Nuorisotutkimusseuran lausunto valmistavasta lukiokoulutuksesta

Maahanmuuttajien ja vieraskielisten lukiokoulutuksen valmistava koulutus

LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ/ TIIVISTELMÄ

Lausunnossa esitysluonnosta tarkastellaan koulutuksellisen tasa-arvoisuuden ja nuorisotutkimuksellisen tiedon näkökulmasta. Huomio kiinnittyy nuoruuden erityisyyteen ja kotoutumisprosessin moniulotteisuuteen koulutuksellisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.

Esitys maahanmuuttajien ja muiden vieraskielisten lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta on tärkeä ja kannatettava.

Toteutuessaan esitys lievittää koulutuspolitiikan rakenteellista syrjintää merkittävällä tavalla. Se lisää maahanmuuttajataustaisten ja vieraskielisten yhdenvertaisuutta kouluttautumisessa ja huomioi heidän erityistarpeitaan. Se antaa myös välineitä ehkäistä työmarkkinoiden etnistä eriytymistä.

Lausunnon esitykset

1) Lausunnossa kehotetaan kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota opiskelijoiden sosiaaliseen integraatioon koulutuksen toteutuksessa. Nuorten kohdalla sosiaaliset vertaissuhteet ovat elintärkeitä niin kielentaidon kehittymisen kuin koko kotoutumisprosessin kannalta.

2) Koulutuksen ajallista joustoa on tarpeen lisätä. Valmistava lukiokoulutus on relevantti vaihtoehto myös toisen asteen koulutuksen keskeyttäjille, jolloin sisäänoton ei tulisi rajoittua vain lukuvuoden alkuun. Lisäksi koulutuksen venyttäminen voi olla joidenkin oppilaiden kohdalla perusteltua. Myös nuorisotakuun edistäminen asettaa velvoitteita koulutuksen joustavoittamiselle ja yksilöllisten tarpeiden sensitiiviselle huomioimiselle.

3) Valmistavaan koulutukseen sisältyvien opintojen tunnustamista on syytä arvioida esitystä moniulotteisemmin. Varsinaisten lukiokurssien ohella myös osa valmistavan koulutuksen kursseista voisi olla jatkossa tunnustettavia.

4) Valmistavaan koulutukseen sisältyvää ohjausta on resursoitava riittävästi. Suomalaisen koulutusjärjestelmän tutuksi tekeminen ja sen tarjoamien mahdollisuuksien avaaminen vie aikaa. Ryhmänohjauksen rinnalla tulisi varata riittävästi aikaa yksilöohjaukseen. Laadukkaassa ohjauksessa on kyse myös siitä, että siinä tunnistetaan ja puretaan sellaisia käytäntöjä, joissa yhdenvertaisuuden sijaan tullaan vahvistaneeksi etnisesti eriytettyjä koulutuspolkuja ja työmarkkinoita

5) Nuorten ikäryhmän kohdalla perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on keskeisimpiä monikulttuurisen opinto- ja uraohjaustyön onnistumisen elementtejä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Lausuntopyyntö Dnro 21/010/2013

Nuorisotutkimusseura ja -verkosto kiittää mahdollisuudesta tutustua hallituksen esitysluonnokseen lukiolain ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta (Maahanmuuttajien ja muiden vieraskielisten lukiokoulutukseen valmistava koulutus).

Lausunnossa tarkastellaan esitysluonnosta koulutuksellisen tasa-arvoisuuden ja nuorisotutkimuksellisen tiedon näkökulmasta. Monikulttuurisuus ja maahanmuutto ovat tutkimusteemoina olleet vahvasti esillä suomalaisessa nuorisotutkimuksessa, jossa on korostettu sekä institutionaalisten että niiden ulkopuolisten ympäristöjen (ml. vertaissuhteet, vapaa-aika) merkitystä nuorten kotoutumisessa ja sosialisaatiossa suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Nuorisotutkimuksessa ja nuorisopolitiikassa huomio on kiinnittynyt nuorten kotoutumisprosessin moniulotteisuuteen koulutuksellisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.

Yhteiskunnalliset lähtökohdat ja tavoitteet

Koulutuksellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat tärkeitä koulutus- ja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Niissä onnistuminen edellyttää koulutuksen tosiasiallisen tasa-arvoisuuden (ml. koulutukseen pääsyn ja koulutusjärjestelyiden) tarkastelua eri väestöryhmien näkökulmasta. Esitys maahanmuuttajien ja muiden vieraskielisten lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta on tärkeä ja kannatettava. Toteutuessaan esitys lievittää koulutuspolitiikan rakenteellista syrjintää merkittävällä tavalla.Se lisää maahanmuuttajataustaisten ja vieraskielisten yhdenvertaisuutta kouluttautumisessa ja huomioi heidän erityistarpeitaan.

Nuorisotutkimusseura ja -verkosto pitää tärkeänä, että esityksessä kiinnitetään huomiota eri-ikäisten maahanmuuttajien kouluttautumisen mahdollisuuksiin ja esteisiin. Luonnoksessa tuodaan esille, että nuorten maahanmuuttajien keskeisiä syitä heidän lukiokoulutuksen ulkopuolelle jäämiselleen ovat heidän puutteensa kielellisissä valmiuksissa ja niihin liittyen heidän opiskelutaidoissaan. Aihetta tarkastelevat nuorisotutkimukset ovat tuoneet

esille, että maahanmuuttajanuorten koulutusvalintoihin vaikuttavat vahvasti myös tosiasiallinen koulutustarjonta kotipaikkakunnilla, toisen asteen oppilaitoksessa tarjolla oleva erityinen tuki ja oppilaanohjauksen sellaiset käytännöt, joissa yhdenvertaisuuden sijaan tullaan vahvistaneeksi etnisesti eriytettyjä koulutuspolkuja ja työmarkkinoita. Kvantitatiiviset tarkastelut aiheesta ovat osoittaneet, että maahanmuuttajanuorten keskuudessa lukiokoulutus on useimmin ammatillista koulutusta mieluisampi vaihtoehto. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin usein se, että yhteishaussa lukiokoulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret on ohjattu tai ovat ohjautuneet hakeutumaan maahanmuuttajien ammatilliseen valmistamaan koulutukseen, kun muita vaihtoehtoja suomen kielen kehittämiseen ei juuri ole. Tässä yhteydessä on lisäksi hyvä muistaa, että alle 17-vuotiaat eivät ole oikeutettuja työvoimapoliittiseen koulutukseen, jollaisena suomi toisena kielenä -koulutusta eniten järjestetään. Tämä on hyvä huomioida paitsi koulutuksellisen tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden myös nuorisotakuun toteuttamisen näkökulmasta.

Maahanmuuttajien valmistava lukiokoulutus lukioiden likeisyydessä toteutettuna voisi antaa välineitä ko. ryhmän erityistuki- ja ohjaustarpeiden huomioimiseen laajemminkin osana varsinaista lukiokoulutusta. Näin se paitsi veisi eteenpäin ymmärrystä ko. ryhmän oppimishaasteista, myös vaatisi huomioimaan monikulttuurisuutta aiempaa vahvemmin lukioissa, esimerkiksi edistämällä tasa-arvoisia ryhmäsuhteita nuorten välillä. Nämä seikat voisivat osaltaan vähentää maahanmuuttajataustaisten oppilaiden lukio-opintojen keskeyttämistä.

Lausunnon keskeinen sisältö

Esitämme seuraavat huomiot valmistavasta lukiokoulutuksesta pitäen mielessä nuoruuden erityisyyden ja kotoutumisprosessin moniulotteisuuden koulutuksellisen yhdenvertaisuuden edistämisessä.

1) Esitysluonnoksessa painottuvat opinnolliset tekijät maahanmuuttajien lukiovalmiuksien tukemisen keskeisinä elementteinä (mm. suomen tai ruotsin kielen opinnoilla, kulttuurin tuntemuksella). Samassa yhteydessä on hyvä muistaa myös se, että suomalais- ja maahanmuuttajanuorten väliset vertaisryhmät ovat elintärkeitä kielitaidon kehittymisen sekä koko kotoutumisprosessin onnistumisen kannalta. Esityksessä mainitaan, että valmistavaan koulutukseen osallistuvat voisivat suorittaa myös tavallisia lukio-opintoja, jolloin he opiskelisivat osana tavallisia opintoryhmiä. Tämä on tärkeää sosiaalisten suhteiden näkökulmasta, mutta suotavaa olisi, että näitä mahdollisuuksia yhteiseen opiskeluun ja laajemminkin integraatioon tarjottaisiin myös tietoisesti, rakenteellisesti ja osana opetussuunnitelmaa (esimerkiksi liikunnan ja taideaineiden kursseina tai osana oppilaskunta- tai kerhotoimintaa). Maahanmuuttajien koulutuksen eristäminen omaksi pysyväksi kokonaisuudekseen voi pahimmillaan eristää heidät suomalaisista vertaisistaan ja katkaista erimerkiksi peruskoulussa syntyneitä ystävyyssuhteita.

2) Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että koulutus olisi vuoden mittainen yhtenäinen kokonaisuus. Tässä yhteydessä on hyvä ottaa huomioon vastaavat kokemukset ajallisen joustavuuden tarpeellisuudesta ammatillisen koulutuksen puolelta erilaisista valmistavista koulutuksista (esim. ammattistartti). Ensiksi, tärkeää olisi, että koulutuksen sisäänotossa olisi joustavuutta, jolloin se voisi olla yksi relevantti vaihtoehto 2. asteen koulutuksen keskeyttäjille myös kesken lukuvuoden. Näin keskeyttäjät eivät jäisi ns. tyhjän päälle vaan voisivat kiinnittyä halutessaan vaihtoehtoiseen koulutukseen. Toiseksi, joillekin ”venytetty kesto” saattaisi olla tarpeen. Kyse voi olla vielä kehittymättömistä oppimistaidoista tai nuorten erilaisista sosiaalisista ja psyykkisistä stressitilanteista (esim. syrjintään tai omaisiin liittyen). Nämä tilanteet saattavat asettaa ajoittaisen jouston ja kevennyksen tarpeita myös kesken koulutuksen. Myös nuorisotakuun edistämisen näkökulmasta joustavuuden lisääminen koulutuksessa on tärkeää.

3) Esitysluonnoksessa mainitaan, että maahanmuuttaja- ja vieraskieliset opiskelijat voisivat opiskella myös tavallisia lukion kursseja, jotka voidaan tunnustaa myöhemmin, jos opiskelija saa varsinaisen opiskelupaikan yhteisvalinnan kautta. Samalla on syytä arvioida, voisiko osan valmistavan koulutuksen opinnoista (esim. kulttuurin tuntemus) mitoittaa siten, että myös ne olisivat tunnustettavissa osaksi normaaleja lukio-opintoja (esim. osaksi sovellettavia/ oppilaitoskohtaisia kursseja). Tämä motivoisi opiskelijaa sekä joustavoittaisi opintojen suorittamista tulevaisuudessa: joidenkin kohdalla se nopeuttaisi valmistumista, toisille se antaisi mahdollisuuksia opintorytmin keventämiseen. Tällaisista tarpeista ja puutteista on keskusteltu ammatillisen koulutuksen puolella. Näistä seikoista olisi syytä linjata myös opetussuunnitelmassa, mikä vahvistaisi oppilaiden yhdenvertaista asemaa oppilaitoksesta riippumatta.

4) Esitysluonnoksessa todetaan, että ko. koulutus sisältäisi opetuksen ohella myös ohjausta. Nuorten ikäryhmän kohdalla perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on keskeisimpiä monikulttuurisen opinto- ja uraohjaustyön onnistumisen elementtejä. Toive lapsen ja nuoren hyvistä koulutusmahdollisuuksista liittyy monesti perheen maahanmuuttopäätöksiin. Tämän vuoksi niin nuoren kouluttautumista kuin koko suomalaisen koulutusjärjestelmän tarjoamia mahdollisuuksiakin on tärkeää käsitellä yhdessä perheen kanssa.

Helsingissä 6.6.2013
Nuorisotutkimusseuran ja -verkoston puolesta

Anne-Mari Souto, YTT, KM, tutkijatohtori
Antti Kivijärvi, YTM, tutkija
Leena Suurpää, tutkimusjohtaja, nuorisotutkimuksen dosentti