Setä lukee tyttökirjoja, osa 2: L.M. Montgomery

Herman Raivio

Tyttökirjat kohdataan yleensä nuorina ja tyttöinä. Entä jos tyttökirjallisuuden klassikkoja lukisikin 52-vuotias mies?

Kuvituskuva: CC by 4.0, kaksi tyttöä lastenhuoneessa, Suomenlinna, Helsinki, 1800-luvun loppu/1900-luvun alku, Museoviraston kuvakokoelmat, Rakennushistorian kuvakokoelma, Suomenlinnan kuvakokoelma

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet. Uudistettu suomennos: Hilja Vesala. 11. painos. 1. painos: 1920. (Alkuteos: Anne of Green Gables, 1908). 282 s. WSOY, 1973.

L.M. Montgomery: Pieni runotyttö. Uudistettu suomennos: I. K. Inha, 1961. 17. painos. 1. painos: 1928. (Alkuteos: Emily of New Moon, 1923). 308 s. WSOY, 2006.

Kuvitteellisen Avonlean kylässä asuvat Marilla Cuthbert ja veljensä Matthew tarvitsevat apua maatilallaan Vihervaarassa ja pyytävät orpokotia lähettämään heille pojan. He saavat kuitenkin 11-vuotiaan tytön, Annan. Tyttö puhuu tolkuttoman paljon ja hänen mielikuvituksensa laukkaa liikaa Marillan makuun. Tyttö on silti päättänyt jäädä Vihervaaraan: ”Voi miten ihmeelliseltä tuntuu, että minä saan asua teillä ja kuulua teille!”

Matthew on heti myyty ja Marillankin kovan kuoren Anna sulattaa nopeasti. Anna ystävystyy Dianan kanssa ja pärjää koulussa. Hän joutuu kommelluksiin, mutta selviää aina ja voittaa kaikki puolelleen. L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet on pohjimmiltaan hyveellisen sankarittaren satumainen tarina.

Viiden vuoden jälkeen Anna saa stipendin, jolla pääsisi yliopistoon. Sitten Matthew ja Marilla joutuvat vararikkoon, Matthew kuolee ja Marilla alkaa sokeutua. Lopulta Anna ei menekään yliopistoon, vaan jää auttamaan Marillaa opettaen samalla lähikoulussa. Tyttö lunastaa lopullisesti paikkansa Vihervaaran Annana.

Niin ideaalinen kuin Anna hyvyydessään onkin, hänessä on kuitenkin poikkeuksellista dramaattisuutta. Piirre voi olla huvittava, mutta sen voi nähdä myös kurinalaisen käyttäytymiskoodin rikkomisena. Aivan kuin hän pilailisi vakavilla asioilla ottamalla ne liian vakavasti. Pienessä, jäykässä yhteisössä Anna on ehkä salaa toivottu häiriötekijä. Anna on myös moderni puolustaessaan vaikka naispappeutta.

Montgomeryn toinen tunnettu kirjasarja Pieni runotyttö esittelee 15 vuotta myöhemmin päällisin puolin annamaisen hahmon. Emilia on samanikäinen ja ikäisekseen ylikehittynyt, kiihkeästi tunteva ja orpo. Hän on kuitenkin Annaa pidättyväisempi. Kun Anna suhtautuu kaikkeen ylitsevuotavan optimistisesti, Emilia on analyyttisempi. Emilia joutuu myös taistelemaan Annaa enemmän. Runotyttö-sarjaa onkin pidetty Anna-sarjaa synkempänä ja syvempänä.

Emilia muuttaa Elisabet-tädille Uusi Kuu -nimiseen paikkaan. Siellä tyttö joutuu määrittelemään itsensä uudelleen uusien ihmisten seurassa. Kirjan draaman voi tiivistää niin, että ensin joku on Emiliaa kohtaan ankara ja sen jälkeen joku toinen lempeä.

Kuuluuko Emilia uuteen sukuun vai ei? Hänen ulkonäkönsä viittaa muuhun. Tyttö itsekin arvioi ihmisiä ulkonäön perusteella. Liian korkea otsa, kuuluu tuomio peilin edessä. Hän ei silti suostu korjaamaan vikojaan. ”Minä en tahdo olla kukaan muu kuin minä itse.”

Emilia järjestää hämmentävää elämänvaihetta kirjoittamalla. Hän kirjoittaa enkeli-isälleen kirjeitä, joissa kertoo kokemastaan. Hän osaa kuvailla tarkasti ihmisiä ja tilanteita. Hänen taitonsa havaitaan, hän saa palautetta ja oppii lisää. Annan mielikuvitus tulee ulos suusta vailla sordiinoa, Emilian mielikuvitus jäsentyy paperille.

Kirjoittajanuralla on myös vastuksia. Koulun opettaja yrittää polttaa tytön runot. Emilian pyhintä on häväisty. Muutenkin epäoikeudenmukainen Elisabet-täti kieltää Emiliaa lukemasta ja kirjoittamasta romaaneja. Hän lukee salaa, ja tunnustaa syntinsä. Jopa kiltti Laura-täti pitää kirjoittamista hyödyttömänä. Tyttö on kuitenkin päättäväinen.

Jostain syystä kirjasarjan ensimmäisessä osassa kaikki Emilian tukahduttajat ovat naisia ja tukijat miehiä. Isä Cassidy ymmärtää paljon kirjoittamisesta. Toinen papillinen mies, Dean Priest, pelastaa Emilian vaarasta ja rohkaisee kirjoittamaan romaaneja. Opettaja Carpenterista tulee hänen mentorinsa ja kriitikkonsa. Pieni runotyttö kertoo subjektiksi ja kirjoittajaksi tulemisesta. Kirja onkin innoittanut juuri kirjoittavia tyttöjä toinen toisensa jälkeen.

Herman Raivio

FM, vapaa kirjoittaja