Tieteelliset seurat vaativat lapsiasivaltuutetun resurssien vahvistamista

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula irtisanoutui kahdeksan vuotta kestäneestä toimestaan vastalauseena valtuutetun toimiston aliresursointiin, joka ilmeni erityisesti henkilöstövajeena ja toimiston kohtuuttomana työmääränä. Avoimessa kirjeessään yhteistyökumppaneille Aula kuvailee, miten toimiston on pitänyt täyttää lain määräämät vaikuttamiseen, lapsen oikeuksista tiedottamiseen ja lasten mielipiteiden selvittämiseen liittyvät tehtävät samalla, kun kansalaisten, järjestöjen ja muiden tahojen yhteistyötoiveet ovat ylittäneet henkilökunnan kantokyvyn. Lisäresursseja viisihenkiseen toimistoon ei toistuvista vetoomuksista huolimatta ole saatu. Kritiikkiin resurssien vajeesta sosiaali- ja terveysministeriö on vastannut, että toimiston pitäisi kyetä priorisoimaan tehtäviään.

Lapsiasiavaltuutettu on niukkojen resurssien puitteissa tehnyt erittäin hyvää ja näkyvää työtä lasten oikeuksien edistämiseksi. Lukuisten aloitteiden, puheenvuorojen ja lausuntojen lisäksi valtuutettu on ollut näkyvä yhteiskunnallinen toimija, jonka näkemyksiä on kysytty, kuultu ja arvostettu. Lukuisissa verkostoissa on kiitelty lapsiasiavaltuutetun paneutunutta ja sitoutunutta osallistumista sekä asioiden eteenpäin saattamista.  Lapsiasiavaltuutettu on vahvistanut myös sellaisten lapsiryhmien ääntä, jotka aiemmin ovat jääneet kuulematta.

Lapsuutta ja nuoruutta koskevan tutkimuksen ja tiedontuotannon näkökulmasta lapsiasiavaltuutetulla on ollut neljä tärkeää roolia. Ensinnäkin lapsiasiavaltuutettu on tuottanut selvitystietoa lukuisista aiheista, kuten lasten arki- ja koulukäsityksistä, lasten vaikuttamisen mahdollisuuksista, nuorten itsemurhista, lapsia koskevasta tilastotiedosta, eropalveluista, kuritusväkivallasta, lasten varhaisvaiheen palveluista, eri vähemmistöryhmien - kuten saamelaisten, romanien ja kuurojen - hyvinvoinnin tilasta sekä lastensuojelunuorten näkemyksistä. Nämä selvitykset ovat paitsi täydentäneet olemassa olevaa tutkimustietoa, myös edistäneet tiedon kulkeutumista julkiseen keskusteluun. Toisekseen lapsiasiavaltuutettu on ollut tärkeä tutkimustiedon vastaanottaja, joka on kuunnellut ja hyödyntänyt tutkijoiden tuottamaa tietoa omassa lasten ja nuorten oikeuksia edistävässä työssään. Tutkijat ovat saaneet edustuksensa Lapsiasiain neuvottelukuntaan, mitä on tärkeää tutkimustiedon hyödyntämisen näkökulmasta. Kolmas lapsiasiavaltuutetun merkittävä rooli on liittynyt tutkimustiedon välittämiseen, sillä hänen kauttaan tutkimustieto on voinut kulkea niin päättäjien kuin kansalaisten tietoisuuteen. Neljäs tärkeä tehtävä lapsiasiavaltuutetulla on ollut tiedon aukkojen osoittamisessa. Hän on paitsi kuunnellut tutkijoiden näkemyksiä tiedontuotannon ongelmista, myös kiinnittänyt niihin itse huomiota ja nostanut näitä puutteita myös julkiseen keskusteluun.

Lapsuudentutkimuksen seura ja Nuorisotutkimusseura pitävät välttämättömänä, että lapsiasiavaltuutetun tehtävä turvataan ja vahvistetaan riittävin henkilöstöresurssein jatkossa. Lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisessa ja hyvinvoinnissa on edelleen osoitettavissa useita kohtia, joiden edistämiseen tarvitaan riippumatonta viranomaista. Tieteelliset seurat haluavat näiden tehtävien lisäksi korostaa lapsiasiavaltuutetun toimen merkitystä lapsia ja nuoria koskevan tiedon edistäjänä, vastaanottajana, välittäjänä ja sen aukkojen osoittajana. Riittävästi resursoitu lapsiasiavaltuutetun toimisto edistää tutkittuun tietoon perustuvaa lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikkaa.

Helsingissä 10.2.2014

Lapsuudentutkimuksen seura ry:n hallitus
Nuorisotutkimusseura ry:n hallitus

Lisätiedot
Elina Pekkarinen
Lapsuudentutkimuksen seuran puheenjohtaja
puh. 040 846 8624

Merja Kylmäkoski
Nuorisotutkimusseuran puheenjohtaja
puh. 020 7621 287