”Yksin kylmillä kaduilla kuljin”

Kari Forsström

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle - yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta (168 s.), Kirjapaja 2016

Juho Saari (toim.): Yksinäisten Suomi (376 s.), Gaudeamus 2016

Nuorten sosiaalisessa yksinäisyydessä ei ole suuria eroja sukupuolten välillä, mutta emotionaalinen yksinäisyys on pojilla selvästi yleisempää kuin tytöillä.

 

Yksinäisyys on kokemus, joka tutkimuksien mukaan alentaa merkittävästi ihmisten tyytyväisyyttä elämään. Yksinäisyydellä on ainakin tilastollisia yhteyksiä moniin sosiaalisiin ongelmiin ja sairauksiin – esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin ja vanhuuden dementiaan. Eikä kyse ole vähäisestä ilmiöstä. Länsimaissa yli 20 prosenttia aikuisista tuntee yksinäisyyttä, ja noin viisi prosenttia väestöstä kokee pysyvää tai vakavaa yksinäisyyttä. Nuorten keskuudessa vakava yksinäisyys on ainakin Suomessa yleisempää kuin aikuisilla. Tarkastelen seuraavassa kahta yksinäisyyttä käsittelevää kirjaa.

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professorin Juho Saaren toimittama, viidentoista kirjoittajan artikkeleista koostuva Yksinäisten Suomi esittelee monitieteisen yksinäisyystutkimuksen perusteita. Kirjassa käydään läpi yksinäisyyden vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen, yksinäisyyttä eri elämänvaiheissa, tapoja, joilla yksinäisyyttä käsitellään suomalaisessa kirjallisuudessa, iskelmäsanoituksissa ja valokuvissa, sekä lopuksi mahdollisia keinoja yksinäisyyden vähentämiseksi.

Kirjailija Laura Honkasalon yksinäisyyttä käsittelevä esseistinen kirja Pöytä yhdelle perustuu osittain omakohtaisiin kokemuksiin, osittain tutkimuskirjallisuuteen sekä lehtijuttujen ja nettikeskustelujen seuraamiseen. Honkasalo välittää viiltävän kokemuksen nuorten yksinäisyydestä ja kiusaamiseen liittyvästä eristämisestä, mutta kuvaa myös mielenkiintoisella tavalla yksinäisyyden tunteen helpottumista sekä yksinäisyyden merkitystä kirjailijan työlle.

 

Ketkä ovat yksinäisiä?

Saaren kirjassa erotellaan sosiaalinen yksinäisyys tai eristyminen (social isolation) emotionaalisesta yksinäisyydestä eli vastentahtoisesta yksinäisyyden tunteesta (loneliness). Lisäksi mainitaan vapaaehtoinen yksinolo (solitude). Ihminen voi kärsiä emotionaalisesta yksinäisyydestä, vaikka hänellä olisi hyvä sosiaalinen verkosto. Vastaavasti joku toinen ei parin hyvän ystävänsä ansiosta tunne itseään yksinäiseksi, vaikka hänen muut sosiaaliset kontaktinsa olisivat heikkoja.

Ainakin väestötasolla yksinäisyydestä on melko hyvin tietoa. Sekä koetun yksinäisyyden mittaamiseen että yksilön sosiaalisten verkostojen arvioimiseen on vakiintuneita, kansainvälisesti käytettyjä kysymyspattereita, samoin kuin onnellisuuden ja masennuksen mittaamiseen.

Saari kritisoi eräitä yksinäisyyden syntyyn liittyviä käsityksiä. Yksinäisyys ei hänen mukaansa osu yhtä helposti kenen tahansa kohdalle, vaan liittyy usein köyhyyteen ja yhteiskunnan epätasa-arvoisuuteen. Lisäksi yksinäisyydestä kärsivillä hyväosaisilla on köyhiä paremmat keinot välttyä yksinäisyyden muilta haittavaikutuksilta. Yksinäisyys on kansainvälisesti ottaen vähäisintä vauraissa, tasaisen tulonjaon yhteiskunnissa. Suomessa ei-köyhästä väestöstä noin 10 prosenttia on kokenut yksinäisyyttä viimeisen kuukauden aikana. Köyhiksi luokitelluilla luku on yli 30 prosenttia ja leipäjonossa olleilla yli 50 prosenttia.

Lisäävätkö kaupungistuminen, individualismi, uusi teknologia tai hyvinvointivaltion takaamat palvelut yksinäisyyttä hajottaessaan perinteisiä sosiaalisia siteitä ja vähentäessään sosiaalisten kontaktien välttämättömyyttä? Esimerkiksi Honkasalo kirjoittaa: ”Raju markkinatalous, entistä vaativampi työelämä ja individualismi lisäävät yksinäisyyttä länsimaissa kaiken aikaa.” Saari kuitenkin toteaa, että yksinäisyys on Suomessa jonkin verran vähentynyt vuosien 1994 ja 2013 välillä. Sekä jatkuvasti yksinäisten että joskus yksinäisten määrä on vähentynyt (4 %:sta 3 %:iin; 28 %:sta 19 %:iin). Ei lainkaan yksinäisyyttä kokevien määrä taas on noussut (32 %:sta 42 %:iin). Kyselytekniikan muutosten takia luvut eivät tosin ole täysin vertailukelpoisia.

Voisiko sosiaalisen median kehitys selittää yksinäisyyden mahdollista vähenemistä? Ainakin se näyttäisi helpottavan vertaistuen hankkimista. Joidenkin arvioiden mukaan some voi vähentää sosiaalista yksinäisyyttä, mutta samalla lisätä emotionaalista yksinäisyyttä.

 

Kun yksinäisyys viiltää

Miten yksinäisyys sitten vaikuttaa? Kirjassa viitataan aivotutkimuksen havaintoihin, joiden mukaan aivojen kipualueet aktivoituisivat vaikeissa yksinäisyyskokemuksissa samalla tavalla kuin ulkoisen fyysisen kivun seurauksena. Tuska voi todella viiltää sielua. Yksinäisillä on keskimääräistä enemmän masennusta, diagnosoituja ahdistushäiriöitä ja epäterveellisiä elintapoja. On kuitenkin vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus.

Yksinäisyys voi muodostua pysyväksi, kun sekä käsitys omasta itsestä että ympärillä olevien ihmisten aikomuksista muuttuu kielteiseksi. Toivonsa menettäneet, kroonisesta yksinäisyydestä kärsivät eivät enää juurikaan yritä etsiä sosiaalisia kontakteja. Nuorena tämä voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Kymmenvuotiaina kaveriporukasta pudotetuista noin puolet pääsee seuraavana vuonna takaisin mukaan. Kahdeksannella luokalla emotionaalisesti yksinäisistä pojista ainoastaan viisi prosenttia löytää ystävän seuraavaan lukukauteen mennessä.

Nuorten sosiaalisessa yksinäisyydessä ei ole suuria eroja sukupuolten välillä, mutta emotionaalinen yksinäisyys on pojilla selvästi yleisempää kuin tytöillä, ja ero kasvaa yläasteelle tultaessa. Honkasalo tosin kuvailee tylyä tyttöjen maailman vallankäyttöä, jossa luokan suosituimmat oppilaat päättävät, kuka saa olla kenenkin kaveri. Joka tapauksessa heikko lapsuudenaikainen terveys ja sosioekonominen asema, kouluväkivalta sekä vanhempien päihteidenkäyttö lisäävät todennäköisyyttä kokea yksinäisyyttä myös myöhemmissä elämänvaiheissa.

Yksinäisyys näyttää usein periytyvän sukupolvesta toiseen ainakin opittuina käyttäytymismalleina. Kaksostutkimukset yksinäisyyden geneettisestä periytyvyydestä eivät kansanterveystieteen professori Jussi Kauhasen artikkelin mukaan ole antaneet yksiselitteisiä tuloksia. Myös yksinäisyyden vaikutus kuolleisuuteen on vielä jossain määrin auki. Kauhanen kehottaa suhtautumaan varauksellisesti julkisuudessa esiintyviin väitteisiin, joiden mukaan yksinäisyys on yhtä suuri tai suurempi riski terveydelle kuin jokin muu nimeltä mainittu riskitekijä, vaikkapa ylipaino.

 

Voidaanko yksinäisyyttä vähentää?

Monia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia on voitu vähentää, kun asiaan on suhtauduttu vakavasti ja resursseja on ollut riittävästi. Onko yksinäisyys kuitenkin luonteeltaan erityyppinen ilmiö, esimerkiksi enemmän muiden ongelmien seuraus ja voimistaja kuin niiden alkuperäinen syy? Ainakin yksinäisyyttä pidetään usein yksinäisen ihmisen omana syynä, ja yksinäisille on vaikeaa liittyä yhteen ajamaan etujaan. Saari toteaa, että resurssien kanavoiminen yksinäisyyden tutkimiseen ja hoitoon on vaikeampaa kuin sellaisiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin, joilla on omat etujärjestönsä.

Vaikeasti yksinäisille ihmisille suunnatut neuvot hakeutua muiden seuraan tai ”alentaa vaatimustasoa” ja hyvää tarkoittavat järjestelyt yksinäisten saattamiseksi toistensa seuraan eivät ole kovin hyödyllisiä. Syvästi yksinäiselle seurassa oleminen saattaa vain lisätä yksinäisyyden tunnetta, koska se paljastaa omat vaikeudet luoda yhteyttä muihin. Honkasalo kuvailee yksinäisille nuorille aikuisille jaeltujen neuvojen ja vaatimusten kohtuuttomuutta ja ristiriitaisuutta.

Erilaisia keinoja on tutkittu. Kansainvälisen meta-analyysin mukaan tehokkaimpia ovat sosiaalisten ja sosiaalikognitiivisten taitojen vahvistaminen, ympärillä olevien ihmisten asenteiden suuntaaminen myönteisemmiksi ja hyväksyvämmiksi, sosiaalisten kontaktimahdollisuuksien lisääminen ja yksinäisyyteen usein liittyvien kielteisten ajattelumallien vähentäminen.

Saari kuitenkin arvelee, että korkea työllisyysaste, toimiva työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja luotettava sosiaaliturva ovat parempia keinoja vähentää yksinäisyyttä kuin suoraan yksinäisyyden vähentämiseen tähtäävät julkisen vallan interventiot.

 

Kari Forsström

FM, TK, Helsinki