Nuoren naisen elämää

Merja Leppälahti

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt. Aikuistumisriittejä. Into, 2021.

Katri Norrlin & Nelli Kenttä: Vitun ruma. Into, 2021.

Photo by Molly Blackbird on Unsplash.

Riina Tanskasen sarjakuva-albumi Tympeät tytöt käsittelee aikuistuvien tyttöjen asioita. Sarjakuvakertomusten nimiä ovat Naiseksi kasvaminen, Kehon kontrolli, Pelkuri, Tyttöystävä-äiti, Naisen työ, Ihmisen kuva, Tyttövoimaa, Kiltti tyttö, Niin kuin muut tytöt. Kommentaattorina kertomuksissa lentelee Pimppienkeli, joka laukoo totuuksia ja päästelee pieruja.

Erityisesti teini-ikäinen etsii hyväksyntää. Tanskanen toteaa, että suosittu tyttö on nätti, juuri sillä oikealla tavalla kaunis, kuuma kisuli. Toisaalta naiseuden korostaminen ei ole hyvästä, olisi parempi käyttää peittäviä vaatteita ja olla luonnonkaunis. Meikillä ja kivoilla vaatteilla saa helposti lutkamaisen tyrkyn leiman. Tyttö ei kuitenkaan saa loukkaantua ehdotuksista eikä kähmimisestäkään, sehän vain osoittaa, että on haluttu. Ei saa olla tiukkapipo, ja pojat nyt ovat poikia… Epätoivottua käytöstä täytyy vain sietää.

Tyttö joutuu siis pelkäämään hiukan koko ajan. Kähmiikö joku takapuolta, huuteleeko joku perään. Tyttöjä ja naisia rajoitetaan suojelun verukkeella. Varoitetaan käyttämästä paljastavia vaatteita, varoitetaan juomasta, kävelemästä yksin pimeällä. Ja jos jotain ikävää tapahtuu, uhri onkin oikeastaan syyllinen, koska ei varonut tarpeeksi.

On surullista, että edelleen jokainen tyttösukupolvi joutuu tekemään nämä samat havainnot. Että tyttömäisyys ei olekaan ihan yhtä arvokasta kuin poikamaisuus. Pikkutytölle opetetaan jo leluvalinnoilla, että hänen sopii olla kiinnostunut kodista ja vauvoista. Koulussa tyttö on kiltti ja ahkera. Pojan sopii kysyä ja kyseenalaistaa, tytön on parempi osata asiat niin kuin ne koulukirjassa kerrotaan. On selvää, että vaikka pojat ja miehet ovat periaatteessa miehisten etuoikeuksien voittajia, tiukat mies- ja naiskuvat ovat silti rasite myös pojille.

Tanskanen toteaa, että historiassa, taiteessa ja kirjallisuudessa on esille nostettu pääasiassa miehet ja miesten elämä. Arvokkaassa kirjallisuudessa ja elokuvissa näkökulma on miehen, ja muut hahmot ovat mukana kuvaamassa miespäähenkilön kasvua. Naiset ole saaneet tekojaan ja ääntään kuuluviin samalla tavalla kuin miehet, joten suuret ajattelijat ja historian ”suurmiehet” ovat olleet nimenomaan miehiä. Joskus yhdessä tehdystä työstä kunnia on annettu vain toiselle osapuolelle.

Me kaikki, sekä naiset että miehet, olemme kasvaneet sisälle ajatukseen, että miehiset asiat ovat arvokkaampia kuin naiselliset. Poikamaisuus ‒ mitä se sitten sisältääkin ‒ on parempaa ja toivottavampaa kuin tyttömäisyys, oli sitten kysymyksessä poika tai tyttö. Miehen teksti, musiikki tai elokuva käsittelee jotain yleistä ja kiinnostavaa, miehinen ahdistus on ihmiskunnan ahdistusta. Naiset puolestaan käsittelevät yksityisiä ja epäkiinnostavia naisten juttuja. Miesten kiinnostuksen ja harrastusten kohteet ovat tärkeitä ja merkittäviä asioita, naisten kiinnostuksenkohteet ovat puuhastelua.

Nykyään korostetaan paljon sitä, että jokainen on oman onnensa seppä ja omat valinnat ja taidot ratkaisevat. Tanskanen esittää, että kun nainen todella haluaa menestyä, hän pyrkii supernaiseksi, mutta loppujen lopuksi päätyy kilpailemaan ensisijaisesti toisten naisten kanssa. Aikuinen lukijakin on toki jo ehtinyt nähdä, että naisvaltaisissa ryhmissä edelleenkin mies on valttia. Naisvaltaisilla työpaikoilla ja yhdistyksissä ryhmän ainoa mies kohoaa helposti johtopaikoille. Miesvaltaisissa ryhmissä naisen erityisasema ei ole läheskään yhtä positiivinen.

Ulkonäkö

Viime aikoina on nostettu esille kysymys, miksi miehen ylävartalon alastomuus on sallittua, kun taas naisen nännin näkyminen on sopimatonta. Tanskanen kuvaa tilannetta, jossa pikkutyttö juoksee rannalla ilman paitaa, juuri kuten pikkupojatkin. Kauhistuneet tädit vaativat tytölle vaatetta, rannallahan voisi vaikka olla vaanimassa joku pedofiili. Pikkutytöt nännit nähdään eroottisina, pikkupoikien samanlaiset nännit eivät kiinnosta ketään.

Ulkonäkö ja sen kommentoiminen näkyy nykyään erityisesti nuorten suosimilla sosiaalisen median kanavilla. Riina Tanskasen Tympeät tytöt käsittelee tytön elämää ja aikuisuuteen kasvamista laajasti, joten mukana on myös paljon ulkonäköön liittyvää asiaa. Katri Norrlinin ja Nelli Kentän Vitun ruma puolestaan keskittyy nimenomaan ulkonäkökulttuuriin.

Monet ihmiset pitävät ulkonäöstään kiinnostunutta nuorta turhamaisena ja pinnallisena. Oman kehon parantelua edes meikkaamalla saati muilla toimenpiteillä ei aina pidetä hyväksyttävänä. Kuitenkin varsinkin tyttöjen ulkonäköä kommentoidaan jatkuvasti. Erityisen hanakasti kommentoidaan nuoren painoa. Pitäisi olla hoikka mutta ei liian laiha.

Vitun ruma oli todella silmiä avaavaa luettavaa nuorten ulkonäkökeskustelun suhteen. Aikuisten mielestä nuoren naisen pitäisi olla kaunis, mutta luonnollinen eli mitkään toimenpiteet eivät saa näkyä. Sama ajattelumalli näyttää ilmenevän myös monien nuorten käsityksissä. Somessa arvostellaan ulkonäköä siekailemattomasti ja usein hyvinkin ilkeästi.

Kirjassa nousee moneen kertaan vahvasti esille, miten ulkonäkö on monille nuorille valtavan tärkeä osa identiteettiä. Suuri osa on jollakin lailla tyytymätön omaan kehoon tai johonkin sen piirteeseen. Kehon muokkaaminen, tapahtui se sitten kirurgisesti tai hiusvärin ja meikin avulla voi todellakin parantaa ratkaisevasti nuoren elämänlaatua.

Seksikkään kuvan julkaiseminen jossakin some-palvelussa voi merkitä elämäniloa, sitä että kuvan henkilö on sinut itsensä kanssa ja on valmis kertomaan sen muillekin. Positiivisten kommenttien saaminen omiin kuviinsa merkitsee vahvistusta hyvälle ololle. Toisaalta kuva voi herättää myös ei-toivottua kiinnostusta, ja jostain syystä usein syyllistetään kuvan ottajaa ja julkaisijaa eikä niitä, jotka lähettävät kuvan henkilölle seksiehdotuksia ja dickpicejä.

Molemmat kirjat, sekä Tympeät tytöt että Vitun ruma, avaavat kiinnostavasti näkökulmia nuorten elämismaailmaan. Molemmissa kirjoissa nostetaan myös esille monen tytön ja nuoren naisen vaalima mielikuva: Minä en ole kuten muut tytöt. Tällä tavoin halutaan uskoa, että juuri minun kohdallani sukupuolten tasa-arvo toteutuu, se on vain minusta itsestäni kiinni (vaikka ei se sitten lopulta olekaan). Kun nuori nainen uskoo olevansa kiinnostava eri tavalla kuin naiset yleensä, hän samalla päättelee, etteivät muut naiset ole kovin kiinnostavia.

Tympeät tytöt osoittaa, että asenteet ja toimintatavat eivät ikävä kyllä ole kovin paljon muuttuneet täti-ihmisen nuoruudesta. Vitun ruma nostaa esille somemaailman uhan ja ihanuuden, josta välttämättä aikuiset eivät tiedä paljoakaan.

Merja Leppälahti

FL, tietokirjailija ja kriitikko