Näkökulma 23: Kantaako Suomi globaalia vastuuta nuorista?

Sofia Laine

Lue Näkökulma 23 pdf-tiedostona täällä.
Lue Näkökulmien 23 ja 24 yhteinen julkaisutiedote.

Tehtävänäni on arvioida Sipilän hallitusohjelman vaikutuksia nuoriin globaalisti. Nuorison näkökulmasta ainutlaatuista nykyhetkessä on maailman nuorisovaltaistuminen. Nuoria on maailmassa enemmän kuin koskaan aiem­min ja heidän määränsä kasvaa. YK:n väestörahasto UNFPA:n mukaan 10–24-vuotiaita on 1,8 miljardia. Heistä 90 % asuu länsimaiden ulkopuolella niin sanotuissa vähemmän kehittyneissä maissa. Hallitusohjelma ei kuitenkaan hiiskahda tästä. Ohjelman tilannekuva on ”Suomi osana Eurooppaa”. Tämän perusteella Suomi ei ole lainkaan osa maailmaa, sillä kokonaiskuvaa maailman nykytilasta ei hallitusohjelmassa anneta. 

Keskitän analyysini kolmeen näkökulmaan. Ensimmäinen osa tarkastelee nuorisotyöttömyyttä globaalissa mittakaavassa ja sen yhteyksiä muuttoliikkeeseen sekä turvallisuuteen. Toinen osa pureutuu kehitysyhteistyömäärä­rahojen mittaviin leikkauksiin ja niiden maailmanlaajuisiin nuorisovaikutuksiin. Päätän kirjoituksen tulevaisuushorisontteihin pohtimalla, mitä kehitys- ja nuorisopolitiikan hallinnonalojen rajat ylittävä tietoon perustuva johtaminen ja toimeenpano voisivat parhaimmillaan mahdollistaa, jos siirtyisimme kehitysyhteistyömäärärahojen rajuista muutoksista huolimatta kohti globaalimpaa nuorisopolitiikkaa.

Nuorten globaali liikkuvuus turvallisuusuhkana

Sipilän hallituksen ohjelmassa todetaan toistuvasti, että työperäinen maahanmuutto on tervetullutta jo Euroopan ikääntymisestä johtuvan ”julkistalouden alijäämäongelman” (s. 37) vuoksi. Ohjelman avaavassa tilannekuvassa muutto­liike sijoitetaan kuitenkin vain uhkaksi. Maailman työttömistä 40 prosenttia on 15–24-vuotiaita. Maailman talousfoorumin esittämien arvioiden mukaan 1,2 miljardista työmarkkinoilla olevasta 15–24-vuotiaasta 200 miljoonaa on työttöminä. Nuorten maailmanlaajuinen työnhaku olisi nähtävä uhan sijaan mahdollisuutena.

Sipilän hallituksen strategisen ohjelman kirjoittamisen jälkeen Eurooppaan on saapunut eniten turvapaikanhakijoita sitten toisen maailmansodan. Suurin osa heistä on nuoria ja nuoria aikuisia. Esimerkiksi Suomeen vuonna 2015 saapuneista turvapaikanhakijoista reilu 80 prosenttia on alle 35-vuotiaita (Maahanmuuttovirasto, tieto 30.9.2015). Hallitusohjelman EU-linjauksessa todetaan että ”Unionin on toimittava päättäväisesti Välimeren alueen laittomien muuttovirtojen hallitsemiseksi” (s. 33) ja että ”Unionin tulee kantaa globaali vastuunsa” (s. 33). Hallitusohjelmassa todetaan, että kiintiöpakolaisten määrä pidetään ainakin viime vuosien tasolla ja valtio lisää yhteistoimintaa kuntien kanssa. Turvapaikanhakijoiden osalta korostetaan, että maahanmuuton tulee olla hallittua. Viranomaisprosesseja turvapaikkahakemusten käsittelyssä nopeutetaan, päätökset palauttamisineen tehdään viipymättä ja väärinkäytöksiä torjutaan. Lisäksi ohjelmassa kriminalisoidaan terroristijärjestöksi luokitellun organisaation toimintaan osallistuminen ja nopeutetaan rikoksiin syyllistyneiden ja vaarallisten henkilöiden maasta poistamista (s. 38).

Jos hallitusohjelma kirjoitettaisiin nyt, osio olisi todennäköisesti perusteellisempi. Se saattaisi sisältää konkreettisempia toimenpidelinjauksia Suomen ja EU:n globaalista vastuunkannosta Välimerellä tai linjauksia siihen, miten voisimme olla mukana eri puolilla maailmaa ehkäisemässä ihmisten tarvetta paeta kodeistaan. STTK-lehdelle antamassaan haastattelussa sisäministeri Petteri Orpo korostaa, kuinka kestäviä ratkaisuja pakolaisongelmaan saadaan vain vaikuttamalla pakolaisuuden syihin lähtömaissa. Samalla hän myöntää, että periaate sopii huonosti yhteen hallituksen kehitysapua leikkaavan politiikan kanssa.

Nuorten maantieteellinen liikkuvuus on moniulotteinen ja -syinen yhteiskunnallinen liike (social movement), jonka vaikutukset ovat ylikansalliset. Tämän yhteiskunnallisen liikkeen merkitykset ja vaikutukset tulisi myös hallitusohjelman tasolla huomioida nykyistä paremmin. Tulijoille – on liikkuvuus sitten työhön, perheeseen, opiskeluun tai pakolaisuuteen liittyvä – tulisi tarjota mahdollisuuksia aktiiviseen maailmankansalaisuuteen: työskentelyyn ja opiskeluun, mielekkääseen tekemiseen ja sitä kautta kunniakkaaseen elämään. Tähän tarpeeseen opetus- ja kulttuuriministeriön asettama asiantuntija­ryhmä ehdotti helmikuun 2016 alussa toimenpiteitä, joiden avulla maahanmuuttajia – erityisesti lapsia ja nuoria – saataisiin nopeammin koulutukseen ja työelämään. Yhtenä kipupisteenä asiantuntijaryhmä mainitsee maahanmuuttajien vähäisen osallisuuden vapaa-ajantoiminnassa (s. 22). Joulukuussa 2015 opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi avustuksia valtakunnallisiin hankkeisiin turvapaikanhakijanuorten aktivoimiseksi vapaa-ajan toimintaan. Parhaimmillaan näiden hankkeiden kautta toimijaosapuolet voivat oppia toisiltaan, suomalaiset kansalaisjärjestöt ja vapaaehtoistyö tulevat tutuiksi toimintaympä­ristöiksi maahan juuri saapuneille ja avustetusta toiminnasta saattaa poikia uusia oma-aloitteisia yhteistoiminnan muotoja.


Nuorten maantieteellinen liikkuvuus on moniulotteinen ja -syinen yhteiskunnallinen liike (social movement), jonka vaikutukset ovat ylikansalliset. Tämän yhteis­kunnallisen liikkeen merkitykset ja vaikutukset tulisi myös hallitus­ohjelman tasolla huomioida nykyistä paremmin.



Lapset ja nuoret kehitysyhteistyön leikkurissa 

”[Sipilän hallituksen] Suunnitellut noin 50 prosentin1 leikkaukset varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoihin ovat kohtuuttoman rajut ja uhkaavat halvaannuttaa kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun. Ne myös vievät Suomea kauas sovitusta tavoitteesta osoittaa 0,7 % BKTL:sta kehitysyhteistyöhön. Jos kehitysyhteistyöstä on pakko leikata, se tulee tehdä vastuullisesti. Leikkaukset pitää kohdentaa niin, etteivät niiden vaikutukset kohdistu kaikkein köyhimpiin. Tekemällä leikkaukset maltillisesti, ne voitaisiin toteuttaa mahdollisimman vähin vahingoin ja maksimoida jo tehdyn työn tuloksellisuus ja vaikuttavuus.” (Ote järjestöjen Pelastetaan kehitysyhteistyö -kampanjan vetoomuksesta 12.8.2015.) 

Hallitusohjelmassa esitetään kehitysyhteistyömäärärahojen rajuja leikkauksia. Neljä kuukautta Sipilän hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen kehitysyhteistyömääräahojen leikkausta kritisoivassa mielenilmauksessa toimitettiinkin kauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakalle yli 41 000 ihmisen allekirjoittama Pelastetaan kehitysyhteistyö -vetoomus, joka oli lähtöisin Pelastetaan kehitysyhteistyö -kampanjan toteuttaneesta Kepa ry:sta, mutta siihen yhtyivät myös Kristilliset, Vihreät, Vasemmistoliitto ja SDP. Nuorisotutkijana osallistuin mielenilmaukseen, sillä suuri osa kehitysyhteistyöstämme vaikuttaa suoraan tai välillisesti juuri lapsiin ja nuoriin. Samoin Suomen hallituksen kehitysyhteistyöleikkaukset sattuvat erityisesti globaalin etelän lapsiin ja nuoriin. Valitettavasti Toivakan vastaukset esitettyihin vaatimuksiin jäivät heikoiksi, jopa olemattomiksi. ”Arvostan tekemäänne työtä”, lähetti Toivakka terveisinä astumatta ovesta ulos ja asettumatta vuoropuheluun hallituksen kehityspolitiikasta.

Sipilän hallitusohjelmassa ilmoitetaan kehitysyhteistyömäärärahoja leikattavan 200 miljoonalla eurolla, minkä lisäksi avustusmuotoisesta tuesta muutetaan 100 miljoonaa euroa lainaksi Finnfundin pääomittamiseen. Finnfund rahoittaa suomalaisten yritysten liiketoimintaa Venäjällä ja kehitysmaissa. Päätös on hämmästyttävä, sillä summa on 60 miljoonaa enemmän kuin rahasto on pyytänyt. Lisäksi joulukuussa 2015 Tilastokeskus ilmoitti, että valtion sijoituksia Finnfund-rahastoon ei voida tulkita sijoitukseksi, vaan se lasketaan julkiseksi menoksi. Hallituksen esittämä perustelu kehitysjärjestöjen leikkauksille ja Finnfundin lisärahoitukselle on valtion velkaantuminen, mikä kuitenkin on epäonnistunut perustelu. Vielä huolestuttavampaa on se mihin ja miten kehitysyhteistyömäärärahat jatkossa kanavoituvat. Finnfundin raportointi ei ole systemaattista eikä läpinäkyvää, mikä lisää kehitysyhteistyöjärjestöjen kriittistä suhtautumista sen toimintaan. Finnfundin hankkeiden vaikutuksia olisikin syytä tutkia pitkittäistutkimuksilla muutoksien havaitsemiseksi.


On huolestuttavaa, mihin ja miten kehitysyhteistyömäärärahat
jatkossa kanavoituvat.



Hallitusohjelmaan on niin ikään kirjattu, ettei Suomen päästökauppatuloja ohjata enää kehitysyhteistyöhön. Vielä vuonna 2014 hallitus ohjasi kaikkiaan 69 miljoonan euron päästökauppatulot kokonaisuudessaan kehitysyhteistyöhön ja kansainväliseen ilmastorahoitukseen. Käytännössä tämä merkitsee, ettei Suomi voi enää vastata ilmastorahoitustavoitteisiin. Syyskuussa hallitus päätti leikata perusrahoituksen YK:n ympäristöohjelmalta UNEP:lta. Tämä herätti tyrmistystä oppositiossa.


Hallitusohjelman leikkaukset näkyvät kaikkien suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen työssä. Suuri osa kehitysyhteistyömäärä­rahojen leikkauksista iskee globaalin etelän lapsiin ja nuoriin.



Hallitusohjelman leikkaukset näkyvät kaikkien suomalaisten kehitysyhteis­työjärjestöjen työssä. Esimerkiksi ulkoministeriön kumppanuusjärjestö Solidaarisuus on leikkausten takia päättänyt lopettaa kaikki neljä käynnissä olevaa hankettaan Ugandassa, jossa kehitysyhteistyöllä on 30-vuotinen historia (Vesterinen 2015). Kymmenet tuhannet ihmiset jäävät Ugandassa nyt perheväkivallan vastaisen ja sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävän sekä toimeentuloa lisäävän kehitysyhteistyön ulkopuolelle. Ironista on, että kaikki nämä teemat ovat myös hallituksen uuden kehityspoliittisen linjauksen painopisteitä. 

Näin valtavat leikkaukset romuttavat jo valmiiksi hauraiden maiden luottamusta Suomeen pitkäkestoisena ja sitoutuneena kehitysyhteistyökumppanina. Tieto Suomen kehitysyhteistyömääräahojen rajuista leikkauksista vaikuttaa pitkäaikaisesti Suomi-kuvaan. Suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt toimivat myös monissa kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa. Esimerkiksi Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyöjärjestö Demo perusti vuonna 2012 Tunisian politiikkakoulun yhdessä tunisialaisten, bulgarialaisten ja hollantilaisten kumppaniensa kanssa. Koulun käyneitä nuoria tunisialaispoliitikkoja on myös käynyt Suomessa tapaamassa kansanedustajia ja tutustumassa vapaan median toimintaan sekä Suomen poliittisiin rakenteisiin. Erityisen merkittäväksi koulun ansioksi oppilaat ovat nostaneet minulle haastatteluissa aidon vuoropuhelun puolueiden rajojen ylitse. Tätä oppia koulun entiset oppilaat välittivät myös Kansallisen dialogin -yhteenliittymään, jonka perustajakvartetti palkittiin lokakuussa 2015 Nobelin rauhanpalkinnolla.

Samaan aikaan kun maailma antaa tunnustusta Tunisian demokratiaprosessille, Suomen hallituksen kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksien takia Demon seitsemästä työntekijästä kolmen työsuhde päättyy ja hanketyöskentely Nepalissa, Tansaniassa ja Sri Lankassa joudutaan lopettamaan. Sri Lankassa työskentely oli juuri ehditty lupaavasti käynnistää.

Toisenlaisia uutisia kuuluu Norjasta: siellä kehitysyhteistyömäärärahaleikkaukset peruttiin, ja kehitysyhteistyöbudjetti tulee vuodelle 2016 olemaan jopa 1,11 prosenttia bruttokansantulosta sisältäen suuren osan pakolaisten vastaanottoon liittyvistä kuluista. Suomen kehitysyhteistyöbudjetti sinnittelee tulevat vuodet 0,38 prosentin lukemissa bruttokansantulosta. Prosenttiosuus olisi merkittävästi suurempi, jos lähtisimme Norjan malliin ja sisällyttäisimme turvapaikanhakijoista aiheutuvat kulut kokonaisuudessaan tai joiltakin osin kehitysyhteistyöbudjettiin. Vuonna 2015 valtiolle kertyi menoja turvapaikanhakijoista noin 300 miljoonaa – eli juuri vuoden 2016 kehitysyhteistyömäärärahaleikkausten verran. Turvapaikanhakijoista aiheutuvia kuluja kertyy vuoden 2016 aikana arviolta 843 miljoonaa. Sipilän hallituskaudella Suomen globaali vastuu on valtion budjetissa sekä toiminnallisesti siirtynyt globaalissa etelässä toteutettavista kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeista vahvasti Suomeen saapuneiden globaalin etelän kansalaisten vastaanottoon, viranomaistyöskentelyyn sekä kotouttamiseen – toisaalta rajavalvontaan, laittoman maahanmuuton torjumiseen sekä turvapaikanhakijoiden palauttamiseen.

Kohti globaalia nuorisopolitiikkaa

Sipilän hallitusohjelma ei kanna nuorista globaalia vastuuta, eikä ole herännyt maailman nuorisovaltaiseen tilaan. Saman virheen tekee Suomen nuoriso- ja kehityspolitiikka. Sipilän hallitus on hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen tehnyt paljonkin uusia hallitusohjelmaan kirjaamattomia päätöksiä liittyen erityisesti Eurooppaan ja Suomeen saapuneisiin turvapaikanhakijoihin. Aktiivista reagoimista muuttuneeseen tilanteeseen on tapahtunut syksyn 2015 aikana muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriössä, jossa on sekä mietitty toimenpiteitä maahanmuuttajien koulutukseen ja työelämään siirtymisten nopeuttamiseksi että konkreettisesti lähdetty tukemaan valtakunnallisia hankkeita turvapaikanhakijanuorten aktivoimiseksi vapaa-ajan toimintaan. Valtion budjetista kanavoituu hallitusohjelmaan kirjattua huomattavasti enemmän miljoonia turvapaikanhakijoista aiheutuviin kuluihin kuin mitä kehitysyhteistyöleikkaukset ovat: Sipilän hallituksen globaali vastuunkanto tapahtuu enenevässä määrin Suomen rajojen sisäpuolella, vieläpä niin että pyrimme olemaan siinä muiden maiden kanssa enintään samalla tasolla: ”Suomen vetovoimatekijät eivät saa olla muita vastaavia maita korkeammalla tasolla”, todetaan Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (10.12.2015) turvapaikanhakijatilanteeseen liittyen.


Kehitysyhteistyön leikkaamisen sijaan Suomen nuorisopoliittinen osaaminen olisi aktiivisemmin integroitava Suomen kehityspoliittiseksi kärjeksi, jossa nuoret ovat sekä politiikan kohteena että aktiivisina toimijoina. Myös YK:n turvallisuusneuvosto on ensimmäistä kertaa peräänkuuluttanut jäsenvaltioitaan ottamaan nuoret paremmin mukaan demokraattiseen päätöksentekoon.



Sipilän hallitusohjelman kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset iskevät globaalissa etelässä erityisesti lapsiin ja nuoriin. Nämä leikkaukset ovat ristiriidassa hallituksen asettamaan tavoitteeseen pakolaisuuden vähentämisestä parantamalla olosuhteita pakolaisten lähtömaissa. Maailmanlaajuisesti pakolaisia oli vuoden 2014 lopussa enemmän kuin koskaan aiemmin. Heitä arvioidaan olevan noin 59 miljoonaa, joista lähes kaksi kolmasosaa – 38 miljoonaa – on maan sisäisiä pakolaisia. Kotimaansa ulkopuolelle on paennut 20 miljoonaa ihmistä, minkä lisäksi 2 miljoonaa ihmistä on turvapaikanhaki­jana kolmansissa maissa. Kyseessä on vahvasti globaali nuorisopoliittinen kysymys, josta on kannettava yhteisvastuuta – mieluummin proaktiivisesti kuin reaktiivisesti. Vallitseva liikehdintä on monen ennusteen mukaan vasta ilmiön alku. Tilanteen hallitsemiseksi tarvitsemme vahvempaa globaalia nuorisopolitiikkaa, kollektiivista katsantoa kriisien tekijöihin, globaaleja ratkaisuja koulutus- ja työolokysymyksiin sekä ympäristön suojeluun ja kriisien sovitteluun. Eurooppalaisella nuorisopolitiikalla on globaalisti paljon annettavaa. Juuri Suomen nuorisopolitiikka, nuorisotyö ja nuorten osallisuuden sekä kuulemisen työkalut ovat Euroopan, ja maailman, kehittyneimpiä.

Joulukuussa 2015 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi historiallisen päätöslauselman ’Nuoret, rauha ja turvallisuus’. Kyseessä on ensimmäinen turvallisuusneuvoston päätöslauselma, joka käsittelee yksinomaan nuorten roolia rauhanrakentamisessa ja väkivaltaisten ääriliikkeiden vastustamisessa. Aloitteen takaa löytyvät Suomen Partiolaiset ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi. Kuten Suomen YK-liitto tiedotteessaan toteaa, maailman nuorista noin 600 miljoonaa asuu joko konfliktin vaikutusalueilla tai niin sanotuissa hauraissa valtioissa, joissa radikalisoituminen ja ääriliikkeet ovat suuria riskejä nuorille. Sipilän hallitusohjelmassa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajanuorten ”erityinen syrjäytymisriski tunnistetaan” (s. 38). Hallitus­ohjelma ei kerro mitä tai miten tunnistetaan, eikä sitä mitä tunnistetuille asioille aiotaan tehdä.

Sipilän hallitusohjelma kannustaa vahvistamaan ”hallinnonalojen rajat ylittävää, tietoon perustuvaa johtamista ja toimeenpanoa” (s. 27). Parhaimmillaan tämä on mahdollisuus tuoda Suomen nuoriso- ja kehityspolitiikkaa lähemmäksi toisiaan – kohti globaalimpaa nuorisopolitiikkaa, joka tunnustaa nuoret myönteisenä voimavarana myös rauhan ja turvallisuuden edistämisessä. Sekä Suomessa, Euroopassa että globaalissa etelässä nuoret törmäävät vinoutuneeseen sukupolvipolitiikkaan. Nuoret kokevat, etteivät poliitikot kuule ja edistä nuorille tärkeitä asioita, sillä valta on keskittynyt keski-ikäisille ja iäkkäille miehille. Sukupolvi- ja sukupuolihierarkiat haittaavat nuorten osallistumista maailmanlaajuisesti. YK:n turvallisuusneuvoston tuore päätöslauselma peräänkuuluttaa nuorten osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon kaikilla tasoilla. Aikamme tarvitsee kriittistä sukupolvi­tietoisuutta ja tapoja tuoda nuoria toimijoita dialogiin päättäjien kanssa, mutta myös lisää nuoria päättäjiä. Kehitysyhteistyön leikkaamisen sijaan Suomen nuorisopoliittinen osaaminen olisi aktiivisemmin integroitava Suomen kehityspoliittiseksi kärjeksi, jossa nuoret ovat sekä politiikan kohteena että aktiivisina toimijoina.

Kirjoittaja

Sofia Laine
VTT, tutkijatohtori
Nuorisotutkimusverkosto
Laineen tutkimusteemat liittyvät nuortenpoliittisuuden laajaan kirjoon arkipolitikoinnista institutionaaliseen politiikkaan. Parhaillaan hän työskentelee kahdessa tutkimushankkeessa, joissa kartoitetaan nuorten poliittisuutta Pohjois-Afrikassa.

KUVA: Sofia Laine
Nuoret politiikan kohteena sekä aktiivisina toimijoina Maailman Sosiaalifoorumissa Tunisissa 2015.

Viitteet

1 Luku on päivitetty sen jälkeen, kun hallitus kertoi elokuussa lisäleikkauksista. Prosenttiluku perustuu vertailuun vuoden 2015 varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahatasoon.

Lähteet

Aronen, Jukka (31.8.2015) SDP mukaan kehitysyhteistyöleikkauksia vastustavien joukkoon. Kepa-blogi.

Aronen, Jukka (24.11.2015) Norja perui kehitysyhteistyöleikkaukset. Kepa, uutiset, kehitysyhteistyö.

Demo Finland (7.10.2015) Poliittista vuoropuhelua sovinnon edistämiseksi Sri Lankassa. Ajankohtaista, uutiset Sri Lankasta.

Finnfund. Hankekuvauksia.

Hannulla, Tommi (9.10.2015) Nobelin saanut Tunisian demokratiakehitys saa kiittää suomalaisten politiikkakoulua. Helsingin Sanomat, Ulkomaat.

Hukkanen, Virpi (27.11.2015) Turvapaikanhakijat maksavat valtiolle lähes miljardin ensi vuonna. Yle, uutiset, A-studio.

Kuurojen liitto (8.9.2015) Hävettää! Sadat marssivat kehitysyhteistyön puolesta.

Laine, Sofia & Suurpää Leena (20.10.2015) Ihmisten globaali liikkuvuus on mittava nuorisoliike. Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogi.

Lepola, Outi & Kokko, Venla (26.8.2015) Nuoret poliittisina toimijoina – äänestäminen ei riitä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Näkökulma 5.

Leppänen, Kari (11.10.2015) Sisäministeri Petteri Orpo: Vihapuheelle laitettava piste. STTK Uutishuone.

Maailmanpolitiikan arkipäivää (5.9.2015) Kehitysapuleikkaukset sattuvat lapsiin. Yle Areena. 

Maailman talousfoorumi (2014) Global Agenda Council on Youth Unemployment. Future at Risk.

Niinistö, Ville (28.9.2015) Suomi ei voi kääntää selkäänsä ympäristökriiseille. Blogi.

Nyman, Eini (19.08.2015) Kehitysyhteistyövaroilla tuetaan nyt suomalaista vientiä. Maailma.net, artikkelit.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2015) Valtionavustukset valtakunnallisiin hankkeisiin turvapaikanhakijanuorten aktivoimiseksi vuonna 2015.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2016) Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi – kipupisteet ja toimenpide-esitykset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 1.

Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisuja 10/2015.

Suomen YK-liitto (11.12.2015) YK:n turvallisuusneuvostolta historiallinen nuorisopäätöslauselma – suomalaisilla sormensa pelissä. Tiedote.

Svensson, Kristian (18.6.2015) Pakolaisten määrä ennätyslukemissa – ja määrä kasvaa nopeam­min kuin koskaan. Yle, uutiset, ulkomaat.

Tilastokeskus (2.12.2015) Arvio Finnfundin pääomankorotusten tilastovaikutuksista. Talous- ja ympäristötilastot, Muistio.

Ulkoasiainministeriö (8.4.2015) Suomen kehitysyhteistyövarojen käyttö kasvoi vuonna 2014. Tiedote 96.

United Nations (9.12.2015) Security Council Unanimously Adopting Resolution 2250 (2015), Urges Member States to Increase Representation of Youth in Decision-Making at All Levels. SC/12149.

United Nations (2016) International Migration Report 2015. Highlights. New York: United Nations, Department of Economic and Social Affairs, ST/ESA/SER.A/375.

UNFPA (2014) State of World Population 2014. The Power of 1,8 Billion. Adolescents, Youth and the Transformation of the Future.

Valtiovarainvaliokunnan kuuleminen ti 23.6.2016: Vuoden 2015 toinen lisätalousarvio.

Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 16/2015 vp (10.12.2015), julkaisussa 40. Maahanmuutto. Valtion talousarvioesitykset. Yhdistelmä ajantasaisesta talousarviosta (18.12.2015), 4-5.

Vesterinen, Satu: Työ Ugandassa päättyy leikkausten takia. Solidaarisuus 2/205, 6.

Vetoomus kehitysyhteistyön puolesta (2015).