2. Nuoret, normit ja neuvottelut

Puheenjohtajat: Heta Mulari (Nuorisotutkimusseura) ja Marja Peltola (Nuorisotutkimusseura & Helsingin yliopisto)

Nuorten elämää säätelevät ja ohjaavat monenlaiset sosiaaliset normit, jotka liittyvät esimerkiksi elämänkulkuun, ikään, elämäntapaan, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen. Normit tuovat elämään ennustettavuutta, turvallisuutta ja järjestyksen tunnetta – ja toisaalta rajaavat toimintamahdollisuuksia ja tuottavat eriarvoistavia käytäntöjä. Nuoruus nähdään tyypillisesti elämänvaiheena, jossa normien koettelua ja kyseenalaistamista tapahtuu erityisen paljon. Kuitenkin nuoruutta itsessään normitetaan monin tiukoinkin tavoin ja normit säätelevät sitä, millaiset nuoret tarpeineen tulevat yhteiskunnassa näkyviksi ja kuulluiksi.

Tässä työryhmässä pohditaan normeja, niiden seuraamista, kyseenalaistamista ja niistä käytävää neuvottelua ennen kaikkea niiden nuorten näkökulmasta, joiden tavalla tai toisella tulkitaan haastavan vallitsevia elämänkulullisia tai sosiaalisiin kategorioihin liittyviä normeja. Ovatko nuoret itse samaa mieltä kuin heidän ympäristönsä siitä, mikä on ”tavallista” tai ”normaalia”? Minkälaisia neuvotteluja normeista käydään ystäväpiirissä, koulussa, julkisissa tiloissa tai kotona? Millaisia haasteita ja millaisia myönteisiä mahdollisuuksia sisältyy elämäntilanteisiin, jotka haastavat normatiivista järjestystä?

Työryhmän järjestävät PROMISE (Promoting Youth Involvement and Social Engagement) -hankkeen tutkijat. Toivomme yhteiseen keskusteluun normeja tai niiden rikkomista erilaisista suunnista tarkastelevia teoreettisia, empiirisiä tai metodologisia esityksiä.

Työryhmässä on neljä esitystä, joiden abstraktit ovat alla. 

  1. Karla Malm (Nuorisotutkimusseura): Seksuaalikasvatus peruskoulun oppikirjoissa vuosina 1972–2013: Normaalin muuttuvat rajat
  2. Johanna Järvinen-Tassopoulos (THL) & Kirsimarja Raitasalo (THL): Ei mitään hajua nuorten perjantai-illan viettotavoista? Päihteiden käyttö ja rahapelaaminen 9.-luokkalaisten maahanmuuttajataustaisten nuorten keskuudessa
  3. Heta Mulari (Nuorisotutkimusseura): Sirkus, kaupunkitilan haltuunotto ja urbaani aktivismi
  4. Marja Peltola (Nuorisotutkimusseura & Helsingin yliopisto): Nuori äitiys monikulttuurisessa Suomessa

1. Seksuaalikasvatus peruskoulun oppikirjoissa vuosina 1972–2013: Normaalin muuttuvat rajat

Karla Malm (Nuorisotutkimusseura)

2000-luvulla on käyty toistuvasti poliittisia debatteja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta sekä eduskunnassa että sen ulkopuolella. Peruskoulu ei ole ollut poikkeus; seksuaalisuus ja sukupuoli opetuksessa ovat herättäneet paljon keskustelua. ”Normaali” on vilahdellut keskusteluissa tiuhasti argumenttina niin puolesta kuin vastaan. Kuten Lasse Kannas totesi vuonna 1993 sosiaali- ja terveysministeriön seksuaalikasvatusta käsittelevässä selvityksessä Ihanan tukala seksuaalisuus, ”mikä ennen oli tabu voi tänään jo olla opetuksen arkea”. 

Tässä esityksessä tarkastelen peruskoulujen seksuaalikasvatusta yläkouluikäisten oppikirjoissa vuosina 1972–2013. Esitys pohjautuu pro gradu -tutkielmaani, jossa käsittelin seksuaalikasvatuksen normeja sekä normaalin ja epänormaalin välillä käytyä rajanvetoa. Tässä tarkoituksessa olen erotellut ajallisten jaotteluiden sisällä esiintyvät keskeisimmät seksuaalisuuden diskurssit ja niiden rakentaman kehityskaaren. Tässä esityksessä keskityn erityisesti seksuaaliterveydellisen diskurssin valtavirtaistumiseen, jota kutsun seksuaalikasvatuksen suureksi murrokseksi (1994–2003).

Viimeistään seksuaalikasvatuksen kiinnittäminen terveystiedon oppiaineeseen merkitsi muutosta; oppikirjoissa seksuaalinen vapaus ja vastuu kietoutuvat individualistiseksi itsensä tuntemisen kysymykseksi. Vastuu mahdollisesti syntyvästä lapsesta muuttuu vapauden vastuulliseksi käytöksi. Seksuaalisuudesta tulee minuuden alueelle kuuluva sisäinen kysymys. Tullakseen seksuaalisuutensa subjektiksi nuorelta edellytetään kykyä löytää seksuaalisuutensa osana identiteettiään.

Seksuaalikasvatuksen kieltojen muuttuminen valintojen tekemisen alueeksi tarkoittaa samalla pyrkimystä ”normittomaan” seksuaalikasvatukseen. Muutos ei kuitenkaan ole yksiselitteinen; ei-heteroseksuaalisuuden toiseuttaminen ja sukupuoleen kiinnittyvät normit eivät aineistosta katoa, vaikka liikkumavara murroksen myötä lisääntyy. Lisäksi esiin nousee etninen toiseuttaminen, sillä valintoja tekevä seksuaalisuuden subjekti kuvataan oppikirjoissa usein etniseen suomalaisuuteen palautuvana normina, jonka ulkopuolelle suljetaan seksuaalisesti epävapaiksi kuvatut etniset toiset. Voidaankin todeta, että myös normittomuuteen pyrkivä seksuaalikasvatus rakentaa omat norminsa (Honkasalo 2013; Yesilova 2000).

Keskeinen muutos on seksuaalisuuden muotoutuminen ensisijaisesti terveyskysymykseksi, seksuaalisen vapauttamisen pedagogiikan läpimurto ja seksuaalisuuden subjektin uudenlainen muotoutuminen. Seksuaalikasvatuksen suuri murros on haastanut lineaarisesti vaiheesta toiseen etenevän heteronormatiivisen elämänkaaren, mutta ei hävittänyt sitä. Osa vanhoista normeista on saanut uudenlaisen muodon ja perustelut. Monin tavoin oppikirjojen lukijasta tekemät oletukset liittyvät yhä seksuaalisen halun suuntautumiseen, sukupuolieroon, etnisyyteen. Vapauttamisen pedagogiikan normi on kuitenkin ennen kaikkea toimija: vapaaksi, valintoja tekeväksi, itsereflektoivaksi seksuaalisuuden subjektiksi kasvaminen.

2. Ei mitään hajua nuorten perjantai-illan viettotavoista? Päihteiden käyttö ja rahapelaaminen 9.-luokkalaisten maahanmuuttajataustaisten nuorten keskuudessa

Johanna Järvinen-Tassopoulos & Kirsimarja Raitasalo (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Ikärajat suojelevat alaikäisiä nuoria alkoholinkäytöltä, tupakoinnilta ja rahapelaamiseen liittyviltä haitoilta. Ne eivät kuitenkaan välttämättä rajoita nuorten kokeilunhalua ja halua rikkoa rajoja. Suomalaistaustaisten nuorten päihteiden käytöstä ja rahapelaamisesta tiedetään kysely- ja haastattelututkimusten avulla, mutta maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla tutkimus on vasta alullaan. Maahanmuuttajataustaiset nuoret muodostavat heterogeenisen ryhmän, jonka terveyttä ja hyvinvointia on tutkittu maahanmuuttostatuksen, etnisen ryhmän, uskonnon ja äidinkielen perusteella. Suhde päihteisiin ja rahapelaamiseen voi olla hyvinkin erilainen riippuen nuorten omasta ja heidän vanhempiensa (ja muun yhteisön) kulttuurista sekä synnyin- tai lähtömaasta.

Eurooppalainen koululaiskysely (ESPAD) tuottaa tietoa 9.-luokkalaisten alkoholin, huumeiden ja tupakkatuotteiden käytöstä sekä raha-automaattipelien pelaamisesta. Vastaajien ja heidän vanhempiensa syntymämaasta tiedusteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Koululaiskyselyyn vastasi suomalaisista kouluista (n=258) 4049 oppilasta, joista 135 oli maahanmuuttajataustaisia. Esiteltävien tulosten perusteella voidaan todeta, että suomalais- ja maahanmuuttajataustaisten nuorten päihteiden käytössä on tiettyjä eroja, jotka selittyvät vapaa-ajanviettotavoilla, sosiaalisilla suhteilla, riskikäsityksillä ja vanhempien kontrollilla.

Esityksessä pohditaan lopuksi erilaisia jatkotutkimusmahdollisuuksia. Lisää tutkimusta tarvitaan maahanmuuttajataustaisten nuorten asenteista ja uskomuksista koskien päihteiden käyttöä ja rahapelaamista. Ikärajoja voidaan pitää kaikkia Suomessa asuvia nuoria suojaavina sääntöinä, mutta löytyykö kulttuurisista perinteistä tietynlaisia päihteidenkäyttötapoja tai rahapelaamiseen liittyviä sosiaalisen toiminnan muotoja, jotka vaikuttavat maahanmuuttajataustaisten nuorten suhtautumiseen vallitseviin normeihin ja tapoihin? Kuinka helppoa on olla raitis tai pelaamatta, jos kaveripiirissä moni on juonut alkoholia tai kokeillut kannabista tai pelannut rahapeliautomaateilla?

3. Sirkus, kaupunkitilan haltuunotto ja urbaani aktivismi

Heta Mulari (Nuorisotutkimusseura)

Erilaiset nuoriso- ja katukulttuurien ilmentymät graffitista talonvaltaukseen sekä kaupunkitilassa tapahtuviin, itseohjautuviin performansseihin ja mielenosoituksiin kohtaavat usein kontrollointia ja rajoittamista sekä nostattavat huolipuheen sävyttämiä mediakeskusteluja. Urbaanien nuorisokulttuurien näkökulmasta kaupunkitilan voi ymmärtää paikkana, jossa erilaiset nuorten ryhmittymät kilpailevat oikeudesta tilan haltuunottoon, käyttämiseen ja muokkaamiseen. Erilaisissa kaupunkitiloissa oleminen on vahvasti normitettua ja oikeus tilaan kietoutuu tiiviisti sukupuolen, sosio-ekonomisen aseman ja ”rodun” kaltaisiin tekijöihin.

Tässä esitelmässä pohdin alustavia havaintoja, jotka perustuvat PROMISE-hankkeen osana tekemääni kenttätutkimukseen (etnografinen havainnointi ja haastattelut) urbaanien sirkusharrastajien yhteisössä Helsingissä. Tutkimuksen keskiössä on 21-20-vuotiaiden nuorten aikuisten vapaamuotoinen sirkusharrastajien ryhmä ja sirkukseen nivoutuva kaupunkiaktivismi, yhteisö sekä neuvottelut normatiivisesta aikuistumisesta. Esitelmässäni osoitan, kuinka sirkus luovana ja materiaalisena toimintana haastaa kaupunkiin liittyviä valtasuhteita, jotka kietoutuvat niin erilaisiin kaupunkitiloihin kuin urbaaniin antirasistiseen ja eläinoikeusaktivismiinkin.

4. Nuori äitiys monikulttuurisessa Suomessa

Marja Peltola (Nuorisotutkimusseura & Helsingin yliopisto)

Raskaus ja lasten saaminen on säilynyt yhtenä keskeisenä, normatiivisesti säädeltynä merkkipaaluna siirryttäessä nuoruudesta aikuisuuteen. Ensisynnyttäjien keski-iän jatkuvasti kohotessa ja syntyvyyden laskiessa erityisesti nuorena äideiksi tulevien naiset asettuvat ristiriitaan elämänkulkua koskevien normatiivisten odotusten kanssa, joissa kouluttautumisella ja työllistymisellä on suuri rooli. Iän lisäksi etninen tausta ja yhteiskuntaluokka muokkaavat merkittävällä tavalla äiteihin kohdistuvia odotuksia ja heitä koskevia puhetapoja. Nuorena äidiksi tuleminen on monin tavoin yhteydessä nuorten naisten hyvinvointiin, identifikaatioihin, sosioekonomiseen asemaan, verkostoihin ja mahdollisuuksiin toteuttaa muita heidän elämänkululleen asetettuja odotuksia. Silti sitä on erityisesti nuorisotutkimuksellisesta näkökulmasta tarkasteltu vain harvoin.

Tässä esityksessä esitetään alustavia havaintoja ja ajatuksia haastattelu- ja etnografisesta aineistosta 20 vaihtelevia etnisiä taustoja edustavien nuoren/nuorehkon äidin kanssa. Pohdin, millä tavoilla he asettavat äitiytensä osaksi elämänkulkuaan ja miten tulkitsevat elämäntilannettaan heihin kohdistuvien normien valossa – normin mukaisena vai sitä haastavana. Totean, että ”nuoren äidin” kategoria ei ole näille nuorille äideille itseidentifikaatio vaan pikemminkin erottautumisen kohde.