Näkökulma 21: Koulutuksen nivelvaiheet ja nuorten syrjäytyminen

Kristiina Huttunen & Tuomas Pekkarinen

Lue Näkökulma 21 pdf-tiedostona täällä.
Lue Näkökulmien 21 ja 22 yhteinen julkaisutiedote.

Hallituksen koulutusleikkaukset koskevat kattavasti myös ammatillista koulutusta. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus sitoutuu toisen asteen koulutuksen kohdalla ”190 miljoonan euron säästötasoon julkisessa taloudessa vuodesta 2017 alkaen” (Hallitusohjelma, s.16). Säästöt on käytännössä tarkoitus toteuttaa ”toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin” muodossa, jossa muun muassa ”poistetaan koulutuksen päällekkäisyyksiä.” On epäselvää mitä tällä päällekkäisyyksien poistolla tarkoitetaan, mutta yhdessä säästötavoitteiden kanssa ne saattavat supistaa tarjontaa eli aloituspaikkoja ammattikouluihin.

Toisen asteen koulukseen siirtyminen on tärkeä nivelvaihe, jossa nuoret joutuvat ensimmäistä kertaa tekemään koko koulutusuraansa koskevia valintoja. On mahdollista, että vaihtoehtojen kaventaminen tässä vaiheessa lisää toisen asteen tutkinnon suorittamatta jättämisen riskiä. Jo nyt joka vuosi kahdeksan prosenttia peruskoulun päättäneistä nuorista ei aloita seuraavana syksynä tutkintoon johtavassa koulutuksessa (Tilastokeskus koulutukseen hakeutuminen). Lisäksi useat aloittaneista eivät vie opintojaan loppuun. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevien 20–24-vuotiaiden osuus oli vuonna 2014 lähes 18 prosenttia. Osuus on kasvanut 1990-luvun loppuvuosista. (Tilastokeskus väestön koulutusrakenne).

Toisen asteen koulutukseen siirtyminen on tärkeä nivelvaihe, jossa nuoret joutuvat ensimmäistä kertaa tekemään koko koulutusuraansa koskevia valintoja.

Ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääminen tai koulutuksen kesken jättäminen saattaa lisätä huomattavasti riskiä jäädä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Virtanen (2016) laskee, että vuosina 2000–2003 ainoastaan 40 prosenttia niistä koulunsa päättäneistä nuorista, joilla ei ollut mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen, oli töissä. Vastaava luku toisen asteen tutkinnon suorittaneilla vaihtelee 70–90 prosentin välillä. Virtasen tutkimus osoittaa myös, miten tärkeää toisen asteen valinnassa onnistuminen on nuorille. Vertaamalla sisäänpääsyn rajalla olevia nuoria toisiinsa, hän osoittaa, että koulutuspaikan saaminen peruskoulun jälkeisessä yhteisvalinnassa lisää 10–15 prosentilla todennäköisyyttä, että nuori hankkii toisen asteen tutkinnon yhdeksän vuoden sisällä. Myös koulutuspaikan mieleisyydellä on merkitystä. Nuoret, jotka onnistuivat pääsemään ensisijaiseksi merkittyyn koulutuspaikkaan, suorittivat 10 prosenttiyksikköä todennäköisemmin vähintään toisen asteen tutkinnon verrattuna niihin nuoriin, joiden ensisijainen hakutoive ei toteutunut. (Virtanen 2016.)


Ilman toisen asteen koulutus-paikkaa jääminen tai koulutuksen kesken jättäminen saattaa lisätä huomattavasti riskiä jäädä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle.


 Koulutuksella on monia myönteisiä vaikutuksia

Laaja taloustieteen kirjallisuus kertoo yksiselitteisesti koulutuksen positiivisista vaikutuksista työllistymiseen ja palkkakehitykseen. Koulutetun työvoiman kysyntä on entisestään voimistunut teknologisen kehityksen ja talouden kansainvälistymisen myötä. Kysynnän voimakkuudesta kertoo myös se, että useissa maissa palkkaerot koulutusryhmien välillä ovat kasvaneet koulutuksen tarjonnan lisääntymisestä huolimatta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että pakollisen koulutuksen pidentymisestä saadut palkkatuotot ovat suurimpia juuri niille nuorille, jotka eivät jatka koulutusta peruskoulua pidemmälle (esim. Angrist & Krueger, 1994).

Koulutuksen jatkumisen hyödyt eivät ulotu ainoastaan työmarkkinoihin. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että koulutus ehkäisee syrjäytymistä, parantaa terveyttä ja vähentää rikoksen teon mahdollisuutta. Yhteyttä on tutkittu muun muassa tarkastelemalla koulutusuudistuksia, jotka ovat pidentäneet pakollisen koulutuksen pituutta vuodella eri aikaan eri paikassa samassa maassa. Vertaamalla eroja nuorten rikollisuudessa, terveydessä tai muissa tulemissa alueiden välillä, näissä tutkimuksissa pystytään osoittamaan, miten pakollisen koulutuksen pidentäminen vuodella vaikuttaa juuri niihin nuoriin, jotka ilman uudistusta lopettaisivat koulun aikaisemmin. Tulokset osoittavat yhdenmukaisesti peruskoulun pidentämisen vähentävän merkittävästi rikollisuutta näiden nuorten osalta (Lochner & Moretti, 2004, Hjalmarsson et al., 2011). Peruskoulutuksen pidentäminen parantaa myös terveyttä (Clark & Royer, 2013), vähentää työttömyyttä ja tekee ihmiset onnellisemmiksi (Oreopoulos, 2007).

Esimerkiksi koulutuksen merkityksestä käy sen vaikutus rikollisuuteen, jota kansainvälisissä tutkimuksissa on tutkittu runsaasti. Suomessa peruskoulun päättyminen ajoittuu juuri niihin ikävuosiin, jolloin nuoren todennäköisyys rikosten tekemiseen on suurimmillaan. Landersø, Nielsen ja Simonsen (2016) osoittivat hiljattain valmistuneessa tutkimuksessaan, että alkuvuonna syntyneet tekevät vähemmän rikoksia kuin loppuvuonna syntyneet. He selittävät tulostaan alkuvuonna syntyneiden suhteellisella kypsyydellä peruskoulun päättyessä. Koulutuksen hyödyt eivät siten rajoitu ainoastaan koulutuksen tuomaan inhimilliseen pääomaan: mikäli koulutusta pidennetään ja nuoret pidetään koulunpenkillä yli niiden vuosien, jolloin heidän riskinsä tehdä rikoksia on suurin, pienennetään nuorten rikokseen sortumisen mahdollisuutta. Jacob ja Lefgren (2003) sekä Luallen (2006) osoittavat, että niinä päivinä, kun koulut ovat kiinni (lakossa), omaisuusrikoksia tehdään enemmän. Myös koulupäivien pituus vaikuttaa. Chilessä uudistus, joka pidensi koulupäiviä, vähensi merkittävästi nuorten tekemää rikollisuutta (Berthelon & Kruger, 2011).

Ammattikoulutuksen säästöistä yhteiskunnallisiin kustannuksiin?

Ammattikoulutuksen säästöt voivat lisätä joidenkin nuorten riskiä pudota pois koulutuksesta ja työelämästä, jolloin myös heistä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle lisääntyvät. Juuri koulutuksen nivelvaiheiden merkitys nuoren elämässä on erittäin tärkeää, ja hyödyt koulutuksesta ovat suurimpia juuri syrjäytymisriskin rajalla oleville nuorille. Koulutuksen jatkumisen hyödyt eivät rajoitu ainoastaan talouteen vaan myös parantavat terveyttä, vähentävät rikollisuuden todennäköisyyttä ja lisäävät onnellisuutta.


Koulutuksen jatkumisen hyödyt eivät rajoitu ainoastaan talouteen, vaan ne näkyvät myös terveyden parantumisena, rikollisuuden todennäköisyyden vähenemisenä ja onnellisuuden lisääntymisenä.


Kirjoittajat

Kristiina Huttunen
Akatemiatutkija
Taloustieteen laitos, Aalto-yliopisto
Tutkimusaiheet: työntaloustiede

Tuomas Pekkarinen
Tutkija
VATT ja Aalto-yliopisto
Tutkimusaiheet: työn ja koulutuksen taloustiede

KUVA: Sole Lätti

Lähteet

Angrist, J. D.  & Krueger, A.B. (1991) ”Does Compulsory School Attendance Affect Schooling and Earnings?,” The Quarterly Journal of Economics, Oxford University Press, vol. 106(4), 979–1014.

Berthelon, M. E. & Kruger, D. I. (2011) ”Risky behavior among youth: Incapacitation effects of school on adolescent motherhood and crime in Chile,” Journal of Public Economics, Elsevier, vol. 95(1–2), 41–53.

Clark, D. & Royer, H. (2013) ”The Effect of Education on Adult Mortality and Health: Evidence from Britain.” American Economic Review, 103(6): 2087–2120.

Ratkaisujen Suomi. Hallitusohjelma.

Hjalmarsson, R., Holmlund, H. & Lindquist, M. J. (2015) The Effect of Education on Criminal Convictions and Incarceration: Causal Evidence from Micro-data. The Economic Journal, 125: 1290–1326.

Jacob, B. & Lefgren, L. (2003) “Are Idle Hands the Devil’s Workshop? Incapacitation, Concentration and Juvenile Crime”, American Economic Review, 93(5): 1560–1577.

Landersø, R.,  Nielsen H.S. & Simonsen, M. (2016) School Starting Age and the Crime-Age Profile. Forthcoming in Economic Journal.

Lochner, L., and Moretti, E. (2004) ”The Effect of Education on Crime: Evidence from Prison Inmates, Arrests, and Self-Reports.” American Economic Review, 94(1), 155–189.

Luallen, J. (2006) ”School’s out... forever: A study of juvenile crime, at-risk youths and teacher strikes,” Journal of Urban Economics, Elsevier, vol. 59(1), 75–103.

Oreopoulos, P. (2007) Do dropouts drop out too soon? Wealth, health and happiness from compulsory schooling. Journal of Public Economics 91.11-12 (2007), 2213–229.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Koulutukseen hakeutuminen. ISSN=1799-4500. 2013, Liitetaulukko 1. Peruskoulun 9. luokan päättäneiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin 2005–2013 . Helsinki: Tilastokeskus. (Viitattu: 26.1.2016.)

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön koulutusrakenne. ISSN=1799-4586. 2014. Helsinki: Tilastokeskus. (Viitattu: 26.1.2016.)

Virtanen, H. (2016) Esitarkastukseen jätetty väitöskirja-muistio. Taloustieteen laitos, Aalto Yliopisto.