”Kaikki me olemme hiukan hulluja”

Meeri Siukonen

Lovleg

Menestyssarja Skamin (2015–2017) jälkeen Norjan kansallinen televisiotuotantoyhtiö NRK on tuottanut liudan muitakin onnistuneita sarjoja, jotka käsittelevät lukioikäisten nuorten elämää. Draamakomedia Lovleg, jonka kymmenosainen avaustuotantokausi on nähtävissä Yle Areenassa, on hulvattoman hauska sekä elämänmakuinen kuvaus 15-vuotiaan Gunnhildin (Kristine Ryssdalsnes Horvli) itsenäistymisestä. Gunnhild on juuri muuttanut lapsuudenkodistaan Sandanen pikkukaupunkiin aloittaakseen lukion, ja hänen haaveissaan siintävät ne loputtomat mahdollisuudet, joita vieras kaupunki, itsenäinen arki ja uudet kaverit tuntuvat tarjoavan. Sopeutuminen pikkupaikkakunnalle ja lukioelämään ei kuitenkaan suju täysin ongelmitta.

Lovleg onnistuu käsittelemään elämän pieniä sekä isoja kysymyksiä älykkäästi ja katsojaa aliarvioimatta.

Halu ja tarve tulla hyväksytyksi on yksi sarjan keskeisistä teemoista. Gunnhild toivoo, että hän voisi vihdoin olla muiden silmissä ”joku”, eikä enää huomaamaton ja tylsä ”kuka tahansa”. Haave käykin pian toteen, mutta epämieluisalla tavalla. Heti ensimmäisellä viikolla uudessa lukiossa Gunnhildin menneisyydestä leviää noloja huhuja, jotka herättävät koulukavereissa hilpeyttä mutta jotka hän mieluiten pitäisi omana tietonaan. Muutenkin elämä Sandanessa tuntuu aluksi yhdeltä vastoinkäymisten sarjalta ja viimeinen tikki on se, kun kotipaikkakunnalle jäänyt poikaystävä jättää Gunnhildin, vaikka etäsuhdetta on kestänyt vasta 2 viikkoa. Lannistuneena Gunnhild päätyy juhlimaan 16-vuotissyntymäpäiväänsä yksin kimppakämpän olohuoneessa, seuranaan sipsipussi ja netin suoratoistopalvelu. Vaikka katsojalle sarjan päähenkilö näyttäytyy rohkeana, hauskana ja aitoudessaan ihastuttavana tyyppinä, kokee hän itse uuden elämänvaiheen alkumetreillä olevansa aivan liian outo sopeutuakseen yhteisöön.

Kimppakämppä, jonka olohuoneen sohvalta Gunnhildin seinänaapuri Sara (Silje Holm Carlsen) sipsimuruissa ja itsesäälissä marinoituneen syntymäpäiväsankarinkin lopulta löytää, on sarjan keskeinen tapahtumapaikka. Niin hyvässä kuin pahassakin yhteisasunnossa on harvoin yksityistä omaa tilaa, kun Gunnhildin ja Saran lisäksi yhteiskeittiön ja olohuoneen jakavat tunnollinen urheilijanuorukainen David (Runar Naustdal) sekä eksentrinen taiteilijapersoona Alex (Olav Barmen Trollebø). Gunnhildin huoneen oven virkaa toimittaa pelkkä suihkuverho, talossa järjestetään bileitä harva se päivä, ja naapurin äänekkäältä seksielämältä on muiden mahdoton välttyä, mutta juuri yhteisestä kodista muodostuu tuotantokauden kuluessa tärkeä turvapaikka. Kämppikset pikkuhiljaa ystävystyvät keskenään ja tukevat toisiaan vaikeissakin tilanteissa samalla kun he jakavat arjen lukioaskareiden, pikanuudeleiden ja tosi-tv-sarjojen äärellä.

Sarjan nimi, lovleg eli laillinen, viittaa 16 vuoden suojaikärajaan, jonka saavuttaminen on Gunnhildille tärkeä symbolinen etappi. Kehollisuus ja kiinnostus seksiin ovatkin tuotantokauden läpi kantavia teemoja, joita käsitellään avoimesti, kaunistelematta ja lempeän ironisestikin. Kun seksielämä ei sekään ala aivan odotetusti, hakee Gunnhild lohtua epäonnisiin petipuuhiinsa ja sydänsuruihinsa Goethen Nuorten Wertherin kärsimyksistä. Jaksoissa sivutaan monia muitakin tärkeitä seksuaalisuuteen liittyviä teemoja kuten masturbointia, sukupuolten moninaisuutta, seksuaalista suuntautumista sekä itsemääräämisoikeutta omaan kehoon. Yksi sarjan ansioista on se, miten se ilahduttavalla tavalla rikkoo konservatiivisia sukupuolirooleja esittämällä henkilöhahmot moniulotteisina yksilöinä, jotka kaihtavat ahtaita lokeroita ja määritelmiä.

Lovleg onnistuu käsittelemään elämän pieniä sekä isoja kysymyksiä älykkäästi ja katsojaa aliarvioimatta. Gunnhildin pelko siitä, että hän on liian outo tullakseen hyväksytyksi omana itsenään hälvenee, kun hän ymmärtää, että kaikilla muillakin on omat kummalliset piirteensä. Sarjan keskeinen viesti tuntuukin tiivistyvän sanoihin, joilla Alex kämppistään lohduttaa Gunnhildin toipuessa paniikkikohtauksestaan: ”Kaikki me olemme hiukan hulluja”, hän toteaa, ”olisi tylsää jos emme olisi.”

Meeri Siukonen

FM, Helsinki