Lukemisen ja kirjoittamisen iloa lapsille ja nuorille

Merja Leppälahti

Luetut kirjat:

Pirjo Suvilehto: Oi ihana satu. Lasten ja nuorten kirjallisuusterapia. Avain, 2020. 269 s.

Katariina Vuori: Tarinataikurit. Sanataideharjoituksia lapsille. Lasten keskus, 2020. 87 s.

Mervi Heikkilä ja Anne Leinonen: Pieni taikakauppa. Fantastinen kirjoitusopas. Haamu, 2020. 107 s.

valokuva kirjahyllystä, jossa on lasten- ja nuortenkirjoja

Kuva: Vappu Helmisaari

Tuoreimman PISA-tutkimuksen mukaan joka kymmenes nuori valmistuu peruskoulusta ilman riittävää lukutaitoa. Voisivatko erilaiset sanataideharjoitukset auttaa? Niistä ei välttämättä enää kiinnostu se teini, joka on jo ehtinyt oppia, ettei kirjoissa ole mitään kiinnostavaa. Nuorempi lapsi, alaluokkalainen tai esikoululainen, olisi ehkä helpommin johdateltavissa kirjallisuuden maailmoihin, vaikka kiinnostukseen ei olisikaan saatavissa mallia kotoa tai muusta lähipiiristä.

Tarkastelen kolmea melko erilaista kirjaa, jotka kaikki käsittelevät luovuutta, erityisesti kirjoittamista, mutta myös lukemista. FT Pirjo Suvilehdon Oi ihana satu on kirjoista laajin. Kirja on suunnattu aikuiselle, aiheesta kiinnostuneelle lukijalle. Suvilehdon teos tarjoaa sekä tietoa kirjallisuusterapiasta teorian ja tutkimusten valossa että käytännön ohjeita ja harjoituksia, joita aikuinen voi käyttää lapsia ja nuoria ohjatessaan. Harjoitukset on suunnattu monenikäisille lapsille ja nuorille päiväkoti-ikäisistä lukio- ja ammattikoulunuoriin saakka. Kaksi muuta teosta ovat suppeampia sekä laajuudeltaan että ikähaarukaltaan. Katariina Vuoren Tarinataikurit tarjoaa sanataide- ja luovuusharjoituksia 2−13-vuotiaille. Kirjaa ehdotetaan käytettäväksi sekä oppimis- ja harjoitustilanteissa että viihdykkeenä missä vain, yksin ja ryhmässä. Lukutaitoinen lapsi voi käyttää kirjaa myös itsenäisesti, ilman aikuista. Mervi Heikkilän ja Anne Leinosen Pieni taikakauppa opastaa nimenomaan fantasian kirjoittamiseen. Opasta voi käyttää nuori kirjoittaja itse tai sitä voi käyttää opettaja tai ohjaaja ryhmätoiminnan apuna. Harjoitusten tekijän iäksi on määritelty noin kolmannesta luokasta ylöspäin, ja kirja on tarkoitettu nimenomaan kirjoittamisoppaaksi ja mielikuvituksen herättäjäksi.

Kirjoissa kerrotaan myös sanataiteen hyödyistä opastajan, kasvattajan työlle. Esimerkiksi Vuori toteaa, että lapsi tuo omassa tarinassaan omaa elämäänsä ja maailmaansa esille, aikuisen tietoon. Hän pitää sanataideharjoituksia sopivina myös suomi toisena kielenä -opetukseen. Suvilehto muistuttaa, että itselle merkityksellisten kokemusten kirjoittaminen voi käynnistää ja edistää itsekasvua ja henkilökohtaista kehittymistä. Suvilehto nostaa esille myös sen, että kun nuorten ryhmässä on tehty harjoituksia ja keskusteltu, laskee myös kynnys kertoa kahden kesken aikuiselle asioita. Suvilehto käsittelee teorian tasolla jonkin verran myös sellaista kirjallisuusterapiaa, jota käytetään hoidon tukena erilaisissa ongelmatilanteissa. Hänen mukaansa kirjallisuusterapian menetelmät sopivat myös epävirallisiin vapaa-ajan kohtaamisiin. Ohjaajan ei tarvitse olla terapeutti, mutta kirjallisuusterapian tunteminen voi tarjota uusia toteuttamiskeinoja ja antaa toiminnalle syvyyttä.

Aloitetaan lukemisesta. Lukeminen voi jo itsessään olla terapeuttista toimintaa. Kirjojen välityksellä päästään uusiin maailmoihin ja tutustutaan uusiin henkilöihin ja heidän elämäänsä. Ei haittaa, että kirjan tapahtumat ovat fiktiivisiä, kertomukset voivat silti auttaa ratkaisemaan vaikeita tilanteita, vahvistaa itsetuntoa ja lohduttaa. Lukeminen tarjoaa empatian kokemuksia ja itseä ja läheisiä koskevia oivalluksia. Vaikka lukemisesta ei odotettaisi mitään varsinaista hyötyä, sillä on oma arvonsa, sillä kirja tarjoaa mielihyvää ja uusia kokemuksia.

Kirjallisuusterapiassa lukeminen on kirjoittamisen ohella tärkeä toimintamuoto. Pirjo Suvilehto nostaa esille erityisesti identiteettitarinat ja kehityskertomukset, jotka puhuttelevat lukijaa ja tuovat näkyviin erilaisia elämän ongelmatilanteita ja niiden ratkaisuja. Lapselle esimerkiksi kuoleman käsittely voi olla helpompaa kirjan välityksellä. Tutkimuksissa on todettu lukemisen ja tarinoiden kuuntelun parantavan muistia ja keskittymiskykyä, lisäävän empatiaa, kehittävän ongelmanratkaisukykyä, sosiaalisia taitoja ja analyyttista ajattelua. Lisäksi lukeminen ja tarinoiden kuuntelu ovat yhteydessä koulumenestykseen, ne vähentävät myös stressiä ja syrjäytymisriskiä. Oi ihana satu ja Pieni taikakauppa sisältävät myös ehdotuksia eri aiheisiin sopivaksi lisäluettavaksi. Suvilehdon kirjassa on tieteelliseen tapaan myös lähdeluettelo, josta teoriasta kiinnostunut löytää lisätietoa.

Sadut ovat mukana kaikissa kolmessa kirjassa. Oi ihana satu ja Tarinataikurit käsittelevät satuja erityisesti lasten näkökulmasta, molemmissa kirjoissa kerrotaan myös saduttamisesta. Pienessä taikakaupassa saduista ja erityisesti kansansaduista kerrotaan sekä erikseen että osana fantasiaa. Saduilla ja fantasialla on paljon yhteistä, mutta siinä missä satujen nimeämätön prinsessa kohtaa ihmeellistä taikuutta, fantasian prinsessalla on nimi ja sukutausta ja hänen maailmansa taikuudella on sääntönsä ja rajoituksensa. Pieni taikakauppa opastaa kuvittelemaan satumaisia fantasiamaailmoja, niiden asukkaita ja tapahtumia.

Pieni taikakauppa ja Tarinataikurit keskittyvät erityisesti kirjoittamiseen, vaikka varsinkin Tarinataikureissa on myös muita leikkejä ja harjoituksia. Kirjoitusharjoituksissa voidaan esimerkiksi miettiä, millaiseksi eläimeksi tai olioksi muuttuisi, jos tapahtuisi muodonmuutos juuri silloin, kun on oikein vihainen tai iloinen tai jatkaa annettuja lauseita kuten ”Jos osaisin taikoa, minä…” Hauska idea on kirjoittaa joka päivä jokin tapahtuma lapulle ja laittaa lappu purkkiin. Sopivalla hetkellä voi ottaa purkista lappuja ja yhdistää niitä tarinoiksi tai käyttää jotain tapahtumaa tarinan pohjana.

Pirjo Suvilehto esittelee mm. kaikenikäisille sopivan harjoituksen ”Muistojen lipasto”. Hän neuvoo aloittamaan ajattelemalla lipastoa, jossa on useita laatikoita. Pieni lapsi voi piirtää lipaston ja sisältöä sen laatikoihin aikuisen kanssa keskustellen. Nuori muistelee lapsuutta ja kirjoittaa lipaston laatikoissa olevista lapsuuden esineistä, tapahtumista, henkilöistä ja muista asioista, jotka ovat olleet hänelle jollakin tavalla tärkeitä. Harjoitus sopii aikuisellekin; kukin lipaston laatikko voi olla seitsemän vuoden jakso elämässä tai voidaan keskittyä elämän ensimmäisiin seitsemään vuoteen. Jokaisesta laatikon esineestä voi kertoa niin pitkään ja laajasti kuin haluaa. Jos tällainen harjoitus tehdään ryhmässä, voidaan lopuksi keskustella yhdessä siitä, miltä laatikoiden tekeminen tuntui.

Katariina Vuori muistuttaa, että luovuuteen kuuluu monenlaisia asioita. Sanataiteeseenkin voi yhdistää motorista toimintaa, joka voi olla liikettä, rytmiä, piirtämistä jne. Yhdessä puuhaileminen lievittää myös sosiaalista jännitystä ja ujoutta. Tarinataikurit-kirja käsittelee myös tietotekstin kirjoittamista. Harjoituksissa kirjoitetaan tosiasioita itsestä, perheestä ja omasta suvusta, mutta kirjoitetaan myös uutisia todella tapahtuneista asioista. Suvilehto puolestaan käsittelee myös mm. gradun kirjoittamista.

Sanataiteen terapeuttisista vaikutuksista on vaikea saada yleistettävää tutkimustietoa. Jokainen tässä tarkasteltu kirja lähestyy aihetta hiukan eri näkökulmasta, mutta kaikissa puhutaan luovan kirjoittamisen ja lukemisen tuottamasta ilosta. Tämän ilon pitäisi kuulua osaksi jokaisen suomalaisen lapsen ja nuoren arkea ja hyvää se tekee aikuisellekin.

Merja Leppälahti

FL, tietokirjailija ja kriitikko