Alakulttuuriset kollektiivit jäivät 1980-luvulle

Nuorten muodostamat suuret alakulttuuriset kollektiivit ovat jääneet 1980-luvulle, jos niitä on Suomessa sellaisenaan edes ilmennyt. Ne ovat korvautuneet lukemattomilla heterogeenisillä nuorten ryhmillä, joissa kuitenkin ilmenee paikoittain monia alakulttuureille tyypillisiä piirteitä – toisissa epäviralliset sosiaaliset normit suorastaan velvoittavat äärimmäiseen individualismiin, toisissa ryhmän normisääntely on tiukempaa. Selvää kuitenkin on, että erilaisten nuorisotyylien näkyvyys katukuvassa on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisten 30 vuoden aikana. Globalisoituneessa maailmassa myös haja-asutusalueiden nuoret ja nuoret aikuiset tulee huomioida tärkeänä osana katukulttuurista maisemaa.

Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa -artikkelikokoelma käsittelee eri nuorisotyylejä ja -kulttuureja. Paljon kertoo esimerkiksi se, että vuoden 2009 Nuorisobarometrissä peräti 13 prosenttia 13–29-vuotiasta ilmoitti omistavansa tatuoinnin, ja lävistyksiä (poislukien korvakorut) oli 20 prosentilla. Vastaavasti esimerkiksi vihreäksi värjätyt hiukset ovat nykyisin pikemminkin tavallinen näky kuin poikkeus kaupunkien katukuvassa. Paljolti kyse onkin kaupallisuuden siivittämästä nuoruuden visualisoitumisesta sekä informaatioteknologian ja mediateollisuuden luomasta minuuden karnevalisoitumisesta, performatiivisuudesta ja siihen liittyvästä vastarinnasta.

Osa teoksessa tarkasteltavista alakulttuurisista ilmiöistä on vanhempia (metalli, gootit, streittarit, hiphop, graffiti, huumekulttuuri), mutta niiden nykymuodot ovat muokkaantuneet ja uusiutuneet eri tavoin vuosien saatossa. Useat alakulttuureista ovat myös jakautuneet lukuisiin alatyyleihin, joista kullakin on omanlaisensa ominaispiirteet. Japanilainen populaarikulttuuri, nuorten kilpapelaaminen ja ”pissismi” ovat puolestaan selvästi uudempia ilmiöitä. Lähes kaikkia tämän päivän alakulttuureita yhdistää kuitenkin informaatioteknologian vahva läsnäolo. Nuorisokulttuurin globalisoituessa informaatioteknologia on parantanut kulttuurituotteiden saatavuutta ja helpottanut pääsyä niiden ääreen. YouTube, MySpace, Facebook ja muut verkkoympäristöt tarjoavat mahdollisuuden musiikkimaailman ja tyylien globaaliin ja reaaliaikaiseen seuraamiseen. Samalla ne ovat väylä levittää omaa musiikkia tai tyyliä muille. Sosiaalinen media eri muodoissaan onkin vaikuttanut merkittävästi alakulttuuriseen vaihtoon eri maiden välillä.

Tilalle uusheimot ja skenet

Monet tutkijat ovat viime vuosina irrottautuneet alakulttuurin käsitteestä ja tuoneet sen rinnalle muita, nuorten ryhmäytymistä vaihtoehtoisin tavoin määritteleviä käsitteitä. Näitä ovat muun muassa ranskalaisen Michel Maffesolin ajattelusta tuttu, postmodernin ajan löyhiin ja vapaaseen valintaan perustuviin yhteisöihin viittaava ”uusheimo” sekä musiikintutkijoiden käyttämä, alakulttuuri-käsitettä dynaamisempaan ja globaalimpaan yhteisöllisyyteen viittaava ”skene”.

Kirjan ensimmäinen artikkelikokonaisuus luotaa uudempia kulttuurisia ilmiöitä: japanilaista populaarikulttuuri Suomessa, nuorten kilpapelaamista ja ”pissismiä”. Kirjan toinen osa kietoutuu hiphop-kulttuurin ympärille. Sen aloittaa rap-lyriikan tarkastelu poliittisena kommenttina ja kielipoliittisena puheenvuorona. Toinen artikkeli kuljettaa lukijan pohjoissuomalaisen rapkulttuurin pariin. Toinen osa täydentyy kahdesta erilaisesta näkökulmasta graffiti-ilmiötä käsittelevästä artikkelista. Kirjan kolmannessa ja viimeisessä osassa tarkastellaan tummanpuhuvaa, metallista ja rankkaa nuorisokulttuurimaastoa. Artikkelit johdattavat lukijan goottikulttuurin synkkään syleilyyn ja kansatieteilijän mukana tutkimusmatkalle metallikulttuuriin. Kaksi viimeistä artikkelia kuvaavat nuorten päihdekulttuurin ääripäitä: Straight edge -liikettä ja helsinkiläisten narkomaanien elämää.

Mikko Salasuo, Janne Poikolainen ja Pauli Komonen (toim.)
Katukulttuuri. Nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa
Nuorisotutkimusseuran/Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 124
ISBN 978-952-5994-15-5, nidottu, 316 sivua, 28 euroa. Ilmestyy 6.6.2012.

Lisätietoja

Mikko Salasuo, puh. 040 548 5520
Janne Poikolainen, puh. 050 910 9797
Pauli Komonen, puh. 040 743 6990