Onni on olla oma itsensä

Merja Leppälahti

Russo, Meredith: Tyttösi sun. Karisto, 2018. 

Amanda on korjannut sukupuolensa ja muuttaa äitinsä luota toiseen pikkukaupunkiin isänsä luokse. Hän toivoo voivansa käydä koulun loppuun uudessa paikassa ilman kiusaamista.  Aikaisemmassa koulussa häntä oli paitsi loukattu ja nöyryytetty myös pahoinpidelty. Tilanne oli saanut Amandan lopulta yrittämään itsemurhaa.

Amandan eronneet vanhemmat ovat olleet lapsensa transsukupuolisuudesta hämillään, mutta he eivät ole kokonaan hylänneet tai kieltäneet lastaan, vaikka perhettä lakattiin kutsumasta monien sukulaisten luokse asian tultua julki. Äiti on tukenut lastaan parhaansa mukaan, vaikka häntäkin uusi tilanne on hämmentänyt. Isän puolelta Amandan lapsuuteen kuuluivat isän pontevat yritykset ”miehistää” poikaansa. Eron jälkeen isä asui muualla, eikä juuri ottanut yhteyttä Amandaan. Hän kuitenkin suostuu siihen, että Amanda muuttaa hänen luokseen saadakseen käytyä koulun loppuun. Tyttären saaminen on hänelle vaikea pala, mutta hän yrittää kovasti.

Kirjan asetelmassa ja monissa yksityiskohdissa tulee jostain syystä mieleen aika vahvasti Houkutus-sarjan ykkösosa, tai ehkä tämä vain on tyypillistä amerikkalaista koulumaailmaa. Houkutuksessa isänsä luokse muuttanut Bella rakastuu vampyyriin, poikaan, jolla on paljon salattavaa. Tässä kirjassa salaisuus on tytöllä. Salaisuus on sekä pienempi että suurempi kuin vampyyrius. Salaisuus on pieni, koska se koskee vain menneisyyttä, mutta se on suuri, koska kysymyksessä on asia, josta monilla on vahvat mielipiteet. Lisäksi Amanda asuu seudulla, jossa uskonnon asema on vahva ja mielipiteet konservatiivisia. Uudessa paikassa Amanda saa aloittaa puhtaalta pöydältä ja elää tavallisena tyttönä. Hän saa ystäviä ja löytää poikaystävän. Elämä on lopultakin varsin ihanaa − paljastumisen uhka on kuitenkin koko ajan olemassa.

Ennen lukemista en tiennyt tästä kirjasta ja sen kirjoittajasta muuta kuin sen, että kirja kertoo transtytöstä. Kirjan lopussa olikin sitten vielä kirjailijan jälkisanat sekä cis-sukupuolisille (eli ei-transihmisille) ja transsukupuolisille lukijoille. Kirjan takakannessa myös mainitaan, että kirja on saanut inspiraatiota kirjoittajan omista kokemuksista transnaisena.

Kuten kirjailija kirjan jälkisanoissa toteaa, Amandan tarinaa on pehmennetty. Monessa mielessä Amanda vaikeuksineenkin on onnekas, esimerkiksi siinä, että hänen ulkonäkönsä on aina ollut ”naisellinen” ja uuteen kouluun tullessaan hän herättää huomiota kauniina uutena tyttönä. Amandan tarina olisi epäilemättä jonkin verran toisenlainen, jos hän olisi sattunut olemaan kovin jykeväleukainen ja leveäharteinen. Kirjoittaja kertoo myös, että tosielämässä Amanda ei olisi voinut virallisten kanavien kautta aloittaa hormonihoitoja niin nuorena kuin kirjassa, eikä hänen vanhemmillaan todennäköisesti olisi ollut varaa sellaiseen korjausleikkaukseen, joka Amandalle on tehty.  Kirjoittaja korostaakin, että Amandan tarina on fiktiota, eikä sitä saa ottaa kyseenalaistamattomana totuutena transihmisen kokemuksista, eikä toisaalta kenenkään transihmisen pidä yrittää sovittaa elämäänsä Amandan muottiin.

Transihmisille suunnatuissa jälkisanoissa Russo vielä vakuuttaa lukijalle, että jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on ja tehdä haluamiaan elämänvalintoja. Tämä on tietenkin oikein hyvä ohje kenelle tahansa.

Merja Leppälahti

FL, turkulainen kriitikko ja tietokirjailija