Ihmenaisen tarina on tavanomainen ja voimaannuttava

Merja Leppälahti

Wonder Woman 2017

Kävin katsomassa Wonder Woman -elokuvan. Olen myös seurannut jonkin verran elokuvasta käytyä keskustelua, erityisesti naisten kommentteja. Käsittelen seuraavassa elokuvan juonta (varoitus niille, jotka eivät vielä halua tietää).

Päähenkilö on Diana, tyttö, josta tulee Ihmenainen. Hän kasvaa amatsoniprinsessana ja oppii taistelutaitoja. Hän saa kuulla myös ihmismaailmasta: ylijumala Zeus on luonut ihmiset, joka elivät aluksi onnellisina harmonisessa maailmassa. Zeuksen poika, sodanjumala Ares toi kuitenkin riidan ja pahuuden ihmisten sydämiin ja aiheutti näin sodat. Muut jumalat yrittivät estää Aresta, mutta tämä tappoi kaikki muut jumalat. Viimeisillä voimillaan Zeus valmisti aseen, jolla voi tappaa jumalan ja asetti amatsonit tätä asetta vartioimaan.

Saksalaisesta sotilastukikohdasta lentäen pakeneva englantilaissotilas Steve läpäisee maailmojen rajan, ja kone putoaa mereen. Diana sukeltaa pelastamaan lentäjän ja kuljettaa tämän amatsonien saaren rantaan. Saksalaissotilaat tulevat perässä, mutta amatsonit voittavat heidät. Diana kuulee Steveltä sodasta ja päättelee, että Ares on sen takana. Diana toteaa, että hänen on lähdettävä ihmisten luo ja surmattava Ares, sitten sota loppuu.

Diana lähtee Steven mukaan ensimmäisen maailmansodan pyörteisiin. Monenlaisten käänteiden jälkeen Diana toteaa, että ihmisissä on sekä hyvää että pahaa, ja hän jää ihmisten maailmaan puolustamaan hyvää.

Naisenergiaa

Ihmenainen kuuluu DC Comicsin sarjakuvahahmoihin. Hahmo on esiintynyt sarjakuvassa ensimmäisen kerran jo 1940-luvulla, ja sen jälkeen Ihmenainen on seikkaillut omassa nimikkolehdessään. Hahmosta on tehty aikaisemmin TV-sarja (1975) ja animaatioita. Ihmenaisen ensiesiintyminen elokuvassa tapahtui vuonna 2016 elokuvassa Batman v Superman: Dawn of Justice.

Elokuva on melko uskollinen sarjakuvien yksityiskohdille. Eräs sarjakuvapiirre on myös Ihmenaisen puku, johon kuuluu paljon paljasta pintaa. Heteromiehen silmille suunnattu sarjakuvanaisen asu on kuitenkin hyväksytty sosiaalisen median naiskeskusteluissa Wonder Woman -sarjakuvaan kuuluvana seikkana. Myös supersankarielokuviin tyypillisesti kuuluva romanssi nähdään genreen kuuluvana välttämättömyytenä.

Sosiaalisessa mediassa naiset ovat pitäneet Wonder Woman -elokuvaa voimaannuttavana. Keskusteluissa on kuvattu, miten hyvältä tuntuu nähdä vahva naispäähenkilö, joka ei odota miehistä pelastajaa vaan pelastaa itse itsensä ja samalla miehetkin. Keskustelijat ovat toivoneet, että olisivat itse saaneet lapsena ja nuorena nähdä tällaisia elokuvia. Monia naisia on viehättänyt amatsonien maailma, jossa naiset ovat päteviä toimijoita. Keskusteluissa on ihasteltu myös amatsonien taisteluharjoitusten esittämistä ja sitä, miten miekoin ja jousin aseistautuneet naiset voittivat saarelleen tunkeutuneet tuliaseita käyttäneet sotilaat.

Keskeinen on kuitenkin Diana, jolle sanotaan, että edessä on alue, jolle ei voi mennä (no man can). Nainen lähtee matkaan juosten torjuen häntä kohti ammutut luodit ja ammukset. Raivokas taistelija kaataa panssarivaunun ja hyppää kirkontorniin tuhoamaan tarkka-ampujan. Hän tekee sen, minkä supersankari vain voi.

Toisaalta elokuvan amatsonien maailma perustuu harhaluuloille ja valheellekin. Dianalla on amatsonien saarelta lähtiessään hyvin naiivi ja yksinkertaistettu käsitys ihmisten maailmasta. Hän tarvitsee miehiä opettamaan, mitä sota oikeasti on. Sillä aikaa kun Ihmenainen taistelee jumalallista vastustajaa vastaan, ihmismiehillä on vastassa toisia ihmisiä. Voimaa ja sankaruutta löytyy molemmista.

Kaiken kaikkiaan Wonder Woman -elokuva on monin tavoin stereotyyppinen supersankaritarina, vaikka päähenkilö on nainen. Toisaalta, juuri päähenkilön sukupuoli muuttaa kaiken. Peloton, voimakas, oikeudenmukainen Ihmenainen on voimaannuttava roolimalli kenelle tahansa. Ja hienoa on, että aluksi tytärtään suojeleva äiti päästää tytön lähtemään ja toteuttamaan sitä, mitä tämä pitää oikeana.

Merja Leppälahti

FL, turkulainen kriitikko ja tietokirjailija