13. Mielenterveys ja päihteet

Työryhmässä on kolme esitystä, joiden abstraktit ovat alla. 

1. Elina Ikävalko (Helsingin yliopisto, AGORA-tutkimuskeskus): Nuoria koskeva mielenterveyspuhe ja kyvykkyysihanteet
2. Tiia Villa, Jaakko Harkko & Erja Poutiainen (Kuntoutussäätiö): Nuorten kokemuksia mielenterveysongelmista, OPI-kuntoutuksesta ja sen hyödyistä
3. Teemu Kaskela & Tuuli Pitkänen (A-klinikkasäätiö): Toisen asteen koulutuksen puuttuminen päihdeongelmaisten nuorten aikuisten vankeusriskiä lisäävänä tekijänä

1. Nuoria koskeva mielenterveyspuhe ja kyvykkyysihanteet

Elina Ikävalko (Helsingin yliopisto, AGORA-tutkimuskeskus)

Paperissa tarkastelen tapoja, joilla nuorten aikuisten mielenterveyttä ja heille suunnattua mielenterveystyötä jäsennetään julkisessa keskustelussa Suomessa. Huomion kohteena ovat etenkin mielenterveyden ongelmien selitysmallit, niihin liittyvät kyvykkyysihanteet sekä esitetyt ratkaisut. Aineistoa analysoidaan psykopoliittisesti, mikä tarkoittaa yhteiskunnallisen ja sosiaalisen ilmapiirin ja yksilöiden kokemusmaailmojen välisten dynamiikkojen hahmottamista. Kysyn myös, millaisia toimijuuden paikkoja nuorille on tässä keskustelussa tarjolla ja miten siihen osallistuvat nuoret aikuiset neuvottelevat sosiaalisten ja kulttuuristen, esimerkiksi hyvää mielenterveyttä tai työkykyä määrittävien, ihanteiden kanssa. Kyvykkyysihanteet viittaavat ajattelutapaan, jonka mukaan vamma tai kyvyttömyys on lähtökohtaisesti negatiivinen asia ja pitäisi mahdollisuuksien mukaan hoitaa tai poistaa. Analysoimissani mediamateriaaleissa yhtäältä ylläpidetään, toisaalta vastustetaan näitä kehomieleltään kyvykkään subjektin ihanteita.

Tutkimus kiinnittyy kriittisen vammaistutkimuksen, feministisen tutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen jäsennyksiin joidenkin sosiaalisten ryhmien, esimerkiksi nuorten, vammaisten ja siirtolaisten, lisääntyneestä haavoittuvuudesta, mitä on tarkasteltu muun muassa globaalin talouskriisin ja sitä seuranneen talouskurin politiikan sekä hyvinvointivaltioiden organisoinnissa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Muutosta on jäsennetty myös prekarisaationa eli yleisenä elämän ehtojen muuttumisena epävarmemmiksi ja hauraammiksi länsimaisissa yhteiskunnissa. Aiemmin hyvinvointivaltiollisessa ajattelussa miellettiin ihmisten elämänkulkuun kuuluvat epävarmuuden ja haavoittuvuuden paikat ainakin osin yhteiskunnallisen vastuun ja tuen piiriin kuuluviksi. Sittemmin yksilöllistyminen on näkynyt sosiaali- ja hyvinvointipolitiikassa yksilön vastuun lisääntymisenä elämään kuuluvien riskien ennakoimisessa ja niistä selviytymisessä.

Tutkimuksen taustalla on lisäksi mielenterveystyön rakenteellinen muutos Suomessa. Muutosta kuvaa esimerkiksi siirtyminen psykiatrisesta sairaalahoidosta avohoitoon ja mielenterveystyön laajeneminen sosiaalityöhön ja terveydenhoitoon sekä vertaistukitoiminnan merkityksen kasvu. Tämä kytkeytyy yleisempään julkisten hyvinvointipalvelujen muutokseen ja markkinoitumiseen. Paperia varten on koottu nuorten mielenterveyttä sekä heille suunnattuja kuntoutuspalveluja käsittelevää uutis- ja muuta mediamateriaalia ajalta 2013-2017. Se on osa nuorten aikuisten mielenterveystyön muutoksia tarkastelevaa post doc-tutkimustani, joka kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan Nuorten tukijärjestelmät haavoittuvuuden eetoksessa –tutkimusprojektiin (2017-2020).

2. Nuorten kokemuksia mielenterveysongelmista, OPI-kuntoutuksesta ja sen hyödyistä

Tiia Villa, Jaakko Harkko & Erja Poutiainen (Kuntoutussäätiö)

Mielenterveyshäiriöt ovat yleistyneet erityisesti alemmissa sosioekonomisessa asemassa olevilla nuorilla. Monet niistä puhkeavat nuoruusiällä, ja niinpä niihin on tärkeää pyrkiä puuttumaan opiskeluympäristöissä, joissa voidaan tavoittaa kerralla suuri osa ikäryhmää. Opiskeluympäristöissä mielenterveyden häiriöt näkyvät muun muassa poissaoloina ja opiskeluvaikeuksina, jolloin ongelmiin voidaan usein vielä puuttua ennen niiden kärjistymistä kokonaisvaltaisemmaksi syrjäytymisen vaaraksi.

OPI-kuntoutus on Kansaneläkelaitoksen (Kela) rahoittama kuntoutusmalli, joka on tarkoitettu ammatillista perustutkintoa opiskeleville 16–25-vuotiaille nuorille, joilla on masennus- tai ahdistushäiriöitä ja opinnot ovat sen takia pitkittymässä tai uhkaavat keskeytyä. Kuntoutuksella pyritään auttamaan nuorta samanaikaisesti sekä mielenterveyden ongelmissa että opinnoissa suoriutumisessa. Kelan määrittelemiä OPI-kuntoutuksen tavoitteena on mm. opiskelu- ja toimintakyvyn parantuminen ja tuki hoito- ja tukipalveluiden käyttöön. OPI-kuntoutus toteutetaan ryhmämuotoisena kuntoutuksena ja yksilöllisinä käyntikertoina, joiden sisältö ja toteuttamisen painotus lähtevät sekä ryhmän että yksilön tavoitteista. Kuntoutussäätiö tutkii OPI-kuntoutusta osana Kelan Muutos-hanketta.

Tutkimus tuottaa tietoa nuorten kuntoutus- ja kuntoutumisprosesseista, niiden sisällöistä ja etenemisestä sekä kuntoutumista edistävistä ja haittaavista mekanismeista. Monimenetelmällisen ja moninäkökulmaisen tutkimuksen tavoitteena on arvioida kuntoutusmallin toteutumista, toimivuutta, vaikutuksia ja hyötyjä kuntoutukseen osallistuneen nuoren, kuntoutuksen palveluntuottajan ja oppilaitoksen näkökulmista. Tutkimuksen aineistonkeruu kohdentui OPI-kuntoutuskursseille, jotka käynnistyivät vuoden 2016 aikana. Esitämme alustavia tuloksia nuorille kuntoutujille suunnatusta kyselyistä (N=72) sekä -haastatteluista (N=18). Määrällinen aineisto esitetään suorina jakaumina, ristiintaulukointeina sekä keskiarvoja vertailemalla. Laadullinen aineisto on koodattu Atlas.ti -ohjelmalla sekä tyypitelty ja luokiteltu niin, että myös tiettyjen käsitteiden yhteyksiä toisiinsa voidaan kuvata selkeästi.

Esityksessä kuvaamme OPI-kuntoutuksen vaikutuksia sekä koettuja hyötyjä nuorten toiminta- ja opiskelukykyyn sekä sitä, miten tutkimuksen nuoret käsittävät mielenterveysongelmia osana arkeaan ja elämänpolkujaan. Tuloksista selviää, että nuoret käsittelevät mielenterveysongelmiaan sekä niiden vaikutuksia arkeen ja opintoihin muun muassa sosiaalisen vuorovaikutuksen, motivaation ja jaksamisen kautta. He arvioivat opiskelukykynsä parantuneen kuntoutusta edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. OPI-kuntoutuksen koettiin vaikuttavan myös positiivisesti erityisesti itseluottamuksen kasvuun vuorovaikutustilanteissa. Kansaneläkelaitoksen rahoittama tutkimus valmistuu kokonaisuudessaan vuonna 2018. Tuloksia hyödynnetään Kelan kehittämistyössä. Tuloksista on hyötyä myös muille mielenterveyskuntoutuksen kehittäjille.

3. Toisen asteen koulutuksen puuttuminen päihdeongelmaisten nuorten aikuisten vankeusriskiä lisäävänä tekijänä

Teemu Kaskela & Tuuli Pitkänen (A-klinikkasäätiö)

Suurimmalla osalla Suomen vangeista on ollut päihderiippuvuus jossain vaiheessa elämäänsä. Noin neljäsosa vangeista on alle 30-vuotiaita. Mitä nuorempana vankilaan joutuu, sitä suurempi uusimisriski on. Koulutuksen on puolestaan todettu olevan - ainakin väestöä koskevissa tutkimuksissa - vankeudelta suojaava tekijä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan toisen asteen koulutuksen puuttumista suomalaisten päihdeongelmaisten nuorten vankeusriskiä kasvattavana tekijänä.

Hoito-, koulutus-, vankeus- ja kuolintietoihin pohjautuvassa tutkimuksessa tarkastellaan 2121 päihdehoidossa ennen 28 ikävuotta olleen henkilön rikoshistoriaa. Coxin regressioanalyysin avulla selvitettiin kuinka paljon suurempi riski tehdä vankeuteen johtava rikos 18 ja 28 ikävuoden välillä oli henkilöillä, joilla ei ollut toisen asteen koulutusta. Naiset ja miehet analysoitiin myös erikseen. Miehillä oli neljä kertaa suurempi riski tehdä vankeuteen johtava rikos kuin naisilla. Kun sukupuolia analysoitiin erikseen, huomattiin, että alhainen koulutus nosti rikosriskin 2,5 kertaiseksi miehillä ja yli kolminkertaiseksi naisilla. Syntymävuosi ei ollut yhteydessä riskiin.

Tulosten perusteella ei voida suoraan päätellä, että koulutus vähentää päihdeongelmaisten suomalaisnuorten vankeuteen johtavaa rikollisuutta, sillä samat tekijät voivat vaikuttaa huonoon koulumenestyksen ja suurempaan vankeusriskiin. Silti kirjallisuudesta löytyy useita teorioita, jotka tukisivat tätä päätelmää: koulutus voi ehkäistä rikollisuutta esimerkiksi muuttamalla ihmisen identiteettiä, tuoda uusia rooli- ja käyttäytymismalleja, sekä lisätä rikoksettomia sosiaalisia siteitä ja sosiaalista pääomaa. Modernissa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiokontekstissa, jossa koulutuksen arvo ja merkitys elämänkululle on suuri, koulutus saattaa olla aiempaa oleellisempi tekijä vankeuteen johtavassa rikollisuudessa. Päihdeongelmat ovat tärkeä syy koulutuksen keskeyttämiseen koulutuksen eri asteilla. Koulunkäyntiä tulisikin tukea päihdeongelmista huolimatta ja toisaalta luoda matalan kynnyksen polkuja, jotka mahdollistavat opiskelun kuntoutumisen rinnalla.