Lehdistötiedote
Julkaisuvapaa 21.10.2009 klo 12.30

Tunnetut sotilaat – Digitaalisen sukupolven nuoret armeijassa

Varusmiespalvelus on pysynyt suhteellisen muuttumattomana viimeiset vuosikymmenet. Sen sijaan sitä ympäröivä yhteiskunta on käynyt läpi jatkuvasti kiihtyvän modernisaation prosessin. Palvelukseen 2000-luvulla astuva digitaalisen sukupolven nuori tulee täysin toisenlaisesta todellisuudesta kuin isänsä ja isoisänsä. Varusmiespalveluksen rakenteita tulisikin muuttaa paremmin yhteiskuntaa vastaaviksi, ehdottavat Tunnetut sotilaat -teoksen kirjoittajat Tommi Hoikkala, Mikko Salasuo ja Anni Ojajärvi. Kansalaiskasvatusta enemmän painottava varusmiespalvelus tukisi myös nuorten myöhempää siviilielämää.

Varusmiespalvelus on kollektiivinen kokemus, johon myöhemmissä elämänvaiheissa palataan lähes kaikille tuttujen tarinoiden ja muistelojen muodossa. Tästä juontuu myös julkaistavan kirjan nimi Tunnetut sotilaat – tunnemmehan sotilaamme. Armeija on vahva suomalaisuuden instituutio.


Sukellus varusmiehen arkeen

Tunnetut sotilaat. Varusmiehen kokemus ja terveystaju (Nuorisotutkimusverkosto, 2009) on läpiluotaus nykyvarusmiehen kokemukseen perinteisiin nojaavassa laitoksessa. Pääosassa ovat varusmiespalvelusta suorittavat, viihdekulttuurin täyttämässä todellisuudessa kasvaneet nuoret sekä armeijakulttuurin epävirallinen taso.

Kirjan kirjoittajat päästettiin tammikuussa 2008 Suomen armeijaan tekemään etnografista osallistuvaa havainnointia, elämään ja palvelemaan nuorten jamppojen joukkoon. Tutkijat viettivät yhteensä kolme kuukautta varusmiespalveluksessa Kainuun talvisissa maisemissa (Hoikkala ja Salasuo) ja Parolannummen panssarien jylinässä (Ojajärvi). He keräsivät rikkaan aineiston tämän päivän varusmiespalvelusta käyvän nuoren arjesta. Teoksessa käydään läpi nuorten kokemuksia, armeijan ja totaalisen laitoksen arkea, ryhmien muodostumista ja toimintaa, nuorten armeijaodotuksia ja sitä, mitä nuoret kokivat oppivansa varusmiespalveluksen aikana. Lisäksi teoksessa läpivalaistaan varusmiesten kiisteltyä terveyttä, armeijan liikuntakoulutuksen ideaaleja ja todellisuutta, armeijan terveyden mallia sekä syömisen käytänteitä.

Teoksen kirjoitusote on hieman totutusta poikkeava. Kyseessä on tutkimus, joka ammentaa sosiaalireportaasin tyylilajista, jossa korostuu osallistuminen, henkilökohtaisuus, kiinnittyminen ajankohtaisilmiöihin, vivahteikas ja vaihteleva ilmaisu, tarinanomaisuus ja tunteisiin vetoava ote. Metodille tunnusomaista on dokumentaation laajuus, systemaattisuus sekä akateeminen tulkintakehys. Tutkimus seuraa Knut Pippingin sotilassosiologian klassikkoteosta Komppania pienoisyhteiskuntana vuodelta 1947, joka tarkasteli sodan ajan komppaniaa pienoisyhteiskuntana.


Varusmiehen terveys ja sotilaan rooliin sosiaalistuminen

Varusmiespalveluksessa nuoret sosiaalistetaan armeijan institutionaaliseen terveystajuun. Kaikki palautuu siihen, että armeijan tarkoitus on varautua sodan mahdollisuuteen. Siksi koulutuksessa simuloidaan alati sotaa ja sodan ajan toimintatapoja. Sodan malli on otettu talvi- ja jatkosodasta: sotilaan on ”kestettävä vähintään kahden viikon ajan jatkuvassa taistelukosketuksessa” ja kyettävä ”käyttämään voimavaransa yhtämittaisesti 3–4 vuorokautta kestävään vaativaan ratkaisutaisteluun”. Tällaisen sotaa koskevan tulkinnan vuoksi taisteluharjoitukset viedään läpi niukan unen turvin. Syntyy myös kovan taistelijan normi: särmä sotilas ei kitise eikä ruikuta. Tämä tuottaa varusmiehelle paineen oireiden vähättelyyn sekä kivun ja pelon ilmaisujen tukahduttamiseen. Tätä painetta työstetään ja säädellään varusmiesten ryhmissä. Tähän liittyy ns. vempan stigma, jota varusmiehet pyrkivät välttelemään. Armeijan ääneen lausumaton normi on: kestä, sopeudu tai häpeä. Sotilaskodissa nautittava munkki on kuviossa mukana eräänlaisena palkitsevana ja lohtusyömisen sosiaalisena ulottuvuutena.


Varusmiespalvelu kaipaa uudistusta

Kirjan keskeinen tulos kiinnittyy puolustusvoimien strategiatason asiakirjojen ja varusmiehen kokemuksen väliseen syvään kuiluun. On lopulta tullut aika muovata varusmiespalveluksen rakenteita siten, että ne tavoittavat aidosti yleisemmän yhteiskunnallisen kehityksen. Suomella on mahdollisuus luoda omanlainen varusmiespalveluksen malli, joka palvelee laajemmin kansalaisyhteiskunnan kehitystä, huomioi aidosti kansanterveyden pulmat, sosiaalistaa nuoria miehiä yhteiskuntaan, opettaa kansalaistaitoja, kehittää terveystajua ja tarjoaa jokaiselle painoon tai sosiaaliseen asemaan katsomatta mielekkään kokemuksen. Sotilaan taidot eivät ole näiden tavoitteiden suhteen ristiriidassa, päinvastoin. Puolustusvoimien asiakirjatasolla uudistus on alkanut jo vuonna 1998, mutta varusmieskulttuurissa siitä ei näy vielä jälkeäkään.

Teoksen kirjoittajat tutkimusprofessori Tommi Hoikkala, dosentti Mikko Salasuo ja tutkija Anni Ojajärvi työskentelevät Nuorisotutkimusverkostossa. Kirja on osa Suomen Akatemian rahoittamaan Varu-hanketta.

Tommi Hoikkala & Mikko Salasuo & Anni Ojajärvi: Tunnetut sotilaat. Varusmiehen kokemus ja terveystaju.
Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 94. Sidottu, 502 sivua, 38 euroa.
ISBN 978-952-5464-58-0.

Julkistamistilaisuus:
Keskiviikkona 21.10.2009 klo 13.00 Kulttuuriareena Gloria, Pieni Roobertinkatu 12
Lisätietoja tilaisuudesta: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sivu.php?artikkeli_id=916

Tilaukset ja arvostelukappaleet:
Tilauslomakkeella http://www.nuorisotutkimusseura.fi tai sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@nuorisotutkimus.fi, puh. 020 755 2654.

Lisätietoja ja haastattelut:
Tommi Hoikkala, puh. 040 5425446, tommi.hoikkala@nuorisotutkimus.fi
Mikko Salasuo, puh. 040 5485520, mikko.salasuo@nuorisotutkimus.fi
Anni Ojajärvi, puh. 050 570 4765, anni.ojajarvi@nuorisotutkimus.fi

Kirjoittajat ovat tavattavissa haastatteluja varten 21.10. Kulttuuriareena Gloriassa (Pieni Roobertinkatu 12) julkistamistilaisuuden jälkeen klo 15.