Monikulttuuriset nuoret aktiivisia neuvottelijoita omassa perheessään

Julkisuudessa korostuvat herkästi riskit ja ongelmat monikulttuurisuudesta ja perhe-elämästä puhuttaessa. Väkivalta tai sen uhka ovat yksi puhututtavista kysymyksistä. Väkivaltaan on puututtava, ja viranomaisten tehtävä on löytää keinot auttaa uhkailun kohteeksi joutuvia. Yhtä tärkeää on tuoda esiin niiden maahanmuuttajataustaisten nuorten ja perheiden näkemyksiä, jotka etsivät keinoja toimia yhteisymmärryksessä yli sukupolvirajojen ja löytävät ratkaisuja joskus vakaviinkin erimielisyyksiin.

Nuorisotutkimusverkoston ja Suomen Akatemian GENESO-hankkeessa on tutkittu juuri näitä, usein näkymättömiksi jääviä käytäntöjä, joiden avulla monet perheet luovivat arjessaan ja etsivät yhteistä säveltä siitä huolimatta, että nuorten ja vanhempien näkemykset eivät aina osu yhteen. Nelivuotisessa tutkimushankkeessa haastateltiin nuoria ja vanhempia monikulttuurisissa ympäristöissä, hyödynnettiin tilastoaineistoja nuorten uhrikokemuksista ja hyvinvoinnista sekä analysoitiin laajaa poliisin rikosilmoitusaineistoa. Näiden pohjalta tutkijat ovat tehneet muun muassa seuraavia havaintoja:

Maahanmuuttajataustaiset nuoret etsivät keinoja yhdistää omia toiveitaan vanhempien ja perheen näkemyksiin. Useimmat nuoret odottavat vanhempien kuuntelevan heidän mielipidettään seurustelukumppanin valinnassa ja muissa elämänsä keskeisissä päätöksissä. Monet vanhemmat toivovat lastensa valitsevan hyvästä perheestä olevan ja luotettavan puolison, mutta myös joustavat omista odotuksistaan tai joutuvat hyväksymään nuorten ratkaisuja, jotka poikkeavat vanhempien parhaana pitämistä.  

Nuoriin kohdistuu sosiaalista kontrollia paitsi perheen, myös koulun, kaveripiirin, median ja lähiympäristön taholta. Sosiaalinen kontrolli ei kuitenkaan ole ainoastaan tai edes voittopuolisesti negatiivista, vaan vanhempien huolenpito ja perään katsominen myös suojaavat nuoria väkivaltakokemuksilta ja muilta sosiaalisilta riskeiltä. Koulu ja kaveripiiri asettavat omat vaatimuksensa siitä, miten nuoren tulee toimia ollakseen hyväksytty. Näissä ympäristöissä esiintyy myös negatiivista sosiaalista kontrollia, kuten toisten nuorten seksuaalista häirintää ja rasismia.

Joissain perheissä esiintyy erityisesti tyttöjen liikkumisen ja ajankäytön kontrollointia. Silti nuoret pyrkivät ja usein pystyvät näissäkin tapauksissa neuvottelemaan ja laajentamaan toimintakenttäänsä. Nuoret voivat jättää kertomatta tai suorastaan salata seurustelusuhteitaan, mutta myös vanhemmat voivat sivuuttaa havaintojaan seurustelusta jottei aiheesta syntyisi avointa ristiriitaa tai konfliktia.

Hankkeessa tutkittiin nuorten perheissään ja lähisuhteissaan kokemaa väkivaltaa, josta poliisi on kirjannut rikosilmoituksen. Vuonna 2013 noin kymmenesosa tällaisen väkivallan uhreista oli maahanmuuttajataustaisia. Väkivalta kohdistuu sekä tyttöihin että poikiin, ja tapauksissa oli paljon samanlaisia piirteitä kuin kantasuomalaisten nuorten kokemassa lähisuhdeväkivallassa. Tekijöinä oli vanhempia, sisaruksia, sukulaisia sekä seurustelukumppaneita, joissakin tapauksissa myös kantasuomalaisia.

Nuorten perhetilanteet ovat moninaisia, mutta useimmille perhe tarjoaa tärkeän tuen ja turvan, hankkeen tutkijat muistuttavat. Sukupolvien välisten neuvottelujen tutkiminen auttaa tuomaan esiin nuorten aktiivisen toimijuuden ja perhesuhteiden muuntuvuuden.

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Marja Peltola, puh. 020 755 2667, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Hankkeen www-sivut: www.nuorisotutkimusseura.fi/hankkeet/geneso 

Nuorisotutkimusverkoston tiedote 23.5.2016