Kouluruokakritiikin vähentäminen vaatii nuorten välisen vuorovaikutuksen ymmärtämistä

Uudet, vuonna 2017 julkaistut kouluruokailusuositukset painottavat aiempaa vahvemmin nuorten osallistamista kouluruokailun kehittämiseen. Merkittävä haaste kouluruokailun yhdessä kehittämiselle on nuorten kriittinen asennoituminen kouluruokailuun, mikä nousee esiin useista tutkimuksista. Jotta kouluruokailua voitaisiin kehittää uusien kouluruokailusuositusten mukaisesti yhdessä nuorten kanssa, on koulun aikuisilla oltava ymmärrys siitä, miten kouluruokailuun liittyvät merkitykset ja suhtautumistavat rakentuvat nuorten näkökulmasta.

Yhdessä kehittäminen vaatii nuorten ymmärtämistä

Ruokakasvatuksen tutkija (KT) Kristiina Janhosen tuoreen tutkimusartikkelin mukaan kouluruokakritiikki on osa nuorten keskinäistä vuorovaikutusta. Tutkimus keskittyi yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden ryhmävuorovaikutukseen. Kouluruokailua koskeva haastatteluaineisto antoi mahdollisuuden analysoida, miten nauru ja huumori ovat mukana vahvistamassa tietynlaista suhtautumista kouluruokaan tai kouluruokailuun. Tulokset osoittavat, että kriittinen kouluruokapuhe vahvisti nuorten keskinäistä yhteenkuuluvuutta samalla, kun sen kautta rakennettiin erontekoja koulun aikuisiin ja nuorempiin lapsiin. Huomio on tärkeä, sillä se auttaa ymmärtämään monipuolisemmin nuorten kouluruokavalintoja ja suhtautumista kouluruokailuun, Janhonen pohtii.

Kriittinen kouluruokapuhe näyttäytyi tutkimuksessa myös turvallisena ja hauskana vuorovaikutuksen muotona: kouluruokailusta vitsailu oli monelle nuorelle tapa hauskuuttaa kavereita. Toisaalta kouluruokailusta myönteisesti puhuva oppilas saattoi herkästi joutua kavereidensa haastamaksi. Tällä havainnolla on merkitystä nuorten kanssa työskenteleville aikuisille, kun tavoitteena on aidosti tukea nuorten itsenäistymistä sekä rohkeutta myös puolustaa omia näkökulmiaan.

Kritiikkiä ei saa ohittaa!

Tutkimustuloksista nousee kaksi keskeistä näkökulmaa kouluruokailun kehittämiseen ja nuorten osallistamiseen liittyen: Jos kouluruokailussa tai kouluruoassa on kritisoimisen aihetta, tulee nuorten kritiikki ottaa vakavasti sen sijaan, että se yksioikoisesti ohitettaisiin tai sammutettaisiin. Kuitenkin, jos kouluruokailuun liittyvällä huumorilla ja naureskelulla on muita merkityksiä nuorten vertaisvuorovaikutuksen näkökulmasta, on nuorten kanssa työskentelevän aikuisen hyödyllistä olla tietoinen näistä merkityksistä ja vaikutuksista. Kumpaankin edellä esitettyyn kohtaan liittyen Janhonen peräänkuuluttaa avointa, realistista ja rakentavaa keskustelua.

–Avoin ja rakentava keskustelu on erityisen tärkeää juuri nyt, kun oppilaiden osallisuuden ja toimijuuden huomioiminen on saanut uusien kouluruokailusuositusten myötä aiempaa vahvemman roolin osana kouluissa toteutettavaa ruokakasvatusta.

Laaja-alaista ruokakasvatuksen tutkimusta

Janhonen on tutkijanurallaan keskittynyt monipuolisesti nuorten ruokakasvatukseen, ruokaoppimiseen ja ruokatajun käsitteen kehittämiseen sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Ruokakasvatuksen tutkijana Janhonen on tarkastellut ruoanlaittoon ja syömiseen liittyvää kasvatusta ja opetusta monitieteisesti esimerkiksi kasvatustieteen, ruokakulttuurin tutkimuksen ja kotitaloustieteen näkökulmista. Hän on väitellyt kasvatustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2016 aiheesta Adolescents’ participation and Agency in Food Education.

Lisätiedot

KT, ruokakasvatuksen tutkija Kristiina Janhonen
Nuorisotutkimusseura
Asemapäällikönkatu 1
00520 Helsinki
puh. 050 3017486
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin 5.4.2017 artikkelissa Janhonen, K. (2017): The roles of humour and laughter in youth focus groups on school food. Journal of Youth Studies. E-publication ahead of print. Artikkeli julkaistiin Food fod life: Learning in informal social cotexts -hankkeen loppuraporttina.

Lisätietoa tutkijasta ja hänen tutkimustoiminnastaan löytyy Nuorisotutkimusseuran verkkosivuilta.