Alaikäisyys ja rikollisuuden muuttuvat tulkinnat suomalaisessa lainsäätämiskäytännössä

Timo Harrikari

Alaikäisyys ja rikollisuus ovat keskenään ristiriitaisia käsitteitä. Länsimaisessa kulttuurissa lapsuutta on tavallisesti luonnehdittu viattomuuden ja kypsymättömyyden aikakaudeksi ja rikos toisaalta on säilynyt kautta aikojen yhtenä merkitykseltään paheksuttavimmista maanpäällisistä kategorioista. Tämä lapsuuden ja rikoksen käsitteiden vihlova riitasointu on Harrikarin tutkimuksen mukaan ollut ajallisesti pitkäkestoista ja tämä ristiriitaisuus on säilynyt yhteiskunnallisessa rikollisuutta koskevassa keskustelussa aina tähän päivään saakka.

Ei saatavilla
Kuvaus

Alaikäisyys ja rikollisuus ovat keskenään ristiriitaisia käsitteitä. Länsimaisessa kulttuurissa lapsuutta on tavallisesti luonnehdittu viattomuuden ja kypsymättömyyden aikakaudeksi ja rikos toisaalta on säilynyt kautta aikojen yhtenä merkitykseltään paheksuttavimmista maanpäällisistä kategorioista. Tämä lapsuuden ja rikoksen käsitteiden vihlova riitasointu on Harrikarin tutkimuksen mukaan ollut ajallisesti pitkäkestoista ja tämä ristiriitaisuus on säilynyt yhteiskunnallisessa rikollisuutta koskevassa keskustelussa aina tähän päivään saakka.

Harrikarin tutkimus muistuttaa siitä, että jokainen historiallinen aikakausi luo oman alaikäisten rikollisuutta koskevan merkitystodellisuutensa, joka nivoutuu oman aikansa yhteiskuntapolitiikkaan ja että lainsäädäntö on vahvasti yhteiskuntaa rakenteistava tekijä, jonka muutoksilla saattaa olla merkittäviä ja pitkäkestoisia vaikutuksia koko väestön asemaan. Harrikarin mukaan alaikäisten rikollisuutta koskevassa lainsäädäntötyössä tarvitaankin pysyvien ja kestävien elementtien tuntemusta, kykyä erottaa ne ajallisesi lyhyistä trendeistä sekä pitkäjänteistä suhtautumista, jossa aihetta koskeva historian tuntemus voi olla merkittävä tukena.

Tutkimuksen päätuloksena esitetään, että alaikäisten rikollisuutta koskevat tulkinnat ja käytännöt ovat olleet suhteellisen tiiviisti sidoksissa yleisesti harjoitettuun yhteiskuntapolitiikkaan ja lapsiväestöä koskeviin yhteiskunnallisiin toimintastrategioihin. Yhteiskunnallisen rikollisuutta koskevan keskustelun pysyvänä piirteenä on ollut Harrikarin tutkimuksen mukaan alaikäisten ja täysi-ikäisten välille tehty ero. Yhteiskunnallisen keskustelun muuttuvana elementtinä Harrikari puolestaan pitää alaikäisten rikollisuuden koskevia puhetapoja. Nämä puhetavat ovat sidoksissa harjoitettuun yhteiskuntapolitiikkaan, monentasoisten toimijoiden strategiseen toimintaan ja heidän poliittisiin tavoitteisiinsa.

2004. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 48.

Tekijä Timo Harrikari
ISBN 952-5464-15-6
Julkaisuvuosi 2004
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 343
Julkaisukieli suomi