Kirpeitä riimejä länsimaisesta elämäntavasta ja aikuistumisen vaikeudesta

Janne Poikolainen

Kate Tempest: Let them Eat Chaos. Picador/Lex Records, 2016. 80 s./47 min.

Bob Dylanin Nobel-palkinto herätti hiljattain vilkasta keskustelua kirjallisuuden ja rocklyriikan välisistä rajanvedoista ja niiden mielekkyydestä. Tähän saumaan sattui osuvasti myös palkitun brittirunoilijan Kate Tempestin uusin julkaisu Let them Eat Chaos. Genrerajoja rikkova teos on muodoltaan pitkä runo, joka on julkaistu sekä kirjana että äänilevynä. Vaikuttavimmillaan se on levytetyssä muodossa, jossa Tempestin performance poetrya ja hiphopia yhdistelevä tyyli saa tuekseen Dan Careyn tummasävyisen elektronisen musiikin. Tuloksena on parhaimmillaan hypnoottinen kuuntelukokemus.

Let them Eat Chaos muodostaa kiehtovan, nykykulttuuria ja sen nuorille tarjoamia tulevaisuudenkuvia teräväsanaisesti havainnoivan kommentaarin.

Let them Eat Chaos on voimakkaan yhteiskuntakriittinen puheenvuoro, jonka kärki kohdistuu länsimaisen elämäntavan ongelmakohtiin sekä aikuistumiseen ja oman paikkansa löytämiseen liittyviin vaikeuksiin. Näitä teemoja runo tarkastelee seitsemän elämäntilanteidensa kanssa kipuilevan lontoolaisnuoren näkökulmasta. Päähenkilöiden ikä ei käy tekstistä suoraan ilmi, mutta kuvausten perusteella heidän voi päätellä olevan itsenäistymään pyrkiviä tai jo itsenäistyneitä nuoria aikuisia. Tässä suhteessa 31-vuotias runoilija vaikuttaakin tulkitsevan nimenomaan oman ikäpolvensa – tai ainakin sen yhden osaryhmän – kokemuksia maailmasta ja siihen kasvamisesta.

Tarinana Let them Eat Chaos rakentuu samalla kadulla asuvien päähenkilöiden mielenmaisemien ja henkilöhistorioiden ympärille. Päähenkilöt päätyvät runoilijan suurennuslasin alle yksi kerrallaan mutta täsmälleen samalla hetkellä – kello 4.18 aamuyöstä. Heistä jokainen viettää tätä hetkeä hereillä, ajatustensa, ongelmiensa ja menneisyytensä valvottamana. Henkilökohtaisten tarinoiden kehyksenä toimii kaupunkia lähestyvä, monenlaista symboliikkaa huokuva rajumyrsky, joka ajaa nuoret lopulta yhtenä joukkona ulos asunnoistaan. Samalla se herättää heidät näkemään ympäröivän maailman uudessa valossa.

Tempest käsittelee runossaan monia aikamme ongelmia toimeentulovaikeuksista, päihteistä ja väkivallasta aina ilmastonmuutokseen ja pakolaisuuteen asti. Itse kuitenkin koen runon kriittisen ytimen tiivistyvän Europe is Lost ja Pictures on a Screen -kappaleisiin. Ensin mainittu tarttuu kulttuurimme materialistisuuteen ja itsekeskeisyyteen, jonka runo kuvaa jyräävän alleen ihmisten humaaniuden ja globaalin vastuuntunnon (”Massacres, massacres, massacres, new shoes [--] No trace of love in the hunt for the bigger buck/here in the land where nobody gives a fuck”). Pictures on a Screen puolestaan kääntää katseen sisäänpäin ja maalaa ahdistavan kuvan nuoren aikuisen päämäärättömyyden, epävarmuuden ja ulkopuolisuuden tunteesta (”Is this life, will this pass/this feeling like I’m lookin’ at the world from behind the glass [--] I’m eclipsed, I’m elsewhere/and the worst part is I don’t think that I care”).

Kokonaisuutena Let them Eat Chaos muodostaa kiehtovan, nykykulttuuria ja sen nuorille tarjoamia tulevaisuudenkuvia teräväsanaisesti havainnoivan kommentaarin. Nuorisotutkimuksen perspektiivistä on kiinnostavaa – joskaan ei yllättävää – että Tempestin ensisijaiseksi maalitauluksi nousee lopulta aikamme individualistisuus, joka runoilijan silmissä kääntyy välittämisen ja kollektiivisuuden puutteeksi. Ja tähän Tempest tuntuu paikantavan myös tarkastelemiensa ongelmien juuret (”The myth of the individual has left us disconnected, lost, and pitiful”). Vastavoimaksi runoilija vaatii ehkä hieman kornistikin rakkautta: ”I’m pleading with my loved ones to wake up and love more”, kuuluvat teoksen viimeiset säkeet. Rakkauden sanomaa painokkaammin teoksen jälkikaiuksi jää kuitenkin runon taustalla läpi tarinan vellonut kysymys: mistä nousee lopulta se myrsky, joka saa meidät avaamaan silmämme ympärillämme kasvaville ongelmille ja sille, että lopulta olemme niiden edessä kaikki yhdessä?

Janne Poikolainen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Nuorisotutkimusseurassa.