Seppo Körkkö in memoriam

Kuvassa Tomi Kiilakoski (oik.) keskustelee norjalaisen nuoren kanssa Barentsin alueen nuoria koskevan tutkimushankkeensa aikana vuonna 2015. Kuvan otti Seppo Körkkö.

Asioilla on tekijänsä ja mahdollistajansa, kirjoitti syyskuussa 2018 menehtynyt Seppo Körkkö viimeisessä blogissaan, joka tekijälleen tunnusomaisesti käsitteli laaja-alaisesti nuorisotyötä. Huomio sopii erinomaisesti häneen itseensä: Seppo oli tekijä ja mahdollistaja, mutta myös ajattelija ja keskustelija. Pitkä kokemus nuorisotyöstä yhdistyneenä tiedonhaluun ja aktiiviseen kannanottamiseen teki Seposta nuorisoalan yhden keskeisen äänen.

Seppo Körkön ura nuorisotyössä kattoi neljä vuosikymmentä. Tampereen yliopistossa 70-luvun poliittisesti kuohuvina vuosina opiskellut Seppo teki työuransa Inarin nuorisotyön kehittäjänä. Hän aloitti uransa kunnassa kesätöissä vuonna 1980. Inarin nuorisosihteeriksi hänet valittiin 1981. Tässä virassa hän toimi kuolemaansa asti. Seppo itse totesi omaavansa selkeän yhtymäkohdan Helsingin kaupungin nuorisotyön johtoon: kummassakin paikkakunnassa vastattiin Suomen suuren suurimman kunnan nuorisotyöstä, Helsinki väkiluvun ja Inari pinta-alan kannalta. Inarin maisemat ja kulttuuri olivat Sepolle tärkeitä. Hän katsoi nuorisotyötä Lapin näkökulmasta ja halusi tuoda esiin niiden paikkakuntien asemaa, jotka ovat reunalla ja joista nuoret lähtevät kasvukeskuksiin. Hän ei kuitenkaan halunnut nähdä Inaria menetyksen kautta. Inari oli Sepolle parasta, mitä tasavalta nuorisotyössä pystyy tarjoamaan.

Seppo koki tehtäväkseen pitää yllä niiden nuorten ja niiden kuntien asemaa, joiden ääni ei kanna nuorisopoliittisessa tai tutkimuksellisessa keskustelussa. Hänelle nurkkapaikkojen nuorten aseman ja siellä tehtävän nuorisotyön näkökulman esiintuominen oli tärkeää. Tätä tehtävää hän toteutti seminaareissa, blogeissa, sosiaalisessa mediassa sekä pitkäkestoisesti Nuorisotyö-lehdessä. Hän koki tärkeäksi myös nuorisotyön sisäisen keskustelun rakentamisen, jotta vältettäisiin nuorisoalan toimijoiden poteroitumista. Yhteistyö oli hänelle nuorisotyön kantava voima ja keskeinen sitä luonnehtiva piirre. Lapin nuorten tulevaisuusnäkymät, mahdollisuudet, koulutuspaikkojen vähenemiset, työpaikkojen puutteet ja pitkät välimatkat olivat Sepon tekemässä yhteistyössä sitkeästi ja pitkäkestoisesti esillä.

Inarin avarat maisemat heijastuivat Sepolla ajattelun avaruuteen. Eri aiheista kiinnostunut mies oli vahvasti mukana eri verkostoissa. Seppo halusi rakentaa yhteistyötä niin Suomen sisällä kuin kansainvälisestikin. Barentsin alueen yhteistyö Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa oli hänelle tärkeää. Yhtä lailla tärkeitä olivat Lapin nuorisotyöntekijöiden kokoontumiset. Tämän ohella Seppo oli aktiivisesti mukana muissa virallisissa ja epävirallisissa kansallisissa verkostoissa. Seppo ideoi ja kehitti sitkeästi uutta, olipa kyse osallisuuslarpin ideoinnista tai etelän ja pohjoisen nuorten yhteisistä tapaamisista.

Nuorisotutkimusta Seppo Körkkö arvosti, mutta suri sen hänen mielestään liian urbaania tarkastelutapaa. Nuorisotutkimusseuran kanssa Seppo teki yhteistyötä vuosina 2014-2016 Tomi Kiilakosken Barents-tutkimuksen I am fire but my environment is the lighter aineistonkeruussa, kumppaneiden ja tutkittavien löytämisessä sekä tulosten julkistamisessa. Kuvaavaa oli, että kun hän kirjoitti blogiinsa tutkimuksen julkistamisesta, hän referoi sitä, mitä nuoret olivat sanoneet. Mahdollisuuksien luominen nuorten itseilmaisulle oli Sepolle keskeinen ammatillinen suuntaviiva, johon hän pohjasi ja jonka keskeisyyteen hän palasi. Hänen nuorisopoliittinen tulkintansa liikkuvuuden pakkoa koskevasta tutkimuksesta lähetti selkeän viestin kunnalle: tehkää sellainen Inari, johon voi palata.

Nuorisotyön tekeminen usean vuosikymmenen ajan vaatii kykyä oppia nuorilta ja reagoida nuorten muutoksiin. Seppo oli aktiivinen vaikuttaja, joka jaksoi puurtaa, mahdollistaa ja ottaa kantaa nuorisoalan kysymyksiin. Sepolle nuorten seuraaminen tuotti iloa, ja hän jaksoi väsymättä innostua kaikesta, mitä nuoret tekivät. Ennen kaikkea häntä luonnehti se ominaisuus, jota nuorisotyöllekin sytykkeitä antanut Paulo Freire piti kasvattajan keskeisenä kykynä: hyvä kasvattaja ei määrity tuhansilla teoilla, vaan loppumattomalla luottamuksellaan ihmisiin. Usko nuorten tekemiseen ja tästä seurannut velvollisuus antaa nuorille mahdollisuuksia toteuttaa itseään oli Sepolle itsestään selvä nuorisotyön lähtökohta. Tätä lähtökohtaa hän ilmensi paitsi puheissaan ja kirjoituksissaan, myös toiminnallaan ja persoonallaan.

Nuorisotutkimusseura muistaa nuorisosihteeri Seppo Körkköä lämmöllä ja ottaa osaa hänen lähiomaistensa, ystävien ja kaikkien hänet kohdanneiden suruun.

Teksti: Tomi Kiilakoski ja Pia Lundbom