Avioliittosimulaattori – komedia idän ja lännen eroista

Onerva Martikainen

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2013, 267 s.

Veera Niemisen esikoisteos on hersyvä kertomus idän ja lännen tapaeroista, imelästä tosirakkaudesta ja nuoren naisen kasvamisesta.

Lieksasta kotoisin oleva Aino on yliopisto-opintojaan viimeistelevä, puhelias Karjalan akka. Aino kohtaa länsisuomalaisen Jussin työkeikalla ja pari rakastuu ensi silmäyksellä. Parivaljakko asuu satojen kilometrien päässä toisistaan, ja siksi Aino muuttaa kuukauden koeajaksi Jussin kotitilalle Länsi-Suomeen. Luvassa ei ole pelkkää latoromantiikkaa: Jokikunnaan tilalla asuvat Jussin lisäksi harvasanaiset mörököllit, Jussin Unto-isä ja Erkki-setä, sekä Jussin yllättävän normaalinoloinen pikkuveli Jaakko. Hersyvän komedian ainekset ovat kasassa ja kuukauden mittainen avioliittosimulaattori voi alkaa.

Veera Niemisen esikoisteos on hersyvä kertomus idän ja lännen tapaeroista, imelästä tosirakkaudesta ja nuoren naisen kasvamisesta.

”Terveisiä vaan kaikille, jotka eivät usko rakkauteen ensi silmäyksellä”

Nieminen käsittelee kirjassaan syvällisiä teemoja pilke silmäkulmassa. Yhdeksi Avioliittosimulaattorin keskeisistä teemoista valikoituu tietenkin rakkaus. Ainon ja Jussin rakkaus on taianomaista ja koukuttavaa.

”Kumpikin tietää kahden päivän tuttavuuden jälkeen, että tätä tunnetta ei saa kulumaan loppuun. Tulevaisuutemme on yhteinen. ’Mä rakastan sussa ihan kaikkea’ on aika paljon sanottu kahden päivän jälkeen, mutta kun Jussi sanoo sen, minä uskon.”

Naiivin oloinen salamarakkaus on virkistävää luettavaa – suomalaisissa romaaneissa ryvetään usein liikaakin traagisissa rakkausongelmissa. Nieminen kuvaa, kuinka tuore pariskunta unohtaa, mitä muut ajattelevat – Jussi ja Aino eroavat tahoillaan kumppaneistaan heti löydettyään toisensa, Aino kihlautuu nopeasti äidin nuivasta suhtautumisesta huolimatta ja peruu aikaisemmin suunnitellut kesämenonsa. Tavallaan voimakas rakkaus tuo turvaa ja pysyvyyttä – yhtäkkiä Ainolla on koko loppuelämän sävelet selvillä. Toki salamarakkauteenkin liittyy ongelmansa: mitä töitä Aino voi Jokikunnaalla tehdä, miten hurmata Jussin jäyhä perhe? Pohtimista helpottaa, että ainakin yhdessäolo Jussin kanssa on varmaa.

Uggologoi, trekoli ja muita murreongelmia

Vielä herkullisemmaksi teemaksi muodostuvat kuitenkin alueelliset tapaerot. Kulttuuriongelmat alkavat heti Ainon karauttaessa Jokikunnaan pihaan ensi kertaa: vastaan tulee vanhempi mies, jonka puheesta Aino erottaa vain sanan uggologoi eikä saa selville, onko mies Jussin isä vai setä. Myöhemmin paljastuu, että mies oli Jussin isä Unto ja että Jokikunnaan tilalla on vallinnut synkkä tunnelma aina siitä asti, kun Jussin äiti kuoli pikkuveli Jaakon synnytyksessä 13 vuotta sitten. Aino pohtii, miksi lännessä ei puhuta juurikaan ja pitääkö hänen sopeutua länsisuomalaiseen tyyliin vai toisin päin. Aluksi Aino vierastaa Jokikunnaan puhumattomuutta ja synkkyyttä, mutta parin viikon kuluttua emäntäkokelas alkaa pohtia omaa identiteettiään: mitä, jos hänestä tulee isona kuin jäyhä ja ylipedantti Erkki-setä? Nieminen kuvaakin pulppuavan huumorin kautta onnistuneesti muuttamisen ja erilaisen elämäntavan vaikutuksia Ainoon – ovatko kaikki uudet tavat hyviä ja mitä, jos hukkaa itsensä.

Niemisen kirja on mainiota luettavaa. Teksti on humoristista ja saa lukijan nauramaan vedet silmissä. Tekstin herkullisinta antia ovat kirjan henkilöiden puheenvuorot: erityisesti Ainon karjalanmurteiset kommentit naurattavat. Usein humoristisesti kirjoitetut romaanit taipuvat liian kepeiksi – Niemisen esikoisteoksessa pohditaan kuitenkin syvällisesti kulttuurieroihin ja laajemmin toiseuden kokemiseen ja kasvamiseen liittyviä kysymyksiä. Kiitosta Nieminen ansaitsee myös kirjan napakkuudesta: kirja loppuu, kun lukijalla on vielä hauskaa. Avioliittosimulaattoria on kiiteltävä myös todentuntuisuudestaan. Aito tunnelma saattaa ammentua siitä, että Ainolla ja Niemisellä on paljon yhteistä. Nieminen on itsekin kotoisin itärajalta, muuttanut alkuperäiseltä kotiseudultaan Ylöjärvelle ja opiskellut myös päähenkilölleen läheistä hevosalaa. Lukijakunta jääkin mielenkiinnolla odottamaan Niemisen tulevia kirjoja – pystyykö taitava esikoiskirjailija kirjoittamaan myös omaa elämänpiiriään kauempana olevasta aiheesta?

Onerva Martikainen

Kirjoittaja on helsinkiläinen politiikan tutkimuksen opiskelija.