Kirjoituskilpailun nuoruus on pirstaleinen, mutta toiveikas

Nuorisotutkimusseura, Nuoren Voiman Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) järjestivät 15.5.–30.11.2010 kirjoituskilpailun Oi nuoruus!, jossa kerättiin kaikenikäisten suomalaisten omaelämäkerrallisia kirjoituksia lapsuudesta ja nuoruudesta.

Kilpailuun otti osaa 375 kirjoittajaa: Nuoruus eilen -sarjaan lähetettiin 274 ja Nuoruus tänään -sarjaan 101 tekstiä. Tekstien lukumäärä ja niiden korkeatasoisuus oli kilpailun järjestäjille positiivinen yllätys. Kirjoitusten joukossa oli niin laajoja romaanikäsikirjoituksia ja muistelmia kuin kiteytynyttä ja tiivistä lyhytproosaa. Mukana oli myös esseitä, runoja ja draamatekstejä.

Kilpailun tuomarit olivat runoilija Olli Sinivaara, kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen, tutkimusprofessori Tommi Hoikkala sekä entinen opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön johtaja Olli Saarela. Tuomariston mukaan Nuoruus eilen -sarjan kirjoitukset piirsivät mielenkiintoista ja monisärmäistä kuvaa nuoruudesta Suomen lähihistoriassa. Aineistossa toistui Suomen kehittyminen muutaman sukupolven aikana köyhästä agraariyhteiskunnasta vauraaksi teollisuus- ja tietoyhteiskunnaksi. Toisaalta historian suurta pääkertomusta vastaan asettui monenlaisia pieniä akanvirtoja, mikrohistorian vastakertomuksia. Niiden kautta kuva yhtenäiskulttuurin kannattelemasta yhteisestä nuoruudesta alkoi pirstaloitua monien eri nuoruuksien kirjoksi.

Nykypäivää kuvaavissa Nuoruus tänään -sarjan kirjoituksissa oli yllättävästi enemmän yhteneväisyyttä kuin Nuoruus eilen -sarjan teksteissä. Kirjoittajien teksteistä muodostui vahva kuva 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alkupuolella syntyneiden sukupolvesta. Kirjoittajien kokemuksissa oli paljon synkkyyttä, epävarmuutta ja suoranaista epätoivoa. Nuoret kirjoittivat huonosta olostaan yltiöyksilöllisessä kilpailuyhteiskunnassa. Teksteistä piirtyi esiin kaipuu vertaistukeen ja vakaisiin sosiaalisiin suhteisiin, jotka antaisivat turvaa elämän myrskyissä. Toivon pilkahduksia oli vähemmän, mutta ne erottuivat sitäkin kirkkaammin. Kenties tärkeimmäksi toivon voimavaraksi muodostui toivon etsintä.

Molemmista kilpailusarjoista erottui selvä kärkijoukko. Nuoruus eilen -sarjan voittajaksi nousi tamperelainen Mikko Arjanmaa. Toiseksi sarjassa tuli lahtelainen Virpi Kanerva ja kolmanneksi jurvalainen Marja Nivala. Nuoruus tänään -sarjassa voittajaksi valittiin riihimäkeläinen Maria Paldanius. Toiseksi sarjassa tuli helsinkiläinen Anita Hartikainen ja kolmanneksi hämeenlinnalainen Noora Hapuli.

Nuoruus eilen -sarjan voittajatekstit

Minne pihaleikit ovat kadonneet

Mikko Arjanmaa (s. 1971) on paljasjalkainen tamperelainen, diplomi-insinööri ja kolmen lapsen isä. Kirjoitusharrastuksen Arjanmaa aloitti aikoinaan kuin vahingossa kirjoittaessaan työkomennuksella Kiinassa lapsilleen iltasatuja sähköpostitse. Arjanmaan voittokirjoitus ”Oi nuoruus” kuvaa rehevällä ja huumorin sävyttämällä kielellä pikkupoikien pihaleikkejä 1970–1980-luvun Tampereella. Kirjoitus on viemäreineen, styrox-levyineen ja talkkareineen loistava kuvaus kadonneesta ajasta, pihojen leikkikentistä. Aikuisten maailma ja yhteiskunta poikien villien seikkailujen taustalla vaikuttaa turvalliselta ja vakaalta. Kirjoitus saa lukijan pohtimaan, onko nykyaikainen lapsuus liian suojattua ja ohjattua – ja vastaavasti aikuisten maailma sen taustalla turvaton ja epävakaa.

Tuokiokuvia harmonisesta perhe-elämästä

Virpi Kanerva (s. 1936) on kotoisin Lahdesta ja työskennellyt ennen eläkkeelle siirtymistä Valtion Rautateiden palveluksessa lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Kirjoittamisen Kanerva aloitti eläkepäivillään, jolloin osti tietokoneen ja lähti rohkeasti kansalaisopiston kirjoituskurssille. Kanervan kilpailussa palkittava kirjoitus ”Syyslauantai” on kaunis ja pysäyttävä tuokiokuva harmonisesta ja onnellisesta perhe-elämästä Iitin Kaukaan tehtaalla vuoden 1945 syksyllä. Verrattuna lukuisiin sota-ajan jälkeistä surua ja murhetta kuvaaviin kirjoituksiin, on Kanervan kirjoitus kauneudessaan suorastaan hätkähdyttävä. Se erottui muista samaa aikaa kuvaavista teksteistä paitsi poikkeuksellisen tunnelatauksensa ja ilmapiirinsä myös hallitun ja ehjän muotonsa puolesta.

Alakulttuuri on yhteisöllisyyttä

Marja Nivala (s. 1968) on jurvalainen floristi. Hän on opiskellut muun muassa käsi- ja taideteollisuuskoulussa, Suomen Yrittäjäopistossa Kauhavalla sekä puutarhakouluissa ja harjoittanut liiketoimintaa kukkakauppiaana Etelä-Pohjanmaalla lähes kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä Nivala opiskelee avoimessa yliopistossa Etelä-Pohjanmaan Opistolla kirjoittamisen opintolinjalla. Nivalan kirjoitus ”Tuurilla” on koskettava kuvaus koululaistyttöjen alakulttuurista 1980-luvun pikkukaupungissa. Tekstin kertoja valitsee tarjolla olevista alakulttuureista punkkarit, joiden joukossa hän voi jakaa sivullisuuden ja ulkopuolisuuden tunteensa. Nivala kuvaa nuorten halua sanoutua irti väkivallasta ja tehdä työtä paremman maailman puolesta. Vaikka alakulttuurinuoruus on hurjaa, pitää ystävien muodostama turvaverkko hauraat elämät kasassa. Kypsästi ja elämänmyönteisesti Nivala päättää kirjoituksensa: ”Meillä oli uskomaton tuuri”.

Nuoruus tänään -sarjan voittajatekstit

Kun itsekkyys on maailmassa hyve

Maria Paldanius (s. 1989) on vapaa toimittaja, joka analysoi maailmanmenoa sekä lyriikan että proosatekstien muodossa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Paldaniuksen tie vei kolmeksi vuodeksi vapaaehtoistöihin ja hyväntekeväisyysprojekteihin eri puolille maailmaa. Nykyään Paldanius asuu Riihimäellä. Paldaniuksen voittoteksti ”Sata lasissa” on kiihkeä kuvaus nuoruuden tempoilevasta vimmasta, itsensä etsimisestä ja älyllisestä levottomuudesta. Kertojan eksistentiaalisen huojunnan taustalla on yksilöiden väliseen menestyskilpailuun perustuva yhteiskunta, jossa on ”oltava sivistyneesti kovaääninen, lujatahtoinen ja ovela, pahansuopa niin, ettei se näy ulospäin”. Paldaniuksen kirjoituksen ehdoton ansio on kyky etääntyä omasta yksilöllisestä riittämättömyyden ja huonouden tunteesta ja löytää sille yhteiskunnallisia syitä.

Sattuma puuttuu peliin

Anita Hartikainen (s. 1987) on helsinkiläinen yhdistelmätutkinnon suorittanut yo-media-assistentti. Viimeisen vuoden ajan Hartikainen on opiskellut kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista avoimessa yliopistossa ja tehnyt töitä vapaana kirjoittajana ja valokuvaajana. Hartikaisen ”Vain yhden millin tähden” on traaginen kertomus sattuman vaikutuksesta. Teksti kuvaa itseään etsivän nuoren aikuisen elämää, jonka kulkuun iskee kaiken muuttava traaginen tapahtuma, vakava selkävamma. Tästä alkava leikkausten ja sairaslomien kierre on vaarassa johtaa kertojan syrjäytymiseen ja täydelliseen yksinäisyyteen. Hartikainen kuvaa nuoren kertojan kokemuksia tinkimättömällä rohkeudella ja suorapuheisuudella. Yksilöllisestä tragediasta kasvaa yleisinhimillisesti koskettava.

Miksi koko ajan täytyy valita?

Noora Hapuli (s. 1993) on hämeenlinnalainen lukiolainen, joka on jo usean vuoden ajan kirjoittanut kolumneja paikallislehteen. Kirjallisuuden parissa viihtyvä Hapuli ammentaa aiheensa pohjattomasta uteliaisuudesta elämää ja sen ihmeitä kohtaan. Hapulin kilpailussa palkittu kirjoitus ”Hämähäkinseittirunoja” on runokokoelman laajuinen kokonaisuus, jonka ilmaisuvoimaiset ja väkevät tekstit ilmentävät vahvaa runonkirjoittamisen taitoa. Hapuli kuvaa samoja aikamme nuoruuden ristiriitaisia tuntoja kuin monet muutkin kilpailun tekstit, mutta hänen tyylinsä ja ilmaisunsa erottuvat joukosta selkeästi. Voimakkailla, ristiriitojen ja paradoksien täyttämillä kielikuvilla Hapuli ravistelee lukijaansa hereille.

Haastattelupyynnöt ja lisätietoja

SKS, puh. 0201 131 231, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.