Jos joku näkee

Herman Raivio

Toisin kuin kiihkopopulistisessa puheenparressa annetaan ymmärtää, oikeasti rikollisuus on vähentynyt ja lainkuuliaisuus lisääntynyt. Tieto löytyy Gaudeamuksen julkaisemasta Janne Kivivuoren, Mikko Aaltosen, Matti Näsin, Karoliina Suonpään ja Petteri Danielssonin teoksesta Kriminologia. Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Nuorisorikollisuuskin on laantunut 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Vuosina 1995–2004 nuorten omaisuusrikokset pienenivät selvästi, ja vuonna 2010 väkivaltaisuus kääntyi laskuun. Nykynuorten kunnollisuudesta on puhuttu pitkään muutenkin.

Eräs syy crime drop -ilmiöön on tehokas rikoksentorjunta. Valvontakamerat ovat entistä tehokkaampia, ajonestolaitteet ehkäisevät autovarkauksia ja niin edelleen. Toisaalta sivilisoitumisen pitkä prosessi on vahvistanut itsekontrollia ja heikentänyt impulsiivista käytöstä. Kolmantena syynä rikollisuuden vähenemiselle kriminologit esittävät taloudellis-kulttuurista murrosta. Yksilöllinen kilpailu on lisääntynyt, eikä rikosaktiivinen elämä käy kilpailuvaltista.

Nuorisorikollisuus on laantunut 1990-luvun alkupuolelta lähtien.

Nuoretkaan eivät ole immuuneja rationalisoinnille. He tietävät, että työmarkkinoilla ei ole vientiä, jos on istunut vankilassa. Nousu keskiluokkaan ja siellä pysyminen vaatii nuorilta aiempaa enemmän. Huoli epäonnistumisesta on kasvanut. Uusi mentaliteetti kaipaa turvaa ja kaihtaa riskinottoa. Jos hyvinvointivaltio heikkenee, rikollisuus ei lisäänny, vaan päinvastoin vähenee, koska moni pelkää valuvansa sosiaalisesti vielä alemmas.

Edelleen on totta kai niitäkin nuoria, joita rikos viehättää ja syitä siihen on tietenkin useita. Erään syyn kriminologit jäljittävät romanttiseen aateperinteeseen, jossa sovinnaisia normeja pidettiin tukahduttavina ja niiden rikkomista oman aidon äänen kuunteluna. Aateperintöä tuki hydraulinen ihmiskuva, jonka mukaan on vain terveellistä päästellä välillä höyryjä. Rohkeat rikolliset nähtiin vastakohtana veltoille porvareille.

Nuorisorikollisten keskuudessa on hyvinkin voinut elää myös uskomus, jonka mukaan normien rikkominen kehittää persoonaa ja itsensä toteuttaminen on lainkuuliaisuutta tärkeämpää. Nyt persoonaa kehitetään riskittömästi vaikka ottamalla tatuointeja ja rakentamalla kehoa, rikollisen ulkoisia tunnusmerkkejä.

Vanhemman rooli murehtivana aikuisena ei ole muuttunut. Joskus oltiin huolissaan, jos nuori vietti liikaa aikaa ulkona. Missä ja kenen kanssa se oikein luuhaa? Nykyään nuoret nuhjaavat kotona, turvassa rikollisuudelta niin tekijöinä kuin uhreina. Nuoret jäkittävät sisällä, mutta voi ei, he tuijottavat vain puhelimiaan. Menisivät ulos ja tapaisivat oikeita ihmisiä!

Kun nuorten laiteriippuvuutta paheksutaan, ja samalla unohdetaan strategisesti meidän aikuisten addiktiivisuus, jää huomaamatta yksi uuden kommunikaatioteknologian merkittävä ominaisuus: se voi ehkäistä rikosaktiivisuutta. Kirjassa somea ei käsitellä, mutta se jos mikä ylläpitää maineenhallintaa. Jos nuori erehtyy tappelemaan kadulla, singahtavat kuvat tapahtumasta verkkoon ennen kuin veri on edes osunut katukiveykseen. Aikoinaan saattoi mennä päivä-, jopa viikkokausia ennen kuin tieto nuoren rötöksistä levisi kaveripiirissä. Nyt riittää yksi viesti WhatsApp-ryhmään, ja maine on vaakalaudalla.

Somevalvonta on ärsyttänyt aikuisia viime aikoina. Tietojamme voidaan väärinkäyttää, piilotetuista ominaisuuksistamme ja keskusteluistamme voi tulla julkisia, ja kohta kaikki saavat tietää, miten tylsiä todellisuudessa olemme. Nuorten kohdalla valvonnalla on silti etunsa. Kun nuori tuijottaa ruutua, hän miettii, pysyykö menossa mukana, onko haluttu ja kiinnostava. Sellainen nuori ei riskeeraa mitään tekemällä rikoksia.

Ruudun takaa löytyy myös toimintaa, jota etsittiin aiemmin pimeistä puistoista ja alikulkutunneleista. Nuorisotutkija Mikko Salasuo kertoo Helsingin Sanomissa, että nettipelaaminen tarjoaa jännitystä, elämyksiä ja kokemuksia monessa muodossa. Ruutu tarkkailee, netti ei unohda, Google muistaa virheet, ja tämä kaikki tiedostetaan. Sosiaalinen kontrolli on sisäistetty.

 

Herman Raivio

FM, vapaa kirjoittaja