Lasten ja nuorten omaehtoinen toiminta edellyttää joustavia rakenteita ja luovuutta

Nuorisotutkimusverkostolta on ilmestynyt uutuusjulkaisu Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä – Nuorten elinolot -vuosikirja 2012.

Nuorten elinolot -vuosikirja 2012 pureutuu suomalaisen lapsuuden ja nuoruuden instituutioihin. Millaista lapsuutta ja nuoruutta rakennetaan esimerkiksi päivähoidossa, peruskoulussa tai armeijassa?  Vuosikirja paikantaa niitä instituutioita, jotka tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa määrittelevät, ohjaavat, rajoittavat ja mahdollistavat lapsuutta ja nuoruutta. Samalla pohditaan, miten lapset ja nuoret itse omalla toiminnallaan muokkaavat instituutioiden asettamia rajoja ja luovat uusia mahdollisuuksia.

Nuorisotutkimusverkoston, Nuorisoasiain neuvottelukunnan sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä syntyvä vuosikirjasarja tuo ajankohtaisen lasten ja nuorten elinoloja koskevan tilastotiedon vuoropuheluun tutkijapuheenvuorojen kanssa. Kirja tarjoaa uusia näkökulmia nuoria koskevaan julkiseen keskusteluun, nuorten kasvatuksen arkeen ja päätöksentekoon. Järjestyksessään yhdeksännessä vuosikirjassa tarkastellaan nuorten rinnalla koko lapsiväestöä ja yhteistyössä on ollut mukana myös Lapsuudentutkimuksen seura.

Nuorten ulkopuolisuus ja hyvinvoinnin periytyminen

Sami Myllyniemen ja Mika Gisslerin yhteistyönä laatima tilasto-osio arvioi lasten ja nuorten elinoloissa tapahtuneita muutoksia kokoamalla eri lähteiden tuoreimman perustilastoaineiston yksiin kansiin. Tilasto-osio tarjoaa kattavan, lasten ja nuorten näkökulmasta laaditun läpileikkauksen suomalaiseen väestönkehitykseen, perherakenteeseen, päivähoitoon, lastensuojeluun, asumiseen, lasten ja nuorten hyvinvointiin, terveyteen ja terveystapoihin, ihmissuhteisiin, koulutukseen, nuorten työllisyyteen ja työttömyyteen sekä taloudelliseen asemaan liittyvistä trendeistä.

Tilasto-osiossa on painotettu muodollisten instituutioiden ohella asioita, joilla on merkitystä nuorten arkiselle olemiselle ja hyvinvoinnille. Tällaista tietoa tarjoavat esimerkiksi kouluviihtyvyyttä ja kiusaamista koskevat kyselytutkimukset. Nuoret eivät ole vain palvelujärjestelmien asiakkaita, vaan myös nuorisokulttuurien, perheiden ja nettiyhteisöjen jäseniä – tai näistä ulkopuolisiksi jääneitä.

- Syrjäytymiskeskustelussa on syytä huomioida omaehtoisen olemisen ja vapaa-ajan merkitys, joka on nuorten elämässä erityisen suuri. Myöskään nuorten vapaa-aika ei ole yhteiskunnan eriarvoisuuden ongelmista vapaa vyöhyke, sillä sitä määrittävät yhtä lailla vanhempien tulot ja etniseen taustaan liittyvät seikat kuin alueelliset erotkin. Nuorten omat käsitykset syrjäytymisestä ovat paljastavia: ystävien puute on kyselytutkimuksissa pitkään ollut selvästi tärkeimmäksi koettu syrjäytymisen syy, kirjoittaa Sami Myllyniemi.

Vuosikirjan tilasto-osio vahvistaa tuoreen Nuorisobarometrin kuvaa huono-osaisuuden periytymisestä. Työn ja koulutuksen ulkopuolisten nuorten vanhemmista noin puolet on itsekin ulkopuolisia tai työttömiä. Vanhempien sosioekonomisen aseman lisäksi heidän koulutustasollaan on suuri merkitys lasten kouluttautumiseen.

- Yhteiskuntaan kiinnittyminen alkaa jo varhain. Riski yhteiskunnan ulkopuolelle jäämiseen onkin suurin niillä, joiden omat resurssit ja mahdollisuudet ympäristön tukeen ovat olleet jo alun alkaen muita vähäisempiä. Työ- ja koulutuselämän ulkopuolisuus on erityisesti nuorten miesten ongelma, sillä kaksi kolmasosaa näistä ulkopuolisista on miehiä.

Syrjäytyminen voidaan ajatella yksilön kohdalla etenevänä prosessina, jossa olennaista ovat useat sosiaaliset ongelmat sekä niiden ketjuuntuminen ja kasautuminen. Sanna Aaltosen vuosikirjaan sisältyvä artikkeli tuo havainnollisesti esille, kuinka nuoren elämässä voi lyhyen ajan sisällä olla erilaisia vaiheita, joissa syrjäytymisen riskin voidaan ajatella kasvavan. Eri palvelut kohtaavat nuoret, heidän elämäntilanteensa ja ongelmansa eri tavoin ja laadullinen tieto näistä kohtaamisista on välttämätöntä nuorten syrjäytymistä koskevan kuvan tarkentamiseksi.

Lasten ja nuorten toimijuuden mahdollisuudet

Vuosikirjan artikkeliosassa kiinnitetään huomiota erityisesti lasten ja nuorten toimijuuteen ja heidän toiminnalleen eri instituutioissa annettuihin mahdollisuuksiin.

- Päivähoidossa ja koulussa on viimeistään 1990-luvulta lähtien painotettu voimakkaasti lapsikeskeisyyttä ja lasten yksilöllisyyden huomioon ottamista. Vuosikirjan artikkelit osoittavat kuitenkin havainnollisesti, että lasten ja nuorten osallistumisen vahvistaminen ja yksilöllisyys eivät ole yksinkertaisia asioita, toteavat vuosikirjan toimittajat Elina Pekkarinen ja Kaisa Vehkalahti.

Anna Siippaisen artikkeli vuorohoidossa olevista päiväkotilapsista sekä Riikka Hohtin ja Liisa Karlssonin artikkeli alakoululaisista tuovat esiin, miten kaikki lapset eivät tule yhdenvertaisesti kuulluiksi, vaikka kasvatusinstituutioissa on tietoisesti pyritty lisäämään lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Esimerkiksi lasten erilaiset sosiaaliset ja kielelliset taidot asettavat heidät erilaiseen neuvotteluasemaan suhteessa aikuisiin. Haasteena on tutkijoiden mukaan nähdä lasten toimijuus nykyistä laajemmin ja monipuolisemmin, jolloin neuvottelut ja osallisuus mahdollistuisivat useilla eri tavoilla.

- Toimijuus- ja osallisuusnäkökulmien vaarana on erilaisten lasten ja nuorten toimintaa ehdollistavien rakenteiden unohtaminen. Vuosikirjan tavoitteena on tarkastella samaan aikaan sekä eri-ikäisten lasten ja nuorten toiminnan alueita ja mahdollisuuksia että tehdä näkyväksi myös erilaiset rakenteelliset tekijät, jotka toimintaan vaikuttavat, Pekkarinen ja Vehkalahti kertovat.  Osa näistä rakenteista on hyvin näkyviä ja tunnettuja, osa taas huomaamattomia. Esimerkiksi luokkahenki ja kaverisuosio ovat epävirallisia ja usein huomaamattomiksi jääviä, mutta sitäkin tärkeämpiä lasten ja nuorten toimintamahdollisuuksia rajaavia tekijöitä, kuten Taru Ollikaisen artikkeli hyvin tuo esille.

- Syrjäseudulla asuvien nuorten on suostuttava ylipitkiin koulutyöpäiviin, minkä täytyy ainakin ajoittain olla raskasta ja uuvuttavaa, huomauttaa Päivi Harinen, joka tutki nuorten pitkiä koulumatkoja Itä-Suomessa. Sen ajan, jonka asutuskeskusten nuoret voivat viettää harrastuksissaan, nämä nuoret viettävät bussissa koulumatkoillaan, ja bussi saattaa olla heille ainoa arkinen yhteisen vapaa-ajan toimintakehys.

Koulu on perheen ohella ehkä kaikkein keskeisin nuorten sosiaalista elämää rajaavista ja mahdollistavista instituutioista. Se näkyy myös Nuorten elinolot -vuosikirjan artikkeleissa, joissa käsitellään muun muassa koulumatkoja, oppilaiden ja opettajien välisiä suhteita, luokan suosituimmuushierarkioita ja kouluruokailua.

Teoksen tiedot

Elina Pekkarinen, Kaisa Vehkalahti ja Sami Myllyniemi (toim.)
Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä. Nuorten elinolot -vuosikirja 2012
ISBN 978-952-5994-22-3, ISSN 1458-4220, Nuorisotutkimusverkoston/ Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 131. 232 s., 28 euroa.

Lisätietoja

Elina Pekkarinen, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., puh. 040 846 8624
Kaisa Vehkalahti, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., puh. 050 491 1746
Sami Myllyniemi, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., puh. 040 715 1721

Tilaukset

Tilaukset Nuorisotutkimusseuran verkkokaupasta (kirjat toimitetaan julkistustilaisuuden jälkeen viikolla 47). Kirja on myynnissä julkistustilaisuudessa.