Omatoiminen liikkuminen on nuorten parissa suosituinta

Sami Myllyniemi & Päivi Berg: Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013

Säännöllisesti tehtävän Nuorten vapaa-aikatutkimuksen tämänkertaisena teemana oli liikunta. Haastateltavien poikkeuksellisen laaja ikäjakauma (7–29 vuotta) mahdollisti useiden eri ikäryhmien välisten erojen tarkastelun.

Kaikista vastaajista 86 prosenttia harrastaa jotain liikuntaa. Yleisintä liikuntaharrastus on 10–14-vuotiaiden ikäryhmässä. Noin kolmannes harrastaa vähintään puoli tuntia kerrallaan hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa ainakin 5 kertaa viikossa. Teini-iässä kuntoliikunnan säännöllisyys vähenee selvästi etenkin pojilla.

Liikuntaa harrastamattomia on eniten niiden keskuudessa, jotka eivät opiskele ja joilla ei ole peruskoulun jälkeisiä tutkintoja. Myös äidin koulutus on vahvasti yhteydessä siihen, onko lapsella liikuntaharrastusta. Talouden yhteenlaskettujen vuosittaisten bruttotulojen mukaiset erot ovat suhteellisen selviä: liikkumattomia on eniten alimmissa tuloluokissa.

Kaikista vastaajista 71 % sanoo liikkuvansa omasta mielestään riittävästi. Riittäväksi koetaan noin neljä kertaa viikossa liikkuminen. Suosituimpia liikuntamuotoja ovat lenkkeily, kuntosalilla käyminen, pyöräily, kävely, salibandy, jalkapallo, juoksu, uinti ja hiihto. Itsenäisesti harrastettavien liikuntamuotojen suosio kasvaa iän myötä. Erityisesti poikien harrastamia lajeja ovat jalkapallo, salibandy ja jääkiekko, tyttöjen suosimia puolestaan lenkkeily, kävely, ratsastus ja tanssi.

Omatoiminen liikkuminen muodostaa valtaosan kaikesta liikunnasta. Yksin ja omatoimisesti päivittäin liikkuu 41 % vastaajista, vähintään viikoittain kolme neljästä. Kavereiden kanssa omatoimisesti liikkuu päivittäin 22 %, vähintään viikoittain jo selvästi yli puolet. Urheilu- tai liikuntaseurassa vähintään viikoittain liikkuu noin kolmannes, kunnallisissa ja kaupallisissa liikuntapalveluissa reilu neljännes. Urheiluseuraliikunnan kohdalla sukupuolten väliset erot näkyvät erityisesti päivittäisessä aktiivisuudessa, sillä niissä liikkuu päivittäin pojista 16 %, tytöistä vain 9 %. Myös eri ikäryhmien välillä on melko suuria vaihteluita liikkumistavoissa ja -paikoissa. Esimerkiksi seuraliikunnan suosio vähenee iän myötä, kun taas kaupallisten liikuntapalveluiden käyttö lisääntyy.

Liikuntaa voi motivoida sosiaalisuus mutta myös mahdollisuus omaan rauhaan

Liikuntaharrastuksen syissä painottuvat halu pysyä terveenä, halu olla hyvässä kunnossa ja liikunnan tuottama ilo. Muita tärkeitä liikunnan motiiveja ovat itsensä kehittäminen ja onnistumisen elämykset sekä sosiaalisista syistä mahdollisuus viettää liikunnan parissa aikaa ystävien kanssa – ja liikunnan tarjoama mahdollisuus omaan rauhaan ja yksinoloon. Yleisimmät liikuntaa estävät tekijät puolestaan ovat ajanpuute, se, ettei pidä liikunnasta, sopivan liikuntatoiminnan tai liikuntapaikan puute sekä liikunnan kalleus. Urheiluseuraliikunnan on lopettanut kolmannes kaikista vastaajista. Keskeisimpiä lopettamissyitä olivat se, että muut asiat alkoivat kiinnostaa enemmän tai että harrastus vei liikaa aikaa sekä toiminnan liiallinen kilpailuhenkisyys.

Vastaajista kolmannes haluaisi aloittaa harrastamisen urheiluseurassa. Iän mukaan tarkasteltuna aloittamishaluisia oli etenkin alle 15-vuotiaissa. Halu harrastaa liikuntaa urheiluseurassa on suhteellisen matala, mikäli vastaajalla ei ole siitä aiempaa kokemusta. Sekä tytöt että pojat haluaisivat harrastaa urheiluseurassa etenkin jalkapalloa, sählyä, kamppailulajeja, uintia, lentopalloa, yleisurheilua sekä jääkiekkoa. Lajeja, jotka ovat vain tyttöjen kärkitoiveissa, ovat tanssi, jumppa, nyrkkeily ja ratsastus. Poikien osalta tällaisia ovat pesäpallo, koripallo, sulkapallo ja kiipeily.

Alle 15-vuotiaat harrastavat paljolti sitä, mitä samanikäiset myös haluaisivat harrastaa urheiluseuroissa enemmän. 15–29-vuotiaiden osalta olisi syytä kiinnittää huomiota lajitoiveisiin, sillä tämänikäisten saattaa olla vaikeampi aloittaa esimerkiksi joukkuelajiharrastusta urheiluseurassa.

Neljännes lasten ja nuorten vanhemmista on mukana liikunnan vapaaehtoistyössä. Etenkin 10–14-vuotiaiden vanhemmat ovat aktiivisia. Vanhemmista, joiden lapsi liikkuu urheiluseurassa lähes päivittäin, peräti 65 % on jotenkin mukana liikunnan vapaaehtoistyössä. Yleisimmät vapaaehtoistyön muodot ovat talkootyö ja toimitsijana oleminen. Varsinkin talkootyössä ja toimitsijana on ennen kaikkea varakkaampien perheiden vanhempia. Myös äidin korkea koulutustaso lisää todennäköisyyttä osallistua liikunnan vapaaehtoistyöhön. 10–29-vuotiaista 18 % oli toiminut itse liikunnan vapaaehtoistyössä, esimerkiksi valmentajana tai talkootyössä.

Kavereita tavataan yleisimmin kodeissa ja internetissä

Yli puolet 7–29-vuotiaista tapaa kavereitaan päivittäin, lähes kaikki vähintään viikoittain. Ystävien tapaamistahti laskee selvästi iän myötä. Yli puolet vastaajista on myös päivittäin puhelin- ja nettiyhteydessä kavereihinsa. Puhelinyhteyden ja nettiyhteydenpidon huippukohta osuu 15–19-vuotiaiden ikäryhmään. Tapaamistiheyden lisäksi selvitettiin läheisten ystävien määrää, joka oli keskimäärin noin kuusi, pojilla hieman enemmän kuin tytöillä. Seurustelu yleistyy 13-vuotiaasta alkaen, ja tytöt aloittavat sen keskimäärin nuorempana kuin pojat.

Kavereiden tapaamispaikoista yleisimpiä ovat oma tai kavereiden koti. Päivittäisissä tapaamisissa internet on kuitenkin yleisempi tapaamispaikka. Yhteisissä harrastuksissa, nuorisotaloilla ja kirjastoissa tapaavat eniten 10–14-vuotiaat. Internet on sosiaalisuuden areenana tärkeimmillään 15–19-vuotiaiden ikäryhmässä, myös kaduilla tapailun huippukohta osuu tähän ikäryhmään. Liikunnallisesti kaikkein passiivisimmat ovat netissä aktiivisimpia ystäviensä tapaajia.

Television katsomisen keskiarvo on noin 1,5 tuntia päivässä. Erityisen paljon tv:tä katsovat työttömät nuoret. Runsas tietokoneen ääressä vietetty aika on vahvemmin yhteydessä liikunnan vähyyteen kuin runsas tv:n katselu. Kokonaisruutuajan osalta suosituksissa käytetyn kahden tunnin päivittäisen ruutuajan raja ylittyy selvällä enemmistöllä lapsista ja nuorista. Pitkä ruutuaika on yhteydessä vähäisempään liikunnan harrastamiseen ja matalampaan tyytyväisyyteen omaan kuntoon ja terveyteen.

Yli 15-vuotiaat kokevat vapaa-aikansa nuorempia niukemmaksi

Enemmistö kokee vapaa-ajan määrän itselleen sopivaksi. Vapaa-aika kuitenkin niukkenee selvästi noin 15 ikävuodesta eteenpäin. Erityisen niukaksi vapaa-aikansa kokevat työssäkäyvät ja lapsiperheet. Nuorilla, joilla on vähemmän vapaa-aikaa, on vähemmän harrastuksia, ja he myös liikkuvat vähemmän urheiluseuroissa ja tapaavat harvemmin kavereitaan. Vapaa-ajan niukkuus rajoittaa sosiaalista elämää ja harrastustoimintaa.

Koko 7–29-vuotiaiden ikäryhmässä 85 prosentilla on jokin harrastus. Harrastavien osuus on pienimmillään 15 ja 19 ikävuoden välillä, mutta kääntyy taas 20 ikävuoden jälkeen nousuun. Järjestötoiminnassa tai jäsenenä on mukana 53 % nuorista. Osuudessa ei juuri ole tapahtunut muutoksia vuodesta 1998.

Nuorten vapaa-aikatutkimuksen tulokset perustuvat 7–29-vuotiaiden Suomessa asuvien haastatteluihin, joita tehtiin yhteensä 1205 joulukuussa 2012. Julkaisu on osa joka kolmas vuosi toteutettavaa Nuorten vapaa-aikatutkimussarjaa, jonka tutkimuskohteena ovat niin ystävyyssuhteet, järjestöissä toimiminen kuin vapaa-ajan harrastuksetkin.

Julkaisutiedot

Sami Myllyniemi & Päivi Berg: Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus, ISBN 978-952-5994-36-0 (nid.), ISBN 978-952-5994-37-7 (PDF), 28 euroa. Nuorisotutkimusverkosto (julkaisuja 140), Nuorisoasiain neuvottelukunta & Valtion liikuntaneuvosto.

Lisätietoja

tilastotutkija Sami Myllyniemi, Nuorisotutkimusverkosto, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., puh. 040 715 1721
tutkija Päivi Berg, Nuorisotutkimusverkosto, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., puh. 040 518 6174

Tilaukset Nuorisotutkimusseuran verkkokaupasta.

Tutkimuksen verkkoversio on luettavissa Nuorisoasiain neuvottelukunnan sivuilla.