Graffitin maskuliinisuutta murtamassa

Niika Malm

Girl Power. Ohjaus: Jan Zajíček, Sany, Tsekki 2016

 

Syyskuun loppupuoli on elokuvan parasta aikaa, ja tänä syksynä yksi dokumentti sai sykkeeni nousemaan herättäen samalla muistoja. Rakkautta & anarkiaa -filmifestivaalilla esitetyssä Girl Powerissa naiset maalaavat junia ja seiniä ympäri maailman ja pohtivat suhdettaan laittomiin graffiteihin ja sitä, millaista on olla naisena ja tyttönä osa maskuliiniseksi miellettyä alakulttuuria. Lähtöasetelma tuo herkullisesti esille sen, mikä minua tässä maailmassa kiehtoo. On päivisin korkokenkiin sonnustautuva uranainen, joka pimeän laskeuduttua vaihtaa huppariin ja kannuihin kirjoittaakseen nimeään Prahan seiniin ja juniin. Juostaan tunneleissa, hengitys höyryää ja aamulla napataan kuva ohi ajavasta junasta.

Graffitien maailman viesti turhan usein oli kehotus palata keittiöön.

 

Dokumenttia graffitimaalari Sany alkoi tehdä yhdessä toisen ohjaajan Jan Zajíčekin kanssa, kun oma ryhmä Girl Power oli hajaantunut ja graffitien maailman viesti turhan usein oli kehotus palata keittiöön, kuten kuului teksti Sanyn tagin päällä. Sanyn viesti on, että graffiti kuuluu kaikille, eikä siihen ole miehillä yksinoikeutta. Sany kuvausryhmineen tapaa useita maalareita ja ryhmiä, jotka esittelevät itsensä ja työnsä. Naiset kertovat, miten he ovat päätyneet maalaamaan ja pohtivat myös syitä, mitkä ovat saaneet lopettamaan. Girl Power on myös sukellus graffitien historiaan ja Sanyn oma kertomus kahdesta maailmasta, joiden välillä ei ole yksinkertaista tasapainoilla, ainakaan kun alkaa tehdä toisesta dokumenttia, joka on pidettävä salassa. Kuinka kauan kaksi vaativaa elämää voi yhdistää? Kummasta tulee lopulta se tärkeämpi?

 

Suurimmalle osalle dokumentin maalareista graffitit ovat tärkeä osa identiteettiä. Näkyvyys on tärkeää, kuten oli graffitin alkuaikoinakin 1960-luvun New Yorkissa. Maalareiden taustat ovat kirjavat, eikä kyseessä ole enää vain nuorten tai vaiennettujen kulttuuri, päinvastoin, toisinaan graffitit ovat valinta niille, joiden rahat riittävät maaleihin, kuten Sany toteaa Häiriköt-blogissa. Harvemmalle dokumentissa esitellyistä maalareista graffiti on muun poliittisen kamppailun väline, ennemmin se on viesti itsessään. Kaupunkitilan kaupallistuminen saa osakseen kritiikkiä, vaikka osalle, kuten yhdysvaltalaiselle Claw Moneylle, graffitinkaan kaupallistamisessa ei ole ongelmaa, ja tuotteita hänellä onkin tarjolla valtava määrä. Unelmiensa kaupungista New Yorkista Sany kaipaakin takaisin itäisen Euroopan suurkaupunkeihin, joissa rosoisuus on läsnä ja graffitin tuotteistaminen hienovaraisempaa. Graffitin poliittisuus, protesti ja riskit kasvavat eri mittoihin ympäröivän yhteiskunnan todellisuudesta riippuen.

 

Girl Power vihkii katsojan hetkeksi salaseuraan ja kutsuu mukaansa kaupunkiseikkailuun. Maalaamisesta luopunut Mickey sanoo kaipaavansa juuri adrenaliinia öisiltä maalausretkiltään. Samaa sanovat toisetkin, he puhuvat intohimosta ja pakottavasta tarpeesta jatkaa. Mikä sitten erottaa naismaalarit miehistä? Eipä juuri mikään, jos dokumentin naisilta kysytään, vaikka raskausmaha voikin olla väliaikaisena haasteena, kun on tarkoitus juosta öisissä tunneleissa vartijoita karkuun, kuten Mickey lisää. Useimmilla on kuitenkin kokemusta vähättelystä ja kyseenalaistamisesta, vaikka kaikki eivät halua dokumentissa puhua sukupuolestaan graffitin yhteydessä. Girl Power ei lähde analysoimaan sukupuolirooleja sen syvemmin. Dokumentti on areena, jolla naiset saavat näkyvyyttä sekä alakulttuurin sisä- että ulkopuolella. Ehkä syitä graffitikulttuurin maskuliinisuuteen voi etsiä nimenomaan näkyvästä tilan ottamisesta, mitä ei ole perinteisesti mielletty feminiiniseksi tavaksi olla osana yhteiskuntaa.

 

Girl Power tarjosi infopaketin ja adrenaliinin lisäksi nostalgisen matkan Helsingin kevääseen 2006, kun purkutuomion saaneet VR:n makasiinit muuttuivat galleriaksi. Jos dokumentti otti minut hetkeksi mukaansa salaseuraan, aukenivat tuona keväänä silmäni katujen kuville, ja kaupunki näyttäytyi uudessa valossa. Voin vain kuvitella, millaisen reaktion Girl Power olisi silloin saanut minussa aikaan. Ainakin olisin saanut läjän uusia idoleita ja kenties ideoita, joista silloinen Stop töhryille -kampanja ei olisi kiittänyt.

 

Niika Malm

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen historian opiskelija, joka innostuu erityisesti eri aikakausien alakulttuureista ja elämäntavoista.

 

Lisää aiheesta:

http://www.girlpowermovie.com/

http://hairikot.voima.fi/tag/girlpower/