SISÄLLYSLUETTELO

Pääkirjoitus
Sakari Karvonen: Päihteet muuntuvat moneksi

Artikkelit
Jarna Soilevuo Grønnerød: Tunnetko rockmuusikkoa, joka ei juo? Alkoholin ja kannabiksen käyttö harrastajarockbändeissä
Leena Piippa, Eija Ikonen ja Marita Poskiparta: Nuorten mielikuvia liikennekäyttäytymisestä
Jaana Jaatinen: Tyttöjen juhlat

Katsaukset
Tuula Kekki: Miksi alaikäisten alkoholinkäyttöön haetaan apua järjestyssäännöistä ja poliisilta?
Kati Rantala: Internet linkkinä huumeiden huvikäytölle
Tommi Hoikkala & Pekka Hakkarainen: Päihde-etnografian tarve

Raportit
Tiina Harju: Tutkimus käytännön tukena Pohjois-Suomen Nuoret Ystävät ry:n huumeprojektissa

Arviot
Sanna Aaltonen: Tytöistä ja sukupuolittuneesta väkivallasta

Kalenteri

English summaries


Päihteet muuntuvat moneksi

Vaikka huumeet nousevat nuoria koskevassa mediajulkisuudessa näkyvästi esiin, on viina silti Suomen valtapäihde. Esimerkiksi Helsingissä, jossa huumeiden käytön arvellaan olevan yleisintä, noin joka neljäs 15-vuotias ilmoitti Stakesin ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa kokeilleensa jotakin huumaavaa ainetta, kun taas alkoholia käytti vähintään kahdesti kuussa 39 % tämänikäisistä. Huumeita koskevissa kyselytiedoissa on tietysti omat ongelmansa, mutta tulos osoittanee karkean suuruusluokan.

Viina on valtapäihteemme myös siinä mielessä, että se tuntuu yhä vaivattomammin yhdistyvän mitä erilaisimpiin käyttötilanteisiin, kesätapahtumista taiteiden öihin. Tässä Nuorisotutkimus-lehden numerossa on teemana alkoholin tilanteinen muuntelu. Artikkelit esittelevät nuorten alkoholin käyttöä kolmessa yhteydessä, joihin juomista harvoin yhdistetään.

Jarna Soilevuo Grønnerød erittelee harrastajarockmuusikoiden suhdetta alkoholin käyttöön. Miksi juominen ja rockmusiikki näyttävät kytkeytyvän toisiinsa niin itsestään selvästi, ettei niiden välistä yhteyttä ole kyseenalaistettu? Alkoholi kiinnittyy monipuolisesti amatöörimusiikinharrastukseen: se on osa musiikin tuottamisen ja harjoittamisen prosessia; se yhtäältä jäsentää puuduttavaa keikalle valmistautumisrutiinia ja toisaalta merkitsee soittotilanteen juhlaksi. Maksetaanpa osa keikoistakin alkoholissa ja muusikon privilegioihin kuuluu ilmaisen oluen nauttiminen. Tai kuten Maija Vilkkumaa ironisoi hieman menestyneemmän muusikon kriteerejä: "Sä voit juoda keskikaljaa Suosikin laskuun."

Alkoholilla on oma tilanteinen jännitteensä myös liikenteessä. Kun yhdeksäsluokkalaisia nuoria pyydettiin eläytymään erityyppisiin ajamistapahtumiin, nuorten tuottamissa teksteissä alkoholi muodostui Leena Piipan, Eija Ikosen ja Marita Koskiparran tutkimuksessa oleelliseksi osaksi niin iloista kuin ikävääkin ajamistarinaa. Ajamiskertomuksia jäsensi myös sukupuoli: poikien tyyppitarinat päättyivät kaahailun tai juomisen seurauksena karusti onnettomuuteen, tytöt taas kehystivät vastaavan onnettomuustarinan moraalisella opetuksella.

Opetustarinan voi nähdä ilmentävän samaa vastuurationaalisuutta, joka näkyy Jaana Jaatisen kuvaamassa tyttöjen päihdekulttuurissa kavereista ja muiden omaisuudesta huolehtimisena. Tytöille poikia tyypillisempi sosiaalisuus ilmenee myös niissä retorisissa valinnoissa, joilla he kuvittavat päihdekokemuksiaan. Jaatisen mukaan tyttöjen juomakertomuksia leimaavat viattomuus, avuttomuus ja turvallisuus, jotka tarinallisina keinoina viittaavat ulkoistettuun attribuutioon. Tyttöjen kuvauksissa päihtyminen aiheutuu ulkoisista tekijöistä, kuten liian vahvasta alkoholista tai kaverien painostuksesta. Turvatut olosuhteet ovat myös yksi ideaalin päihdetilanteen keskeinen edellytys.

Turvallisuustekijöihin vedotaan myös silloin, kun kunnan järjestyssäännöillä puututaan nuorten julkijuomiseen. Tätä niin sanottua nollatoleranssia sovelletaan eri tavoin eri paikkakunnilla, kuten Tuula Kekin katsauksesta ilmenee. Kati Rantala kirjoittaa varsinkin teknomusiikin harrastukseen liittyvästä huumeiden huvikäyttökulttuurista, jossa internetillä vaikuttaa olevan vahva välittävä rooli. Molemmat ilmentävät päihdekulttuurimme muutosta ja ne voidaan ymmärtää esimerkkeinä jälkimodernin yhteiskunnallisen dynamiikan toiminnasta brittisosiologi Alan Warden kulutusteorian tapaan. Nollatoleranssilinja edustaa yhteisöllisen säätelyn lisääntymistä, joka syntyy vastareaktioksi, kun yksilöllistyminen uhkaa rapauttaa yhteiskuntaa koossa pitävän sosiaalisen kitin. Huumeiden huvikäyttöön puolestaan näyttää liittyvän uusheimolaisuutta, jonka voi nähdä toisenlaisena ratkaisuna yhteisöllisyyden kaipuuseen. Sen selvittäminen missä määrin näin on, edellyttää kuitenkin uusia lähestymistapoja huumekulttuurien tutkimukseen, kuten Tommi Hoikkala ja Pekka Hakkarainen huomauttavat kirjoituksessaan.

Päihteet näyttävät siis toimivan moniulotteisena peilinä paitsi nuorten omassa elämismaailmassa myös laajemmin yhteiskunnan kehitystä heijastavana pintana. Julkisuudessa asetelma kuitenkin usein kääntyy, kun nuorten (päihde)ongelmat tavataan esittää melkeinpä muusta yhteiskunnasta irrallisina ilmiöinä.

Sakari Karvonen


ENGLISH SUMMARIES

Jarna Soilevuo Grønnerød: Have You Ever Seen a Sober Rock Musician? Alcohol in non-professional rock bands
The Finnish Journal of Youth Research ("Nuorisotutkimus") Vol. 18, (1), pp. 3-17

Rock culture and rock stars have a bad reputation when it comes to alcohol and drugs. Non-professional rock musicians have been widely studied, but, oddly enough, the use of alcohol and drugs is rarely included in the analysis.

In this article I ask how alcohol is connected to playing in a rock band in Finland at the late 90's. I interviewed 28 non-professional male and two female musicians in autumn 1997, in two towns in the southern and eastern Finland. Interviewees were between 18 and 30 years of age. Alcohol was the main substance used and a couple had also experienced cannabis. Two of the interviewees were non-drinkers.

The link between playing and drinking was complicated and manifold. First of all, the social practices involved in the organisation of band activities, in the contexts of performing and rehearsing, link drinking and playing closely. For example, gigs are most often at pubs, where musicians are allowed free drinks and often paid in beer. Rehearsals are generally held after work and before going out. The cases of non-drinking musicians show that individuals can make their own choices, but social practices continue to link playing and drinking regardless of individual choices when the sober musician plays in a pub where other bands members drink. Second, alcohol and cannabis provide possibilities to manipulate moods and to achieve altered states of mind, helping the musicians to feel, for example, more creative at rehearsals or less nervous at gigs.

Third, alcohol is linked to playing by its role as a sign of celebration and fun. The whole day preparing for a performance at night was one big party, which was marked by drinking. And when there were dull moments, they were cured by drinking. Playing is a band's work, but also non-work since it done for enjoyment as well, and atypical work since drinking is allowed. In the case of a non-professional band the meanings of work, fun and drinking contrast in interesting ways. Contrasts of work, fun and dullness all provided an excuse for drinking. Drinking at gigs was described as inevitable. "At gigs you always drink, you just cannot avoid it." Especially descriptions of drinking on the day the band had a gig support the claim that drinking is an essential part of band life.

Despite the seeming inevitability of drinking at gigs, this was not absolute, as the sober musicians demonstrate. The links between playing and drinking were also non-musical, other than substance use in the quest for musical creativity. Depending on the contexts and social practices of playing, a rock band can be a place for substance (ab)use or a way of staying away from such.

The used of alcohol and drugs can be an integral part of playing and band life, while remaining a non-musical factor. This contrast may explain the lack of analysis of substance use in studies of amateur rock bands.

Leena Piippa & Eija Ikonen & Marita Poskiparta
Young People's Views Concerning Behaviour in Traffic
The Finnish Journal of Youth Research ("Nuorisotutkimus") Vol. 18, (1), pp. 18-30

The purpose of this study was to determine which factors affect young peoples behaviour in traffic by inquiring into what associations they have with car driving. The research material is composed of ninth grade boys' and girls' stories about driving (N=65) collected using a sympathetic response method. This material was collected in April, 1997. Stories telling of the joys and pains experienced while driving were analysed using vocabulary and narrative analyses. The things young people most strongly associated with driving were friends, alcohol, speed and accidents.

Alcohol played two different roles in the stories about driving: either the driver was drunk and drove very fast, or other drunken passenger friends dared the driver to go fast. Both driving styles led to accidents. Ninth graders' imaginations about driving involve risk behaviour. Showing off, competition and boasting were central features of these young people's stories about driving. Gaining peer acceptance for one's own performance was important.

In addition to the standard characteristics of youth, alcohol had a strong influence in increasing risk behaviour in traffic. Young people's imaginations about the use of alcohol and behaviour in traffic appeared to direct their norms and values.

Jaana Jaatinen
Girls' Parties
The Finnish Journal of Youth Research ("Nuorisotutkimus") Vol. 18, (1), pp. 31-46

According to quantitative research, young people's use of intoxicants appears to be becoming more uniform. This article considers girls' use of intoxicants from a close-up perspective, and searches for ways in which these practices and their significance is different for girls than for boys. The research material used here is group interviews with 13-16-year-olds conducted in the spring of 1998 in two lower secondary (junior high) schools in the Helsinki area. Both boys and girls participated in these groups, but this analysis focuses more on the girls' perspective.

Many of the ways of talking about intoxicants are common to both girls and boys. Being experienced in matters of intoxicants is respected. The rhetoric of innocence was used to free themselves from responsibility and the rhetoric of helplessness was used to explain why it is impossible not to drink in the world of young people. Drinking is a very effective means of achieving important things in the world of young people. Partying is positively labelled as a way of fitting in and establishing social contacts.

The greatest difference between girls and boys, however, is found specifically in their partying. The rhetoric of safety comes out in girls' discourse. Unlike boys, they want to secure their own right to party and they give successful partying conditions a great deal of consideration. Girls try to protect both themselves and their friends from the more unpleasant effects of partying. They want, for instance, to prevent drunken sexual experiences. Likewise they try to ensure that their partying causes as little trouble as possible to outsiders. Also the type of partying that girls are used to is rather different from that of boys.

Investigating girls' partying at close range shows that intoxicant usage culture is still differentiated between the sexes regardless of the similarities. In the world of intoxicants, girls loosen up and push back the boundaries set for them, but many of the fences erected by socialisation still remain in place.