Lapsuus laman keskellä

Marjo Jääskä

Sanna Kajander-Ruuth: Laman lapset. Mitä meille tapahtui? S & S 2021. 166 s.

1980-luvulla suomalaisilla meni lujaa ja kaikki oli suurta ja näyttävää, puhuttiinpa sitten olkatoppauksista, asuntolainoista tai varallisuuden kasvusta. Aivan vuosikymmenen lopulla ja seuraavalle tultaessa juhlat päättyivät nopeasti. Alkoivat karut lamavuodet, joiden aikana monet yritykset menivät konkurssiin, takausvelat realisoituivat, irtisanomiset yleistyivät ja perheitä hajosi.  

Sanna Kajander-Ruuth paneutuu tarinallisessa tietokirjassaan Laman lapset siihen, miltä tuntui elää lama-aikaa lapsena ja nuorena. Ymmärsivätkö lapset, mitä yhteiskunnassa oli tapahtumassa? Miten he kokivat perheen sosioekonomisen aseman muutokset? Minkälaisia jälkiä kolmen vuosikymmenen takaiset tapahtumat jättivät?

Teoksessa kerrotaan yhdeksän ”laman lapsen” tarina, jotka nivotaan yhteen tutkimustiedon ja asiantuntijanäkemysten kanssa. Pääosassa ovat kuitenkin elämäänsä avanneet haastatellut. Mukana on myös julkaisseita kirjailijoita, kuten 1980- ja 1990-luvuille sijoittuvan sukupolviromaanin kirjoittanut Suvi Vaarla.

Haastateltujen tarinat ovat pysäyttävää luettavaa. Yltäkylläiseen menoon tottuneet lapset joutuivat yhtäkkiä luopumaan huolettomasta elämästä: harrastuksista ja merkkivaatteista, jopa perheen itse rakentamasta kodista.

Raskasta oli sekin, jos ympärillä kaikki tuntui jatkuvan entisellään. Lama-aika ei samalla tavalla kolhinut kaikkia, ja eriytyminen hyvä- ja huono-osaisiin kosketti myös lapsia. Kaveri asui ehkä isossa omakotitalossa, jossa oli uima-allas. Omassa jääkaapissa ei välttämättä ollut edes välipalaa. Alemmuuden ja huonommuuden tunteilta oli mahdotonta välttyä.

Vaikka lapsille ei yleensä puhuttu talousongelmista, ei niiden vaikutuksia ja yleistä apaattista ilmapiiriä pystynyt salaamaan. Haastatellut muistavat ankeat nakkikastikkeet ja EU:n ruokakassien höttöiset ranskanleivät. Alkoholin kulutus lisääntyi, ja perheriidat olivat yleisiä.

Konkreettisten muutosten ohella elämään astui turvattomuus ja luottamuksen puute. Taloudellisten ongelmien keskellä painivat aikuiset eivät jaksaneet olla vastuullisia vanhempia ja tukea lapsiaan. Häpeä tukki suut, ja puhumattomuuden kulttuuri lisäsi taakkaa entisestään.

Takausvelkojen vuoksi saattoivat katketa myös suhteet ydinperheen ulkopuolisiin läheisiin. Yksi riipaisevimmista tarinoista on kirjailija Tiina Piilolan kuvaus siitä, miten enon holtiton lainanotto ja siihen liittyneet takauskuviot katkaisivat sukulaisten välit.

”Lapsena tilanne näyttäytyi minulle niin, että rakas, eloisa iso perhe ympäriltä katosi yhtäkkiä. Perhejuhlat lakkasivat. Jos näimme tiettyjä sukulaisia auton ikkunasta ohi ajaessamme, kumpikaan osapuoli ei edes vilkuttanut. Päät käännettiin poispäin.”

”Aikuistuessani mietin, että olisi ollut melkein helpompaa, jos puuttuvat sukulaiset olisivat välien katkeamisen sijaan kuolleet. Silloin olisi pidetty hautajaiset ja minulla olisi ollut lupa surra.”

Laman lapsille oli tyypillistä kasvaa aikuiseksi aivan liian nuorena, ja useat haastatelluista muuttivatkin varhain kotoa pois. Ahdistavan ilmapiirin jättäminen taakse oli vapauttavaa, mutta ilman laman jättämiä jälkiä selvisi tuskin kukaan.

Taloudellinen epävarmuus saattoi vaikuttaa esimerkiksi opiskelualan valintaan tai koulun jättämiseen kesken. Oma palkkapussi houkutteli enemmän kuin pitkä koulutus. Jotkut toisaalta uppoutuivat opiskelijaelämään ja saivat sitä kautta kotioloihin etäisyyttä.

Suhtautuminen rahaan muodostui helposti kompleksiseksi, ja tausta vaikutti talousajattelun muotoutumiseen. Raha-asioiden hoitaminen on pitänyt opetella kantapään kautta, ja köyhtymisen pelko on saattanut tehdä taloudellisten päätösten tekemisestä haastavaa.

Kajander-Ruuth muistuttaa, että jokainen haastatelluista on omalla tavallaan selviytyjä. Siitä kertoo jo sekin, että henkilö on ollut valmis kuvaamaan taustaansa ja pohtimaan elämänkulkuaan.

Kaikki eivät kuitenkaan ole pysyneet yhtä hyvin pinnalla. Tilastojen mukaan 1987 syntyneistä viidesosalla on mielenterveysongelmia ja joka neljännellä on merkintä rikos-, sakko- tai tuomioistuinrekisterissä. Varhaislapsuuden perheen ongelmien varjot ovat siis pitkät ja tummat.

Marjo Jääskä

FM, vapaa kirjoittaja