Isän ääni

Herman Raivio

Jordan B. Peterson: 12 elämänohjetta. Käsikirja kaaosta vastaan. Suom. Tero Valkonen. 462 s. WSOY, 2018.

Jordan B. Petersonilla on yleisö. Hänen YouTube-kanavallaan on jo yli miljoona tilaajaa. Erityisesti Petersonia kuuntelevat syrjäytymis- ja radikalisoitumisvaarassa olevat nuoret miehet. Jotkut heistä ovat kiittäneet Petersonia siitä, että ilman hänen ajatuksiaan he olisivat saattaneet mennä äärimmäisyyksiin. Terveenä poikaharrastuksena Peterson pitää rullalautailua, jossa otetaan turvallisesti riskejä.

Petersonin valtakäsitys on psykologista ja biologista. Siihen ei mahdu yhteiskuntaa, luokkia tai politiikkaa.

Aika laajan kokemushorisontin kanssa Petersonin ajatukset selvästi resonoivat. Jyrkän oikeistolaiset tahot täällä ja muualla ovat ottaneet Petersonin omaksi ajattelijakseen. Senkin takia tätä kanadalaista kliinistä psykologia on syytä kuunnella. Itsensä Peterson määrittelee klassiseksi brittiläiseksi liberaaliksi ja amerikkalaiseksi pragmatistiksi.

Toronton yliopiston psykologian professori on kirjoittanut vain kaksi kirjaa, joista 12 rules for Life ilmestyi alkuvuonna 2018, suomeksi elokuussa. Siitä on tullut valtava hitti. Petersonin ajattelu on sekalainen keitos. Siinä on evoluutiopsykologiaa, aivotutkimusta, freudilaista psykoanalyysiä, C. G. Jungin arkkityyppejä, kristillistä mytologiaa, Friedrich Nietzscheä, Aleksandr Solženitsynia, henkilökohtaisia tarinoita, Fjodor Dostojevskia ja potilaskertomuksia. Vaikka Peterson on yliopistomies ja pohtii asioita, sen ei pidä antaa hämätä: 12 elämänohjetta on itseapukirja, minkä tietenkin nimikin jo kertoo.

Kirjavuuden takia Petersonin ajattelusta on ollut vaikea saada otetta. Asiaa pohtii muun muassa lacanilaiseksi analyytikoksi kouluttautuva Aino-Marjatta Mäki esitelmässään Tutkijaliiton kesäkoulussa 2018. Ehdotan, että Petersonia voisi tarkastella vallan kautta. Kirjan yksi keskeinen argumentti on, että yksilöiden tulee ottaa valta omiin käsiinsä ja vastuu elämästään. Heidän pitää kehittää selviytymistaitoja eikä jättäytyä muiden armoille. Kasvatuksessa Peterson suosii rakastavaa kuria. Elämä on kärsimystä, mutta sitä voi hallita. Totalitarismia ja yksinvaltiutta Peterson inhoaa yli kaiken. Ihmisten ei pitäisi pyrkiä laiskaan onnellisuuteen, vaan ankaraan merkityksellisyyteen.

Peterson näkee kaikkialla valtasuhteita. Ihmis- ja eläinmaailmassa ei ole tässä mielessä ratkaisevaa eroa. Kirja alkaa hummereiden ja lintujen reviiritaistelujen kuvauksella, mistä vedetään linkki ihmisten elinpiirikamppailuihin. Suosikkifilosofi Nietzsche on merkittävin vallan analyytikko. Petersonin valtakäsitys on psykologista ja biologista. Siihen ei mahdu yhteiskuntaa, luokkia tai politiikkaa. On vain ylihistoriallisia myyttejä ja arkkityyppejä, metsästäjä-keräilijöitä, henkisyyttä.

Peterson on avoimen anti-marxilainen. Vasemmistoa hän parjaa paradoksaalisesti siitä, että se palauttaa kaiken valtasuhteiksi, jopa kielen tasolla. Hän syyttää etenkin ranskalaisfilosofi Jacques Derridaa, joka ”kyseenalaistaa koko kategorisoinnin käsitteen”. Peterson vetää Derridasta suoran yhteyden postmodernismiin, siitä radikaaliin marxilaisuuteen, siitä Kiinan, Neuvostoliiton ja Kambodžan ruumiskasoihin. Selväjärkisenä pidetyksi mieheksi Peterson on välillä melko sekaisin. Tahtomattaan hän tulee tehneeksi myös Derridan ”nihilistisestä ja tuhoavasta ajattelusta” kiinnostavaa.

Onko Peterson vaarallinen, kysyttiin Guardian-lehdessä. Ainakin hän itse haluaa ajatella niin. Konservatiivi Peterson selvästi on, mutta se ei tee hänestä vielä uhkaavaa. Siinäkään, että vaatii ihmisiltä ryhtiä ja itsekuria, ei ole mitään väärää. Kliinikkona hän on kuulemma saanut aikaan hyviä tuloksia. Jos saa ongelmanuoren lukemaan edes yhden kirjan, se on jo plussaa.

Peterson on oppinut rautahannu, mutta myös hattarahumanisti, joka moralisoi ja kauhistelee ihmisten ja järjestelmien pahuutta. Maailmaa hallitsee Kristus, joka tähtää Olemisen ylevöittämiseen ja paratiisin synnyttämiseen sekä Saatana, joka haluaa tuottaa Olemisen tuhoa ja tarpeetonta tuskaa. Pöhöttyneestä kielestä Petersonia voi moittia. Marraskuussa hän tulee Suomeen.

Herman Raivio

FM, vapaa kirjoittaja