Oma ruumis, oma tulevaisuus

Anu Holopainen: Sydänhengitystä. Karisto, 2018.

Spekulatiivisen fiktion kirjoittajana tunnettu Anu Holopainen on kirjoittanut aikaisemmin mm. nuorten ulkonäköihanteista ja kauneuskirurgiasta teoksessaan Ihon alaiset (2015). Nyt hän on kirjoittanut realistisen nuortenromaanin kipeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Romaani käsittelee vahinkoraskautta ja sen seurauksia.

18-vuotiaalla Tiiralla tulevaisuudensuunnitelmat ovat selvänä. Jo vuosien ajan hän on tiennyt haluavansa meribiologiksi. Tiira rakastaa merta ja sukeltamista, ja hän haluaa tehdä konkreettista työtä maailman merien hyväksi. Heti lukion jälkeen hän on lähdössä Filippiineille vapaaehtoistyöhön mertensuojeluprojektiin. Kun Tiiran kuukautiset ovat myöhässä, hän ei haluaisi uskoa asiaa, mutta totta se on: raskaustesti osoittaa plussaa.

Raskaus, lapsen synnyttäminen ja vuosien äitiys, niitä on mahdotonta yhdistää Tiiran tulevaisuudensuunnitelmiin. Hän tietää heti haluavansa abortin. Mikäli hän antaisi raskauden jatkua, hänen pitäisi hylätä se tulevaisuus, jota varten hän on jo vuosia valmistautunut. Tiira on täysi-ikäinen, mutta hänen vanhemmillaan, sisarellaan, parhaalla ystävättärellään ja poikaystävällään on jokaisella jotain sanottavaa asiaan, joka Tiiran mielestä koskee nimenomaan ja vain häntä itseään.

Nykyisissä aborttikeskusteluissa on nostettu esille toisaalta juuri naisen oikeus omaan ruumiiseensa, toisaalta syntymättömän lapsen oikeudet. Holopainen osoittaa selvästi kantansa päähenkilönsä kautta. Hän kuvaa, miten monet ruoat alkavat tuntua Tiirasta vastenmielisiltä ja hänen mielialansa on suorastaan tuskainen. Hänen ruumiinsa ei tunnu enää hänen omaltaan. Tiira tuntee syyllisyyttä, vaikka nuoret ovat huolellisesti käyttäneet ehkäisyä. Tytön ajatukset kiertävät ei-toivotussa raskaudessa, ja hän näkee raskauteen liittyviä painajaisia.

Tiira on lahjakas nuori nainen, joka tuntee, että hänellä on elämäntehtävä merien pelastamisessa. Raskaus ei tarkoita pelkästään yhdeksän kuukauden odotusaikaa, vaan sen jälkeen äitiys on naisen roolina vuosia. Tiira ei halua vaihtaa elämänsä haavetta lapsenhoitoarkeen, vaikka poikaystävä vähän epävarmasti lupaa yrittää olla tukena, jos Tiira niin valitsee. Tietenkin on naisia, jotka äitiyslomallaan lastenhoidon ohessa perustavat menestyvän yrityksen sekä kirjoittavat väitöskirjan ja pari romaania. Äitinäkin naisen on mahdollista tehdä monenlaista, usein se vain vaatii enemmän ponnistelua ja joskus myös kompromissien tekoa. Tiiran tapauksessa hänen opiskelunsa alkaminen vähintään viivästyisi, eikä hän ehkä pystyisi paneutumaan opintoihinsa täydellä teholla pienen lapsen äitinä. Hänen haaveilemansa ura edellyttäisi matkustamista ympäri maailmaa, mikä luultavasti olisi raskasta sekä äidille että lapselle.

Tiira ei halua äidiksi. Tiira kyllä pitää lapsista, mutta vahinkoraskauden myötä hän todella tajuaa, ettei hän halua omia lapsia. Ei nyt, eikä koskaan myöhemminkään. Vapaaehtoinen lapsettomuus on asia, joka herättää tunteita siinä missä aborttikin. Usein oletetaan, että jokainen nainen haluaa lapsia, ellei juuri nyt, niin jossain vaiheessa kuitenkin. Melkein uskotaan, että äitiys on naisen luonnollinen tila, johon jokainen nainen pyrkii. Vapaaehtoisesti lapsettomassa naisessa on jotain vikaa, ainakin hän on itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Holopaisen romaanissa Tiiran äidin on ollut vaikea saada lasta. Perheen vanhempi tytär on ottolapsi, ja Tiira syntyi useita vuosia myöhemmin, kun biologisen lapsen toiveesta oli ajat sitten jo luovuttu. Omien kokemusten kautta Tiiran äidin on vaikea ymmärtää, että tytär voisi saada lapsen, mutta aikoo tehdä abortin. Äiti vakuuttelee, että Tiira tulee rakastamaan lastaan, kun se syntyy, ja hän saa pikku nyytin syliinsä. Mutta Tiira haluaa elämältään muuta.

Holopainen kuvaa oivaltavasti nuoren tytön hämmennystä, pelkoa ja ahdistusta sekä ympäristön odotuksia. Lukija saa myös suorastaan opettavaisen kuvan siitä, miten vahinkoraskaustilanteessa toimitaan. Sydänhengitystä on kiinnostava ja puhutteleva romaani, joka antaa ajattelemisen aihetta.

Merja Leppälahti

FL, turkulainen kriitikko ja tietokirjailija