Urheilu kuuluu kaikille

Marjo Jääskä

Tiina Tuppurainen & Teemu Silván: Rakkaudesta lajiin. Urheilevat sateenkaarinuoret lähikuvissa. Like 2022. 176 s.

Viime aikoina on keskusteltu runsaasti urheilupiireissä tapahtuvasta häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä. Sateenkaarinuorten ajatuksia aiheesta ja laajemminkin elämästä urheilun parissa pääsee lukemaan mainiosta haastattelukirjasta Rakkaudesta lajiin.

Tiina Tuppuraisen kirjoittama ja Teemu Silvánin valokuvin kuvittama teos tutustuttaa lukijat neljääntoista nuoreen urheilijaan ja heidän koskettaviin tarinoihinsa.

Lajeja on mukavan monipuolinen valikoima. Tavanomaisimpien lajien, kuten yleisurheilun, jalkapallon ja jääkiekon lisäksi kuullaan tanssijan, miekkailijan sekä historiallista ratsastusta harrastavan mietteitä.

Haastatellut kuvaavat kiinnostavasti oman lajinsa luonnetta ja itseään sen harjoittajana. Ihailtavan avoimesti nuoret kertovat myös vahvuuksistaan, tavoitteistaan ja tulevaisuuden haaveistaan.

Tarinat ovat silti monin paikoin karua luettavaa. Kaapista ulostuloon tai keskiverrosta erottuvaan ulkonäköön ei ympärillä välttämättä suhtauduta neutraalisti tai uteliaan myönteisesti. Pilkkaa, homofobiaa ja ennakkoluuloja voi saada niskaansa tutuiltakin ihmisiltä, kuten valmentajilta ja seurakavereilta.

Urheilumaailman konservatiivisuus kiteytyy pukuhuoneissa, joita useat haastateltavat kertovat välttelevänsä. Esimerkiksi nyrkkeilijä Petra Lehtovirta pukee treenivaatteet ylleen jo kotona, sillä hän ei tunne olevansa pukuhuoneeseen tervetullut. ”Siellä ihmiset näyttävät miettivän, mitä sukupuolta olen.”

Pukukopeista tuttua on myös reteä, vitsikkääksi ajateltu kielenkäyttö, johon saattaa kuulua esimerkiksi homoksi nimittelyä. Huumorin varjolla tullaan hyväksyneeksi sanailua, joka pahimmillaan täyttää häirinnän ja kunnianloukkauksen tunnusmerkit.

Hämmentävää on erityisesti se, että homottelua kuulee niissäkin porukoissa, joihin kuuluu suuntautumisestaan avoimesti puhuneita urheilijoita. Tällaisesta kertoo muun muassa golfaaja Matilda Svahn. Monien muiden tavoin hän ymmärtää, että kyseessä on joskus ”vain” puhetapa, mutta toivoo, että siitä päästään mahdollisimman nopeasti eroon.

Useiden haastateltujen kohdalla asiat ovat onneksi parantuneet. Nuoret ovat urheiluympyröissäkin löytäneet paikkansa ja tulevat kohdatuiksi enemmän omana itsenään. Apua on tuonut ehkä terapia, valmentajan vaihtaminen tai uusi joukkue. Tyypillistä on, että kun henkinen hyvinvointi kohenee, urheilukin sujuu paremmin.

Kirjan lopussa puheenvuoron saavat vielä muutamat asiantuntijat ja urheilumaailman vaikuttajat. Luvussa selviää, että kampanjoita ja koulutusta sateenkaariaiheista on kyllä järjestetty, mutta paljon on vielä tehtävää. Esimerkiksi homomiesten asema urheilupiireissä on edelleen vaikea. Tämä näkyy myös kirjan sisällössä.  

Esiin nostetaan myös koululiikunta. Setan koulutusasiantuntijan Marita Karvisen mukaan moni sateenkaarinuori saa koulun liikuntatunneista niin pahat traumat, että harva haluaa harrastaa urheilua vapaa-ajallaan.

Ongelmana on muun muassa tiukka sukupuolijako. Edelleen on kouluja, joissa liikuntaa opetetaan sukupuolitetuissa ryhmissä. Transsukupuoliset ja muunsukupuoliset nuoret voivat näissä tilanteissa kokea ulkopuolisuutta. Tällaisissa olosuhteissa on vaikea oppia nauttimaan liikunnasta.

Jokaisen liikuntaa ja urheilua ohjaavan aikuisen, niin opettajien kuin valmentajien, olisikin syytä varmistaa, toimiiko itse fiksulla tavalla. Hyvää apua itsetutkiskeluun ja uuden opetteluun saa kirjaan kootuista vinkeistä. Liikkeelle voi lähteä vaikkapa näistä: ”Pohdi ennakkoluulojasi. Kohtaa moninaisuus myönteisesti. Kuuntele ja kunnioita.”

Marjo Jääskä

FM, vapaa kirjoittaja