3. Nuorten tukeminen koulutuksessa ja koulutuksen ulkopuolella

Puheenjohtajat: Teemu Suorsa (Oulun yliopisto)

Tässä työryhmässä tarkastelemme nuoria ja nuorille suunnattuja tukipalveluita. Jussi Silvonen aloittaa kuvaamalla seurantatutkimusta, jossa tarkastellaan osallisten elämänkulkua toiselta asteelta eteenpäin. Seuraavaksi Sanna Mäkinen kuvaa koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten toimijuuden tiloja ja resursseja perustuen Itä-Suomessa toteutettuun tutkimukseensa. Sirpa Ylimaula tarkastelee toimintakonseptin kehittymistä Torniossa järjestetyissä työpajoissa koulutuksen ja työn ulkopuolella oleville nuorille. Työryhmä jatkuu kolmella esityksellä, joissa tarkastellaan nuorille suunnattua ohjausta ja siihen hakeutumista – ja hakeutumatta jättämistä – perusteltuna toimintana. Teemu Suorsa kuvaa monialaisen opiskeluhuoltoryhmän kanssa toteutettua tutkimusta nuorten vastuullisuuden edistämisestä. Kirsi Raetsaari esittelee työn alla olevaa tutkimustaan lukion keskeyttämisestä Oulun seudulla, keskittyen esityksessään erityisesti nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten käsityksiin ja kokemuksiin nuorten ohjauksesta. Suvi Kauppi kuvaa tutkimustaan Oulun yliopiston opiskelijoiden tuen tarpeesta ja tukipalveluihin hakeutumisesta perusteltuna toimintana.

Työryhmän päätteeksi käydään keskustelua siitä, minkälainen kuva nuorista ja nuorten tukipalveluista muodostuu kuvattujen tutkimusten perusteella. Lisäksi keskustellaan tutkimuksissa hyödynnettyjen käsitteiden ja menetelmällisten periaatteiden mahdollisuuksista ja rajoituksista nuorisotutkimuksen kentällä.

Työryhmässä on kuusi esitystä, joiden abstraktit ovat alla. 

1. Jussi Silvonen (Itä-Suomen yliopisto): Seurantatutkimus toiselta asteelta eteenpäin
2. Sanna Mäkinen (Itä-Suomen yliopisto): Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten toimijuuden tilat ja resurssit
3. Sirpa Ylimaula (Oulun yliopisto): Työpajatoiminnan opinnollistamisen ja monialaisen yhteistyön haasteet
4. Teemu Suorsa (Oulun yliopisto): Monialainen yhteistyö oppilashuollossa
5. Kirsi Raetsaari (Oulun yliopisto): Lukion keskeyttämisvaarassa olevien ohjaus perusteltuna toimintana
6. Suvi Kauppi (Oulun yliopisto: Yliopisto-opiskelijoiden tuen tarve ja tukipalveluihin hakeutuminen perusteltuna toimintana

1. Seurantatutkimus toiselta asteelta eteenpäin

Jussi Silvonen (Itä-Suomen yliopisto)

Koulutussiirtymäprojektissa on tarkasteltu nuoren koulutuspolun rakentumista perheen ja koulujärjestelmän konteksteissa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa keväällä 2012 tavoitettiin ne erään itäsuomalaisen kaupungin perheet, joissa nuori oli peruskoulun päättöluokalla. Vanhemmat (N=304) vastasivat nuoren koulunkäyntiä ja koulutusvalintaa koskevaan kyselyyn. Kyselyn kautta haastatteluihin saatiin 18 perhettä, niin että vanhemmat ja nuori haastateltiin ensin yhdessä ja tämän jälkeen kukin perheenjäsen erikseen. Kysely uusittiin vuoden kuluttua, kun nuoret olivat siirtyneet toiselle asteelle, 127 perhettä tavoitettiin. Haastatteluihin osallistuneet nuorista tavoitettiin vuodenvaihteessa 2015-2016 viisitoista, jolloin heidän oletettiin siirtyneen toiselta asteelta eteenpäin. Nuorista yksi oli siirtynyt työelämään, kaksi jatkoi edelleen lukiossa, kaksi oli ammatillisessa koulutuksessa, kolme opiskeli yliopistolla ja seitsemän oli erilaisissa ’välivuosipositioissa’. Puheenvuorossa analysoidaan nuorten koulutussiirtymien ulottuvuuksia; perheen vuorovaikutustapoja peruskoulun päättövaiheessa ja nuoren omia arvioita tavoitteistaan ja tehtyihin ratkaisuihin vaikuttaneista seikoista. Analyysi hahmottaa nuoren suhdeverkkoja ja koulutusvalintaan olennaisesti vaikuttaneita tekijöitä.

2. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten toimijuuden tilat ja resurssit

Sanna Mäkinen (Itä-Suomen yliopisto)

Esitykseni perustuu väitöskirjatutkimukseeni, jonka kokonaistavoitteena on tutkia koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten toimijuuden tiloja ja resursseja. Toimijuutta tarkastellaan relationaalisena toimijuutena, eli nuorten suhteina ympäröivään yhteisöön, instituutioihin ja rakenteisiin ja niiden puitteissa tarjoutuviin mahdollisuuksiin ja pakkoihin. Toimijuuden tiloja ja resursseja on tutkittu huomioimalla 1) nuoren elämänkerronta 2) kerronnan kontekstit ja kerronnan kautta tapahtuva positiointi sekä 3) miten ohjaus asemoi nuoren toimijuutta.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Itä-Suomessa maalis-toukokuussa 2014 hankkeessa, jossa tarjottiin matalan kynnyksen ohjausta sekä ammatillisiin opintoihin valmentavaa koulutusta 18–30-vuotiaille, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville nuorille. Pääaineisto muodostuu 17 nuoren elämänkerrallisista haastatteluista vuodelta 2014 sekä 2015-2016 kerätystä seurantahaastattelunaineistosta. Haastatteluaineistoa täydentää hankkeen valmentavan koulutuksen päivätoiminnassa maalis–toukokuussa 2014 vietetty havainnointijakso, jonka pituus oli yhteensä 32 päivää ja josta havaintomuistiinpanoja kertyi yhteensä 103 konekirjoitettua sivua.

Aineiston analyysia on ohjannut kontekstuaalinen narratiivinen analyysi, joka mahdollistaa tarkastella, miten nuoret rakentavat toimijuuttaan vuorovaikutteisesti ja erilaisten positioiden kautta. Analyysissa tukeudutaan erityisesti Michael Bambergin (1997; myös Bamberg & Georgakopoulou 2008) positiointianalyysiin, joka antaa välineitä tarkastella, miten nuoret rakentavat toimijuuttaan 1) kerrotun elämäntarinan puitteissa 2) vuorovaikutuksellisissa tilanteissa sekä 3) suhteessa yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti tunnistettaviin diskursseihin.

Alustuksessani keskityn väitöskirjan osajulkaisujen (Mäkinen 2015; Mäkinen 2016; Mäkinen & Halonen, tulossa; Mäkinen & Vanhalakka-Ruoho, tulossa) esittelyyn väitöskirjan kokonaisuutta koskevan kolmen tutkimustehtävän valossa.

3. Työpajatoiminnan opinnollistamisen ja monialaisen yhteistyön haasteet

Sirpa Ylimaula (Oulun yliopisto)

Nuorten syrjäytyminen on haastava ongelma maailmanlaajuisesti. OECD maissa 17% nuorista 20-24 vuotiaista on työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella (NEETs; not in Employment, in Education or Training). Työpajatoimintaa järjestetään elämänhallinnan, kouluttautumisen ja työllistämisen edistämiseksi lähes kaikissa Suomen kunnissa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). Monialaisen yhteistyön haasteita on selvitetty esimerkiksi Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimikunnan Yhteiskunnan syrjällä hankkeessa. Selvityksen mukaan tutkimuksissa on tullut jo jopa 20 vuoden ajan ilmi, että ongelmina on kohtaamattomuus, päällekkäinen työ ja tietojen vaihdon ongelmat (Määttä & Määttä, 2015).

Lähestymistapani on kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria. Tässä tutkimuksessa analysoin pajatyön opinnollistamiseen (työnsuoritukset katsotaan opintosuunnitelmien kautta) liittynyttä työtavan muutosta ja monialaisen yhteistyön haasteita toimintajärjestelmän ekspansiivisena oppimisena (Engeström, 1999) Tutkimuksen tekemisen näen formatiivisena interventiona (Sannino & Engeström, 2017). Toimintajärjestelmä käsite tulee Yrjö Engeströmin kehittävän työntutkimuksen tutkimusotteesta, jossa toiminnan subjektia, objektia ja toiminnan tulosta jäsennetään suhteessa toimintaa määrittäviin yhteisöön, sääntöihin, työnjakoon ja välineisiin (Engeström, 1999). Ekspansiivista oppimista on käytetty kuvaamaan erityisesti työelämässä tapahtuvaa kollektiivisen toiminnan muutosta (Engeström, Rantavuori & Kerosuo, 2012). Formatiivisen intervention metodologia tulee Vygotskylta, Ilyenkovilta, Davidovilta ja Leontjevilta (Sannino, 2011). Formatiivisia interventioita on käytetty erityisesti uusien sovellusten luomiseen ja käyttöönottoon (Sannino & Engeström, 2017).

Olen haastatellut tarkastellun toimintayksikön työntekijöitä (N=8), verkoston jäseniä (N=7) ja toimintaan osallistuneita nuoria (N=8). Työntekijöiden ja verkoston haastattelut on tehty semi-strukturoituina stimuloiden haastateltavia fläppitaululla esitetyllä ekspansiivisen oppimisen kehällä, johon oli kuvattu säätiön kehityksen pääkohdat. Alustavassa tulosten analyysissa on kiinnitetty huomiota toiminnan muutokseen liittyviin ristiriitoihin ja toisaalta uusiin mahdollisesti kehittymässä oleviin toimintatapoihin. Kuvaan taustaksi myös haastateltujen nuorten tilannetta ja uuden toimintatavan kautta etsittyjä ratkaisuja.

4. Monialainen yhteistyö oppilashuollossa

Teemu Suorsa (Oulun yliopisto)

Kuvaan esityksessä ’Monialainen yhteistyö yksilöiden ja yhteisöjen tukena’ (MYY) –hankkeen osatutkimusta, jossa keskitytään monialaisen oppilashuoltoryhmän toimintaan. Aloitan kuvaamalla Oulun kaupungin ja tutkimusryhmämme yhteistyön rakentumista yhteisten tutkimus- ja koulutushankkeiden ympärille vuodesta 2005 alkaen, sekä tämän yhteistyön yleisiä tavoitteita. Seuraavaksi kuvaan osana tätä yhteistyön rakentumista toteutettua tutkimusta, jossa kaksi tutkijaa osallistui lukuvuoden ajan yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän tapaamisiin. Yhteiseksi tutkimuskohteeksi hahmottui ”opiskelijoiden vastuullisuuden edistäminen”, jota lähestyttiin konsultatiivisen ja ratkaisukeskeisen työskentelyn ja subjektitieteellisen tutkimuksen lähtökohtia hyödyntäen (ks. Suorsa et al. 2013; Suorsa, 2015, 2014). Kuvaan esityksessäni tutkijoiden yhteistyötä OHR:n kanssa sekä tutkimuksen aikana kerättyä aineistoa ja sen analyysia. Lopuksi tarkastelen mahdollisuutta hyödyntää kehitettyä mallia yleisemmin monialaisen oppilashuoltotyön tutkimisessa ja kehittämisessä.

5. Lukion keskeyttämisvaarassa olevien ohjaus perusteltuna toimintana

Kirsi Raetsaari (Oulun yliopisto)

Tutkimus, jonka tuloksia esittelen, on tekeillä olevan väitöskirjatyöni ensimmäinen osa. Tutkimukseni tavoitteena on perehtyä lukion keskeyttämiseen ilmiönä sekä kehittää lukion ohjausta ja opiskeluhuoltoa vastaamaan paremmin keskeyttämisvaarassa olevien tarpeisiin. Tutkimuksen kontekstina on Oulun kaupungin lukiokoulutus. Päähuomio kohdistetaan keskeyttämiseen, joka tapahtuu ilman, että nuori osallistuu ohjaukseen tai opiskeluhuollon palveluihin.

Työni ensimmäinen osa käsittelee nuorten ohjauksessa ja tuessa työskentelevien (opinto-ohjaajien, rehtorien, opiskeluhuollon kuraattorien ja psykologien, etsivien nuorisotyöntekijöiden ja aikuislukion ohjausväen) kokemusta keskeyttämisvaarassa olevien nuorten ohjaamisesta sekä päivälukioissa että keskeyttämisen jälkeen. Toisessa osassa tutkitaan nuorten kokemuksia lukion jatkumisesta tai keskeytymisestä sekä ohjauksesta ja tuesta lukion aikana. Kolmas osa keskittyy ohjauksen ja tuen toimintajärjestelmän analysointiin sekä sen lähikehityksen vyöhykkeen konstruointiin.

Ensimmäinen osatutkimus tuottaa koko tutkimushankkeeseen tietoa siitä, miksi ohjauksen ja tuen työntekijät toimivat niin kuin toimivat. Tutkimuskysymykset ovat (1) millaiset opiskelijat ovat vaarassa keskeyttää lukion sekä (2) miten ohjauksen ja opiskeluhuollon työntekijät kokevat keskeyttämisvaarassa olevien opiskelijoiden ohjaamisen. Ensimmäisen osan aineisto on koottu ryhmähaastatteluin (7 ryhmää, 32 haastateltavaa). Ryhmähaastatteluaineisto on ensin luokiteltu grounded theoryn jatkuvan vertailun menetelmän avulla ja sen jälkeen sen ohjaustoimintaa koskevasta osiosta on rekonstruoitu kunkin ammattiryhmän toimintaan kuuluvia perustelumalleja, joiden avulla tarkastellaan ohjauksen ja tuen työntekijöiden työssään kokemia toimintamahdollisuuksia sekä heidän toiminnalleen antamia perusteluja. Johdantona tutkimushankkeelle ensimmäisessä osassa luodaan lisäksi katsaus lukion keskeyttämiseen oululaisena ilmiönä sekä lukujen että työntekijöiden kokemusten valossa.

6. Yliopisto-opiskelijoiden tuen tarve ja tukipalveluihin hakeutuminen perusteltuna toimintana

Suvi Kauppi (Oulun yliopisto)

Yliopisto-opiskelijat eivät usein hae ohjausta, mutta kokevat kuitenkin tarvitsevansa sitä. Korkeakouluohjauksen yksi paradokseista onkin sanottu olevan opiskelijoiden tuen hyödyntämättömyys, vaikka tukea tarjotaan. Tukipalveluiden tarpeellisuutta arvioidaan usein tukipalveluiden käytön ja asiakkaiden määrällä, mikä ei kuitenkaan kerro kaikkea tukipalveluiden tai tuen tarpeesta. Tukipalvelujen välttäminen voi vaikuttaa ohjaustoimijoiden kannalta siltä, ettei tukipalveluita tarvita, vaikka opiskelijoiden toiminnalle voi olla jokin muu perustelu. Kesällä 2017 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassani tarkastelin Oulun yliopiston opiskelijoiden tukeen liittyviä subjektiivisia kokemuksia subjektitieteellisestä näkökulmasta. Tutkielmassa lähestyin opiskelijoiden omaa kantaa ja toiminnan perustelluisuutta tukipalveluihin hakeutumiseen ja tuen tarpeisiin liittyen hyödyntäen persoonalliseen osallisuuteen ja psykologiseen pääomaan liittyviä käsitteitä.

Tutkielma on sosiokulttuurisen kasvatuspsykologian kulttuuri-historialliseen juonteeseen paikantuva laadullinen kyselytutkimus. Aineisto on kerätty Oulun yliopiston toisen vuosikurssin opiskelijoille kohdistetulla verkkokyselyllä. Kyselyyn vastasi 116 opiskelijaa. Kysely keskittyi sekä yleisesti ohjaustoimintaan, että psykologisen pääoman ulottuvuuksien tukemiseen Oulun yliopistossa. Persoonallista osallisuutta jäsensin tutkimuksessa perustelumalleilla. Perustelumallien joukkoa on jäsennetty Grounded theory -menetelmän avulla kokonaiskuvan luomista varten. Kuvaan esityksessäni pro gradu –tutkielmani keskeisiä tuloksia sekä saman aiheen ympärille kietoutuvan väitöskirjatyöni suunnitelmaa.