Riikka Korkiamäen väitöstilaisuus: Kaveria ei jätetä!

25.05.2013 12:00 - 16:00

Riikka Korkiamäen väitöskirja Kaveria ei jätetä! Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa tarkastetaan Porin yliopistokeskuksen auditoriossa 125 (Pohjoisranta 11, Pori) lauantaina 25.5. kello 12 alkaen.

Vastaväittäjänä on professori Aila-Leena Matthies (Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius). Kustoksena toimii professori Irene Roivainen.

Väitöstilaisuus on avoin kaikille. Tervetuloa!

Nuorten ikätoverisuhteet voimavarana

Ovatko nuorten ikätoverisuhteet riski vai resurssi? Tarjoavatko nuoret toisilleen tukea ja turvaa vai houkuttelevatko he toisiaan pahoille teille? Nuorisoporukat kouluissa, kaduilla ja kauppakeskuksissa on totuttu näkemään kielteisessä valossa, mutta kaverit ja ystävät voivat olla nuorelle myös merkittävä hyvinvoinnin lähde.

Riikka Korkiamäen väitöstutkimuksen perusteella nuoret ovat toisilleen resurssi monella tapaa. Tutkimuksessa tarkastellaan yläkouluikäisten eli 13–16 -vuotiaiden nuorten ikätoverisuhteita sosiaalisen pääoman eli sosiaalisten voimavarojen näkökulmasta. Tulosten mukaan nuorten kesken tyypillisiä ovat erityisesti emotionaalisen tuen muodot, mutta nuoret tarjoavat toisilleen myös monipuolista materiaalista ja informatiivista tukea. Lisäksi nuoret kontrolloivat toisiaan monin tavoin. Tiiviissä kaveriporukoissa ja läheisissä ystävyyssuhteissa nuoret mieltävät sosiaalisen kontrollin myönteisenä tukena, mutta laajemmassa vertaisverkostossa kontrolli koetaan usein kielteisesti.

Sosiaalisesta tuesta on nuorille käytännöllistä hyötyä, mutta tulosten perusteella tuen merkitys on ennen kaikkea tunnepitoinen. Kun nuori kokee saavansa tukea, hän kokee kuuluvansa joukkoon. Sosiaalinen tuki ja ryhmään kuulumisen kokemus eli emotionaalinen osallisuus muodostavat eräänlaisen positiivisen kehän, jossa tuki vahvistaa osallisuutta ja osallisuus tuottaa tukea. Vastaavasti kontrolli ja ryhmän ulkopuolisuus voivat muodostaa noidankehän, jossa nuorten toisilleen osoittamat kontrolloivat katseet ja kommentit merkitsevät joukon ulkopuolelle sulkemista. Tällainen ulkopuolisuus merkitsee osattomuutta vertaisyhteisön resursseista.

Tutkimustulosten mukaan aikuiset ruokkivat helposti toiminnallaan nuorten keskinäisiä osattomuuden ja kontrollin noidankehiä. Aikuisten nuoriin kohdistamalla kontrollilla pyritään estämään ja ehkäisemään huonon kaveripiirin vaikutusta, mutta samalla tullaan vahvistaneeksi nuorten keskinäisiä sisä- ja ulkopuolisuuden asemia. Tarkoitus on hyvä, mutta usein jää huomaamatta, että toivotun käyttäytymisen sisäpiiriä vahvistettaessa rakentuu muureja, joilla ei-toivotusti käyttäytyvä nuori rajataan yhteisön ulkopuolelle. Vaarana on, että vaille toisten nuorten tukea jää juuri se nuori, joka tarvitsisi ystävien tukea eniten.

Tutkimuksessa analysoidaan sosiaalisen pääoman käsitettä vertaamalla käsitteen perinteisiä määrittelyjä nuorten itsensä sosiaalisille suhteilleen antamiin merkityksiin. Tulokset vahvistavat, että nuoret eivät ole vain aikuisten tuen ja kontrollin kohteita, vaan he ovat aktiivisia sosiaalisen pääoman toimijoita niin keskenään kuin suhteessa heitä ympäröiviin yhteisöihin. Tulokset osoittavat kuinka tärkeää on, että hyödynnettäessä sosiaalisen pääoman käsitettä nuorten hyvinvointiin tähtäävien hankkeiden ja poliittisten ohjelmien perusteluna pysähdytään pohtimaan, mitä sosiaalinen pääoma nuorille itselleen merkitsee. Itsestään selvien oletusten sijaan on tarpeen kuunnella ja arvostaa nuorten omia näkemyksiä siitä, mikä on ikätoverisuhteiden rooli ja merkitys heidän elämässään. Sosiaalisen pääoman käsite avaa nuorten suhteiden tarkasteluun johdonmukaisen voimavaranäkökulman unohtamatta, että nuorten yhteisöissä harjoitetaan myös vallankäyttöä, erotteluja ja ulossulkemista.

Tutkimuksen aineisto muodostuu yläkouluikäisten nuorten haastatteluista sekä nuorten arkista elämää ikätovereiden kanssa käsittelevistä kirjoituksista. Lisäksi tutkimukseen kuuluu valtakunnallinen kyselyaineisto, jonka kautta on kartoitettu nuorille tyypillisiä vertaissuhteissa olemisen tapoja sekä niiden yhteyttä sosiaalisen tuen kokemiseen. Teoreettisina ja analyyttisina resursseina tutkimuksessa hyödynnetään sosiaalisen verkoston, yhteisön, osallisuuden, jäsenyyden ja toimijuuden käsitteitä sekä sosiaalisen näyttämön metaforaa. Metodologisessa mielessä tutkimus liikkuu monilla mielenkiintoisilla rajapinnoilla, haastaen muun muassa lapsuuden ja nuoruuden tutkimuksen, sosiaalityön ja nuorisotyön sekä kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien välisiä erotteluja.

******

Riikka Korkiamäki on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2005 lähtien sosiaalityön yliassistenttina Tampereen yliopiston Porin yksikössä.

Väitöskirjasta voi tehdä ennakkotilauksen Nuorisotutkimusseuran verkkokaupan kautta. Tilaukset toimitetaan väitöstilaisuuden jälkeen.