Kannanotto kuntalain uudistamisen valmisteluun

Lasten ja nuorten kuntalaisuutta sekä heidän mahdollisuuttaan osallistua lähiympäristöjen ja kasvuyhteisöjen kehittämiseen voidaan tarkastella useista näkökulmista. Kyse on kaikkien kuntalaisten mahdollisuudesta osallistua demokraattisesti lähiympäristön toimintoihin. Lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksia on institutionaalisesti rajattu erityisesti niiden nuorten osalta, jotka eivät ole oikeutettuja äänestämään tai olemaan ehdolla vaaleissa. Lasten ja nuorten demokraattisten osallistumisoikeuksien toteutuminen edellyttää erityistä huomion kiinnittämistä heidän tarpeisiinsa sekä nuorten elämää kehystäviin elinoloihin ja kulttuureihin. Samalla on asetettava kriittisen kysymisen kohteeksi nykyiset toimintamallit. Vaikuttamisella lähiyhteisöön on nähty olevan sosiaalisesti vahvistava vaikutus. Osallisuus on tällöin hyvinvointitekijä.

Erityisen huomionarvoisena seikkana näemme sen, että tällä hetkellä nuorten mahdollisuudet osallistua vaihtelevat suuresti kuntakohtaisesti. Osallisuuden taustalla olevat lait ja niiden turvaamat lasten osallistumisen oikeudet on tällä hetkellä ilmaistu verrattain yleisessä muodossa. Ne eivät muodosta valitusoikeutta eivätkä velvoita kuntia kohdentamaan toimiaan erityisesti lapsiin ja nuoriin. Näin kuntatasolle jää paljon valtaa ja vastuuta siinä, mikä on kuulemisen ja osallistumisen turvaamisen riittävä määrä. Lasten ja nuorten mahdollisuudet vaikuttaa lähiympäristöönsä ovat osin sidoksissa kunnan satunnaisiin tekijöihin, kuten viranomaisten asenteisiin ja kulttuureihin sekä kunnan epävirallisiin verkos­toihin.

Esitämme tässä kannanotossa huomioita koskien kuntalakia, lasten ja nuorten kuulemista ja vuoropuhelua kunnan kanssa sekä heidän mahdollisuuksiaan toimia ja vaikuttaa erilaisten demokratiakenttien kautta – niin kollektiiveina, ryhminä kuin yksilöinäkin – kunnan palveluihin ja päätöksentekoon.

1. Suomessa on kehittämisen tarpeita erityisesti lasten ja nuorten yksilöllisen osallistumisen osalta.Osallisuus on Suomessa toteutunut usein erilaisten edustuksellisesti valittujen, mutta käytännössä osallistuvan demokratian periaatteita noudattavien, ryhmien, kuten lasten parlamenttien, nuorisovaltuustojen ja oppilaskuntien hallitusten sekä nuorisojärjestöjen hallitusten toimintana. Olemassa olevasta nuorisotutkimuksellisesta tiedosta johdetun tulkintamme mukaan näiden ryhmien syntymistä ja toimintakaaria on edelleen tuettava, ja niiden vuorovaikutusta ja mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon on edelleen kehitettävä. Samaan aikaan tulisi erityisesti kiinnittää huomioita lapsia ja nuoria koskettaviin yksilötason vaikuttamismahdollisuuksiin. Lasten ja nuorten vaikuttamista ei tule tarkastella vain muodollisten areenoiden ja jäsenyyksien kautta.Lapsella ja nuorella tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa häntä koskeviin asioihin yksilönä, omasta positiostaan käsin, riippumatta muodollisista jäsenyyksistä kuten siitä, onko hänet vaikkapa koulussa valittu oman luokan edustajaksi oppilaskunnan hallitukseen. Yksilötason vaikuttamismahdollisuuksien puute koskee niin koululuokkia, kouluyhteisöä, asuinaluetta, laajasti erilaisia kunnallisia palveluja kuin vapaa-ajanympäristöä. Nykyiset kuntalain tarjoamat instrumentit eivät ole sensitiivisiä tälle näkökulmalle.

2. Vaikuttamisinstrumentteja säätelevää lakipohjaa tulisi tarkastella ja uudistaa lasten ja nuorten vaikuttamistarpeiden ja -kokemusten näkö­kulmasta. Lasten ja nuorten näkökulmasta esimerkiksi aloiteoikeuteen liittyy ongelmia: se on samaan aikaan liian heikko (päättäjien on helppo sivuuttaa aloitteet) ja liian järeä (pikkuasiat hukkuvat kuntaorganisaatioon, vaikka asia voitaisiin nopeasti hoitaa kuntoon esimerkiksi koulun, nuorisotilan tai muun lapsen tai nuoren lähiympäristön tasolla). Lisäksi suomalainen ymmärrys aloiteoikeudesta ei täytä kansainvälisiä suoran demokratian kriteerejä, koska suurikaan määrä kuntalaisten allekirjoituksia ei välttämättä johda mihinkään.

3. Nykyisten lakien lapsia ja nuoria koskevat pykälät ovat verrattain yleisiä eivätkä ohjaa kuntia huomioimaan lasten ja nuorten erityisiä tarpeita ja elinoloja. Niin kauan kuin Suomen kunnat ottavat lapset ja nuoret epätasaisesti huomioon päätöksenteossaan, on lasten ja nuorten käyt­töön annettavien vaikutusinstrumenttien oltava tarkkoja ja tehokkaita, jotta lasten ja nuorten vaikuttamisoikeudet toteutuvat. Lainsäädännössä on esimerkiksi osoitettu epäselvästi lasten ja nuorten vaikuttajaryhmien asema kuntaorganisaatiossa. Niinpä niiden perustaminen kunnalliseen päätöksentekoon ja vuorovaikutussuhteet näiden nuorisoryhmien kanssa ovat valtuuston hyvän tahdon varassa.

Nykyisen kuntalain mukaan ”Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.” Nykyisen tilanteen vaihdellessa kunnittain valtuustojen toiminnan laatu on epätasaista. Se, miten lasta ja nuorta kuullaan, olisi tärkeää määrittää lakiteksteissä käytännön tasolla (missä, kenen aloitteesta?), jotta käytännöt eivät vaihtelisi eri kunnissa niin paljon.

4. Kuntalain 4. luvussa kuntalaisten osallistumista koskevat säännökset tulisi ajantasaistaa ottaen huomioon lasten ja nuorten arjen ympäristöt ja heidän käyttämänsä viestintävälineet ja lasten ja nuorten kannalta ymmärrettävä asioista puhumisen tapa. Lasten ja nuorten arjessa korostuu teknologian asema. Voidaan puhua sukupolvista, joiden sukupolvista erityisyyttä määrittää teknologioiden rooli arjessa, jokapäiväisenä yksilöllisen ja sosiaalisen toiminnan osana. Erityisesti tietoverkoissa käytävä vuorovaikutus, keskustelut, identiteettityö ja palvelujen arviointi ovat muovautuneet nuoren sukupolven keskeiseksi tavaksi vaikuttaa. Sosiaalisen median (koko laajuudessaan, pitäen sisällään wikit, blogit, vertaisverkot tai erilaiset yhteisöpalvelut) käyttömahdollisuuksia kunnallisessa viestinnässä ja päätöksenteon valmistelussa sekä lasten ja nuorten kuulemisessa tulisi kehittää. Kunnat ovat tällä hetkellä hyvin eri tasoilla sosiaalisten medioiden hyödyntämisessä.

Hallinnon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä edistäviä menettelytapoja ja toimenpiteitä on syytä edelleen vahvistaa kaikilla hallinnon tasoilla. Lasten ja nuorten näkökulmasta dialogi kunnan ja eri lasten ja nuorten ryhmien välillä tulee rakentaa tavalla, joka ei perustu pelkästään aikuisyhteiskunnan käytänteisiin. On huomioitava lasten ja nuorten eri elämänpiirit, ja pyrittävä siihen, että sosiaalinen pääoma tai elinyhteisöt eivät muodosta osallistumisen esteitä. Erityinen huomio tulee kiinnittää niihin nuoriin ja nuorisoryhmiin, jotka jäävät helposti sivuun kunnallisesta yhteistoiminnasta. Kaikilla nuorilla ei ole samoja tiedollisia, sosiaalisia ja materiaalisia resursseja osallistua keskusteluun lähiympäristön mielekkäästä kehittämisestä. Yhdenvertaisuusnäkökulman jalkauttaminen kunnalliselle kentälle, jossa yhteistyötä nuorten kanssa tehdään, on erityisen tärkeää.

Ideaalitilanteessa kunnassa huomioidaan lapsille ja nuorille luontevat toimintaympäristöt ja -foorumit. Ajankohtaisia lapsia ja nuoria koskettavia kunnan asioita tulisi käsitellä useissa eri ympäristöissä, kuten kodeissa, sijaisperheissä, nuorisokodeissa, päiväkodeissa, nuorisotaloilla, kouluissa ja oppilaitoksissa (eri yhteiskunnallisten aineiden lisäksi myös muihin oppiaineisiin), lasten ja nuorten vaikuttajaryhmissä oppilaskunnissa tai nuorten työpajoissa. Ideaalitilanteessa kuntapäättäjät ja virkamiehet pitävät yhteyttä lapsiin ja nuoriin yllä kuvatussa laajuudessa. He myös huomioivat viestinnässään lasten ja nuorten tarpeet sekä sujuvan ja ymmärrettävän kielen sekä puhetavan osalta, he esimerkiksi puhuvat ja vastaavat nuorille innostavasti ja mukaan ottavasti. Samalla tulee myös muistaa, että nuorten kokemus osallisuudesta voi olla kuulumisen tunnetta, eikä niinkään toiminnallisen vaikuttamisen halua. Tällaisellekin kuntajäsenyydelle tulee antaa arvonsa ja tilansa.

5. Kuntalaissa tulisi mainita erityisryhmien eli lasten, nuorten, van­husten ja vammaisten tarve saada tukea osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Kuntalain tulisi yhdenvertaisuuslain hengessä tukea sitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä erityisryhmät mukaan lukienon edellytyksiä osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kunnissa olisi osattava huomioida ikä- ja erityisryhmien asettamat haasteet ja kouluttaa kunnallisia viranhaltijoita sekä luottamushenkilöitä ymmärtämään ja huomioimaan esimerkiksi lasten ja nuorten erityisyys vaikuttajina ja toimijoina yhteisissä asioissa. Nuorten omaehtoisille toimille esimerkiksi toimintatilojen sekä ohjauksen ja neuvonnan tarjoaminen voisi olla konkreettinen tapa luoda edellytyksiä osallistuvan toimijaidentiteetin rakentamiselle.

6. Lasten ja nuorten roolia toimijoina ja heidän näkemystensä mukaan ottamista olisi edistettävä päätöksenteon eri vaiheissa. Haluttaessa turvata nykyistä vahvemmin lasten ja nuorten osallistumisoikeudet kunnan toimintoihin keskeistä olisi myös lainsäädännöllisesti ohjata kuntia toimimaan siten, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa prosessin alkuvaiheisiin. Tähän on kiinnitetty huomiota myös Euroopan neuvoston Suomea koskevassa raportissa, jonka mukaan lasten ja nuorten huomiointi vasta päätöksenteon loppuvaiheessa aiheuttaa osaltaan sen, että heidän vaikutusmahdollisuutensa koskettavat usein vain yksityiskohtia.

7. Lasten ja nuorten kan­salaisuuden rooleja on tuettava kaikilla demokratian kentillä. Lasten ja nuorten kansalaistoimijuus ja sen ympäristöt ovat muuttuneet. Perinteisten vaikuttamisen tapojen ja ympäristöjen, kuten vaaliosallistumisen ja järjestökiinnittyneisyyden, sijaan omaehtoisten ryhmien merkitys, erilaisten kansalaisliikkeiden rooli ja tietoisuus kulutusvalinnoista on kasvanut. Kuntalakiin kohdistuu muutostarpeita sen suhteen, millä tavoin lasten ja nuorten kuntalaisuutta vahvistetaan heidän toimiessaan edustuksellisen ja osallistuvan demokratian kenttien lisäksi myös suoran, deliberatiivisen sekä vastademokratian kentillä. Osallistuivatpa lapset ja nuoret millä tavoin tahansa, tulisi lain puitteissa heidän näkökulmansa huomioida palveluiden kehittämisessä ja päätöksenteon tietopohjana. Kuntien tulee myös kyetä tukemaan ja mahdollistamaan erilaisten vaikuttamiskenttien syntymistä.

Nuorisotutkimusseura ry. ja Nuorisotutkimusverkosto osallistuu mielihyvin nuorten ja kuntademokratian edelleen kehittämiseen.

Helsingissä, Oulussa ja Kajaanissa 12.3.2013

Nuorisotutkimusseuran ja Nuorisotutkimusverkoston puolesta

Anu Gretschel, tutkija

Tomi Kiilakoski, tutkija

Leena Suurpää, tutkimusjohtaja

Lisätietoa julkaisuissa:

Gretschel, Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa. Julkaisuja 118. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto

Kiilakoski, Tomi & Gretschel, Anu (2012) Muistiinpanoja Demokratiaoppitunnista. Millainen on lasten ja nuorten kunta 2010-luvulla? Verkkojulkaisuja 57. Helsinki: