Kun seksi terapeutin kohtasi

Herman Raivio

 

Nuori atleettinen mies nai reippaasti nuoren kiinteäkroppaisen naisen kanssa. Mies teeskentelee orgasmia ja nainen huomauttaa siitä. Tilanne on enemmän koominen kuin traaginen. Netflixin kahdeksanosaisen Sex Educationin alkukohtaus tiivistää paljon koko sarjasta. Sen pääosassa ovat englantilaisen pikkukaupungin lukiolaiset. Seksiä näytetään paljon, siitä puhutaan vielä enemmän, sen kanssa on ongelmia, joita käsitellään humoristisesti. Komedia vaihtelee nokkelasta sanailusta aivottomaan koheltamiseen.

Laurie Nunnin luomassa sarjassa on vaikutteita menneiden vuosien amerikkalaisista seksikeskeisistä teinikomedioista. Ero on siinä, että Sex Education ei yritä vain ällöttää tai naurattaa alatyylisyydellään, vaan liikuttaa vähän myös ajattelua. Kliseitä vältellään. Kun tyttö menee tekemään abortin, hän myös tekee sen, eikä anna elämän viime hetkellä voittaa, kuten draamassa monasti käy.

Kekseliäästi valittu musiikki tulee pääosin 80-luvulta, mutta asenteet ovat tätä päivää. Hahmogalleriaan kuuluu heteroiden lisäksi homoja, lesboja ja eri etnisyyyksien edustajia. Vanhemmat kannustavat lapsiaan, jopa uskovainen isä homopoikaansa. Tytöt eivät alistu, vaan antavat nolaaville pojille takaisin. Kukaan ei polta tupakkaa.

Hahmoissa on sävyjä ja ilmeikkyyttä. Keskeisessä roolissa on 16-vuotias estoinen ja välkky Otis. Yksinhuoltajaäiti Jean on seksuaaliterapeutti ja kierrättää talossa ahkerasti rakastajia. Otisilla on hupaisa sidekick, mustaihoinen homo Eric. Otis löytää hengenheimolaisen Maevesta, feministikirjallisuutta lukevasta ja punkkia kuuntelevasta kovismimmistä.

Oman pojan seksuaalisuus kiinnostaa äitiä ammatillisessa mielessä liikaa, mikä nolostuttaa. Silti Otis alkaa seurata äitinsä uraa ja antaa Maeven kanssa muille oppilaille seksuaaliterapiaa rahasta. Maeve hankkii asiakkaat, joita Otis kuuntelee ja neuvoo. Yksi tyttö inhoaa vartaloaan, toista oksettaa suihinotossa, eräs poika haluaa edistää suhdetta tyttöön rynkytyksestä romantiikkaan. Sarjassa seksiä ei harjoiteta häpeän vallassa, vaan hävettää, jos karnaalisia suhteita ei ole vielä kertynyt.

Otis itsekin on neitsyt, joka ei osaa edes masturboida. Jumia selitetään kantanäyllä, jossa poika on sattunut paikalle, kun seksuaaliterapeutti-isä yhtyy asiakkaaseensa, jää kiinni ja vanhemmat eroavat. Asetelman, jossa kokematon opettaa kokeneita, voi nähdä myös kuvauksena niistä nykynuorista, jotka voivat tietää seksistä paljonkin netin kautta, mutta omat kokemukset puuttuvat.

Asiakkaiden ongelmat ratkeavat saman tien, mutta todelliset ongelmat ovat toisaalla. Maeve häpeää taustaansa, koska äiti on narkomaani. Normista poikkeavia saatetaan pilkata ja Eric kohtaa kerran väkivaltaa, kaverisuhdekin on koetuksella. Mutta haavat paranevat ja nuoret vahvistuvat. Otis oppii tyydyttämään itseään, taustalla soi Sigue Sigue Sputnikin Love Missile F1-11, jossa lauletaan ”Shoot it up. Oh, shoot it up”.

Sex Educationin todellisuus ei ole tositapahtumiin perustuvan elokuvan Boys Don’t Cry (1999) todellisuutta, jossa transsukupuolinen Brandon Teena raiskattiin ja murhattiin. 20 vuodessa länsimaissa on tapahtunut paljon kehitystä, mikä ei tarkoita, etteikö seksuaalisilla vähemmistöillä olisi edelleen vaikeaa.

Nuorten ja aikuisten seksuaaliset preferenssit ovat nykyään entistä hyväksytympiä. Harva tuomitsee toisten seksuaalisia mieltymyksiä, kunhan niihin ei liity lapsia tai eläimiä. Muiden nautintoa ei sovi tukahduttaa ja tästä on pohjimmiltaan kyse myös Sex Educationissa. Seksuaaliterapeutti murtaa padon, joka tyrehdyttää halua.

Seksuaaliterapeuteista on tullut tärkeimpiä opettajiamme sukupuolielämässä. Heidän puheestaan on tullut meidänkin puhettamme ja meistä itsestämme amatööriseksiterapeutteja. Mekin korostamme aktiivisen seksielämän kokonaisvaltaisia terveysvaikutuksia, hyödyllisyyttä ja mielihyvän merkitystä arjessa. Se on tietenkin ymmärrettävää. Kukapa haluaisi palata seksuaalisen kiellon ja säännöstelyn aikaan. Sex Education on tämän ajan peili.