Konkarikirjailijan nuortenromaani on kepeän ja vakavan onnistunut liitto

Marjo Jääskä

Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu. Otava 2021. 142 s.

Mitä minusta tulee isona? Haluaisinko poika- vai tyttöystävän? Mitä rakkaus oikeastaan on? Tuula Kallioniemen nuortenromaanissa näitä teemoja pohtii kavereidensa kanssa 16-vuotias Ella.

Juuri peruskoulunsa päättänyt tyttö asuu kolmestaan äitinsä ja jääkiekkoa tosissaan harrastavan pikkuveli Veetin kanssa. Perheen isä on kuollut useampi vuosi sitten.

Pikkuveli saa tavoitteellisen harrastuksensa vuoksi perheessä paljon huomiota ja etuja. Harrastus nielee rahaa, ja treeneihin kuskataan autolla. Vaikka sisarusten välit ovat hyvät, Ella kokee jossain määrin jäävänsä sivuun, kuuluvansa vain tulevan ”änäritähden” huoltojoukkoihin.

Ellan oma juttu ei ole urheilu, vaan piirtäminen, erityisesti manga. Kuvataiteisiin tytöllä on selvästi perittyä taipumusta, sillä edesmennyt isä oli intohimoinen harrastelijamaalari ja tytön isoäiti työskentelee kuvittajana.

Ella on saanut mummoltaan lahjaksi taidemaalari Elin Danielson-Gambogin elämäkerran, huumaantuu kirjan maailmasta ja alkaa pohtia, voisiko itsekin ryhtyä taiteilijaksi. Taiteen suuntaan tyttöä vetää lisäksi ihana Toni, koulukaveri kuvataiteen valinnaisaineryhmästä.

Tulevaisuuden suunnitelmista haaveilu kietoutuukin tarinassa hienosti nuortenromaanien peruspähkäilyyn: ihastuksiin, orastavien suhteiden alkukiemuroihin ja ekakertaan liittyviin jännitteisiin.

Ellan parhaiden kavereiden, Iiriksen ja Pilvin kautta seurustelua koskeviin teemoihin saadaan vielä lisää näkökulmia. Iiris on sotkeutunut selvästi vanhempaan, varattuun mieheen, Pilvi taas miettii, onko paras seurustelukumppani sittenkään poika. 

Romaaniin sommitellut kierteet eivät kuitenkaan jää tähän. Kallioniemi on kirjoittanut Ellan perheen ja suvun ympärille aikamoisia jännitteitä ja salaisuuksia.

Pommi putoaa, kun Ella on vierailulla isoäitinsä luona. Etäiseksi jääneen isoäidin kanssa löytyy yhteys, mutta vahingossa paljastuu myös perheen salaisuus. Siitä kuitenkin seuraa paljon hyvää. Puhumattomuuden kulttuurin vangiksi jääneen perheen on pakko kohdata yhdessä menneisyyden traumat ja opetella avoimuutta.

Mopoautolla mun prinssini saapuu on liukasliikkeinen teos, jossa ei jäädä vatvomaan suuriakaan tunteita tai paljastuksia pitkäksi aikaa. Sivuja romaanissa on ainoastaan 142.

Napakka mitta on varmasti mannaa niille, jotka kavahtavat paksuja romaaneja, ja realistinen nuortenromaani toimii kyllä vauhdikkaamminkin kerrottuna. Kallioniemen taidolla kokonaisuus pysyy johdonmukaisena ja hallittuna.

Lyhyet lauseet ja nopeat siirtymät kuvastavat erinomaisesti myös Ellan läikähtelevää luonnetta ja etenkin teini-iän epävarmuutta ja haparointeja. Ideat ja ajatukset tulevat ja menevät. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Isoista ja vakavistakin teemoista huolimatta teos on kuitenkin valoisa ja toiveikas. Loppu kaartuu onnelliseksi, ja nuoria pohdituttaneet asiat saavat ainakin jollakin tavalla tyvenen lopputuloksen. Kevyen ja tummempisävyisen aineksen tasapainottaminen onnistuu hienosti.

Kokonaisuutta kannattelee myös huumori, jota voi pitää suorastaan Kallioniemen tavaramerkkinä.

Hauskuutta on runsaasti arkisessa sanailussa, mutta paikoin myös koomisiksi kääntyvissä tilanteissa. Aika paljon nauratti esimerkiksi kuvaus tyttökolmikon turvenaamiokokeilusta. Saunasessio loppui erinäisten sattumusten jälkeen siihen, että yltä päältä turpeessa olevat tytöt huomaavat päätyneensä pensasaidan takana hihittelevien poikien huomion kohteeksi.

Marjo Jääskä

FM, vapaa kirjoittaja