Lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat kuntakohtaisesti

Lasten ja nuorten mahdollisuudet vaikuttaa lähiympäristöönsä vaihtelevat kuntakohtaisesti. Ne ovat sidoksissa satunnaisiin tekijöihin, kuten päättäjien asenteisiin ja vallitseviin toimintakulttuureihin sekä kunnan epävirallisiin verkostoihin. Kuntien viranhaltijoiden taidot ja asenteet lasten ja nuorten kanssa työskentelemiseen vaihtelevat. Viranhaltijoiden koulutus on myös hajanaista ja vaihtelevaa.

Nuorisotutkimusverkoston uutuusjulkaisu Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa tarkastelee lasten ja nuorten osallisuutta kunnallisessa päätöksenteossa, kunnallisten palvelujen käyttäjinä sekä kansalaistoimijoina. Tämän lisäksi kirjassa arvioidaan yleisellä tasolla, minkälainen on lasten ja nuorten osallisuuden asema. Teos perustuu 24 eri tieteenalan asiantuntijan yhteiseen pohdintaan. Aineisto on kerätty pääosin lapsilta ja nuorilta sekä laadullisin että määrällisin menetelmin.

Kirjoittajat huomauttavat, että kunta voidaan nähdä joko jäsentensä eduksi toimivana demokraattisena yhteisönä tai palveluiden tuottajaorganisaationa: ”Lähdemme siitä, että palvelujen lisäksi kunnan tehtävänä on tuottaa halua olla mukana demokratiassa ja sen pitäisi luoda puitteet sille, että tämä on mahdollista myös huonompiosaisille lapsille ja nuorille. Lasten ja nuorten kaikissa palveluissa tulisi kysyä, millä tavalla kunkin palvelun tuottamisen tapa tukee lapsen osallisuutta ja kansalaisuutta. Toiminta alkaa jo neuvolassa ja jatkuu päiväkodissa, koulussa, kaupunkisuunnittelussa, nuorisotyössä ja niin edelleen.”

Osallisuuden edistäminen on ollut suomalaisen lapsi- ja nuorisopolitiikan keskeinen teema jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Lasten ja nuorten osallisuuden perusta on turvattu lainsäädännössä, joskin kirjassa osoitetaan lakipohjan kehittämistarpeita niin kunta- kuin perusopetus- ja varhaiskasvatuslaeissakin. Osallisuutta tukemaan on myös perustettu ryhmiä, järjestelmiä ja virkoja. Toisaalta näyttää siltä, että lasten ja nuorten osallisuus ei toteudu täysimittaisesti hyvistä rakenteista huolimatta.

Päätöksenteossa osallisuutta voidaan edistää vahvistamalla laajalti erilaisia poliittisen toiminnan muotoja. Palvelujen käyttäjille osallisuus on tiedon saamista, osallistumista suunnitteluun, päätöksentekoon, toteutukseen ja arviointiin. Osallisuuden toteutumisessa erilaisissa palveluissa on hankaluuksia esimerkiksi tiedonsaannista, vallan jakamisen heikkoudesta ja toimimisen hennoista mahdollisuuksista johtuen.

Kasvava yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja esimerkiksi lapsiköyhyyden nousu asettavat haasteita osallisuustyölle. Osallisuustyön syrjäytymisen ehkäisyn merkityksessä keskeisenä kysymyksenä on, millä tavoin luodaan mahdollisuuksia kiinnittää ihmisiä yhteisöön niin, ettei asiaa käännetä vain yksilön kontrolliksi ja itsekontrolliksi, vaan luodaan lapsille ja nuorille tilaisuuksia – yksilöinä, ryhminä ja yhteisöinä – olla mukana ympäristössään.

Lasten ja nuorten osallisuuden tulisi toteutua kaikilla eri demokratian areenoilla (edustuksellinen, suora, osallistuva, deliberatiivinen ja vastademokratia). Osallisuuden edistämisen ei pitäisi rajoittua vain eri järjestelmien kehittämiseen. Osallisuutta rakentava toiminta yhteisössä voi olla hyvin monenlaista osallistumista yhteiseen tekemiseen. Pohjimmiltaan osallisuus on lapsen tai nuoren ja hänen eri yhteisöjensä suhteissa toteutuva vahvasti kokemuksellinen tila. Sillä on suuri merkitys hänen hyvinvointinsa kannalta.

Lasten ja nuorten osallisuuskysymyksiä koskevassa keskustelussa asiat esitetään usein joko instituutio-, perhe- tai ongelmakeskeisesti. Nämä suhtautumistavat saattavat kaventaa näkökenttää tarpeettomasti. Kun katsotaan lasten ja nuorten asioita, ryhdytään puhumaan niistä instituutioista, joiden parissa lapset ja nuoret toimivat. Instituutioiden sijaan olisi hyödyllistä tarkastella kokonaisvaltaisemmin niitä kasvun ja kehityksen yhteisöjä, jotka lapsille ovat tärkeitä.

Lasten ja nuorten oikeus osallistua saattaa jäädä toisen keskeisen oikeuden – oikeus turvallisuuteen – varjoon. Varsin usein kohtaa tilanteita, joissa aikuiset kiistävät lasten ja nuorten oikeuden osallistua, ja myös lapset ja nuoret saattavat kyseenalaistaa osallistumisen mielekkyyden esimerkiksi asettamalla sen vastakkain turvallisuuden kanssa. Osallisuus on kuitenkin pidemmällä tähtäimellä tie turvallisempiin yhteisöihin – osallisuuden edistämisen ammattitaitoisuuteen tulee vain satsata enemmän.

Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa
Anu Gretschel & Tomi Kiilakoski (toim.) 
ISBN 978-952-5994-05-6, ISSN 1799-9219.
Nuorisotutkimusseuran/Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 118. Nidottu, 303 s., hinta 30 euroa.
Ilmestyy 2.4.2012.

Lisätietoja

Anu Gretschel, puh. 040 516 9189
Tomi Kiilakoski, puh. 040 504 6432