”Mä olen vaan tällainen…tyyppi”

Marjo Jääskä

Maiju Ristkari & Nina Suni & Vesa Tyni: Sukupuolena ihminen. Tietokirja transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Tammi 2018.                                                           

Ravistelevan tietokirjan lukeminen aiheuttaa aivoissa pyörremyrskyn. Oikein tuntee, miten palikat päässä alkavat hitaasti hakeutua uusille paikoille ja muodostaa tuoreita kytköksiä. Samaan aikaan tuskastuttaa havaita, että vallitsevasta kulttuurista imetyt ja vuosien ajan kerratut ajattelutavat ovat syvällä selkäytimessä. Niistä irti pyristeleminen ei ole aivan kepeää, saati yksinkertaista.

Tällainen uusia tuulia luutuneisiin ajatuksiin puhaltava teos on Maiju Ristkarin, Nina Sunin ja Vesa Tynin Sukupuolena ihminen. Kirjassa pääsee mylläyksen kohteeksi ihmisten jakaminen naisiin ja miehiin eli niin sanottu binäärinen sukupuolikäsitys.

Transsukupuolisuutta ja sukupuolten moninaisuutta käsittelevä tietokirja on suunnattu erityisesti nuorille, ja teos voittikin Kustannusosakeyhtiö Tammen ja Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen Ihan totta! – tietokirjakilpailun nuorten sarjan. Kohderyhmämäärittelyn ei kuitenkaan kannata antaa hämätä, sillä kirja sopii erinomaisesti kartuttamaan aikuisenkin lukijan ymmärrystä aiheesta. 

Kirjassa sukupuolten moninaisuutta avataan sekä selkeän tietotekstin että kokemuskerronnan kautta. Oppaina ja suunnannäyttäjinä toimii kymmenen transihmistä, joiden vaiheisiin saadaan tutustua jokaisen luvun aluksi.

Lukija tapaa muun muassa syntymässä tytöksi määritellyn Lukan, sukupuoltaan naiseksi korjanneen Jaanan sekä Annen, joka ei koe olevansa mitään tiettyä sukupuolta. Tarinoissa kuvataan vaikeuksia ja ennakkoluuloja, mutta myös sisukkuutta ja sisäistä voimaa. Korjaushoidoista on voinut joutua taistelemaan, mutta on myös niitä, joilla koko prosessi on sujunut mutkattomasti.

Avausjaksossa pohditaan sukupuoli-identiteetin hahmottamista ja setvitään käsitteitä. Napakasti käydään läpi, mitä tarkoittavat vaikkapa intersukupuolisuus, cissukupuoli, gender queer ja kehodystrofia. Omassa jaksossaan selvennetään vielä toistensa kanssa helposti sekoittuvia sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen käsitteitä.

Keskimmäisessä osiossa keskitytään sukupuolen moninaisuuden historiaan ja nykytilanteeseen, mutta annetaan myös konkreettisia toimintaohjeita. Kirja antaa hyvän käsityksen siitä, minkälaista apua sukupuoliristiriitaa kokevalle on tarjolla ja miten sitä voi saada.

Vinkit liikkuvat aivan ruohonjuuritasolla, mikä on erittäin tärkeää. Esimerkiksi tutkimuksiin pääsyn alkuvaiheesta kirjoitetaan näin: ”Jos haluaa päästä tutkimuksiin, täytyy ensin saada lähete. Sen voi kirjoittaa kuka tahansa lääkäri, ihan vaikka lähimmässä terveyskeskuksessa”.

Tutkimusten ja hoitojen kuvaamisen yhteydessä otetaan myös kantaa Suomen translakiin, jota ei voi pitää enää kovin edistyksellisenä. Suomi esimerkiksi on ainoa Pohjoismaa, jossa juridista sukupuoltaan korjaavan edellytetään olevan lisääntymiskyvytön.  

Viimeinen asiakokonaisuus pohtii transihmisten paikkaa yhteiskunnan ja yhteisön jäseninä. Vastauksia hahmotellaan muun muassa siihen, miten vanhempi tai puoliso voi tukea sukupuoltaan pohtivaa läheistä sekä siihen, minkälaisina transihmiset kuvataan populaarikulttuurin tuotteissa meillä ja muualla.

Kirja on kokonaisuudessaan tyylikäs ja tuntuu viimeistellyltä. Vesa Tynin valokuvat kirjaan haastatelluista ihmisistä ovat komeita ja tummasävyisinä hyvin koskettavia. Muuta kuvitusta kirjassa ei ole, joten laajoja tekstikenttiä riittää. Luvut ovat kuitenkin lyhyitä ja teksti letkeälukuista. Asioiden sisäistämistä auttaa myös informatiivinen otsikointi.

Omaksumista helpottaa myös monien tärkeiden käsitteiden ja lukijalle mahdollisesti uusien sanojen lihavointi. Sanojen merkityksiä voi lisäksi tarkistaa kirjan loppuluvusta löytyvästä sanastosta. Samaan lukuun on koottu myös kattava lähdeluettelo, hyödyllisiä yhteystietoja sekä listoja sukupuolen moninaisuutta käsittelevistä kirjoista ja leffoista.

Sukupuolena ihminen on tärkeä kirja aivan jokaiselle, sillä se havahduttaa pohtimaan sukupuolen käsitettä ja kulttuuriimme vakiintunutta tapaa jakaa ihmiset kahteen sukupuoleen. Enemmistölle anatomiaan perustuva jako ehkä sopii, mutta samalla jako sulkee ulkopuolelle ne, jotka eivät mahdu annettuihin lokeroihin ja joiden elämää ahdas määritelmä rajoittaa.

Pinttyneiden ajattelumallien korjaaminen vaatii jatkuvaa hereillä oloa ja ajattelunsa tarkkailua. Tapaamiaan ihmisiä sukupuolittaa ajatuksissaan automaattisesti, ilman että edes tajuaa tekevänsä niin. Onneksi koko ajan voi oppia.

Kirjoittajat antavat muutaman perusohjeen, joita noudattamalla pääsee jo pitkälle. Toisen ihmisen yksityisyyden kunnioittamisen pitäisi kuulua jo yksinkertaisiin käytöstapoihin, mutta lisäksi voi keskittyä vaikka näihin: 1. ”Älä oleta tietäväsi toisen sukupuolta esimerkiksi ulkonäön, äänen tai pukeutumisen perusteella”, 2. ”Älä puhu niin kuin sukupuolia olisi vain kaksi tai kolme” ja 3. ”Kuuntele, opi ja ota selvää”.