Kuolema kansankodissa

Karla Malm

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Rakkaus I, Sairaus II ja Kuolema III. Johnny Kniga, 2013–2014.

Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin koostuu kolmesta teoksesta, jotka ovat Rakkaus, Sairaus ja Kuolema. Jo teosten nimet antavat vahvan viitteen tunnelman sävystä. Edes tarinan alkupuolella ei suotta anneta perusteita uskoa onnelliseen loppuun. Ja miksi annettaisiinkaan? Takakannessa vahvistetaan, että ”kirjassa kerrottu on todella tapahtunut. Kauan sitten, Tukholman kaupungissa. Nuoria miehiä sairastui, kuihtui ja kuoli pois. Jonas Gardell oli yksi niistä, jotka selviytyivät. Tämä on tarina hänestä ja hänen ystävistään.” Samaa Gardell on painottanut lukuisissa haastatteluissa: hän kirjoittaa itsestään ja ystävistään, henkilöistä, jotka todella kokivat aids-epidemian Tukholman homoyhteisössä 1980-luvulla.

Gardellin trilogia kävisi hyvin oppikirjaesimerkiksi siitä, ettei akateemisella historiantutkimuksella ole yksinoikeutta historiankirjoitukseen.

Tarinan keskiössä ovat Rasmus ja Benjamin, pariskunta, jonka rakkaustarinan trilogia kertoo kohtaamisesta katkeraan loppuun saakka. Gardell kuvaa henkilöhahmojensa elämää myös ennen Tukholmaa ja toistensa tapaamista: lapsuusmuistot ja perhesuhteet kulkevat limittäin tekstissä koko trilogian ajan.

Gardell kuvaa piinaavan tarkasti todelliset lehtiotsikot, aids-potilaiden hoito-ohjeet ja yksityiskohdat, jotka leimasivat sairastuneiden arkea Tukholmassa 1980-luvun alussa. Myös trilogian otsikko on lainaus hoito-ohjeista, jonka mukaan hoitohenkilökunta ei saanut koskettaa potilaita ilman hanskoja. Gardellin trilogia kävisi hyvin oppikirjaesimerkiksi siitä, ettei akateemisella historiantutkimuksella ole yksinoikeutta historiankirjoitukseen. Kaunokirjallisuudella on mahdollisuus tuoda historialliseen muistiin lisää sävyjä, ja se surutta lainailee tutkijoiden keinovalikoimasta. Vaikka kyse on fiktiivisistä romaaneista, taustalla on paljon aihepiiriä käsittelevää kirjallisuutta, lehtiartikkeleita, aikalaislähteitä, haastatteluja ja omaa kokemusta. Toisinaan faktojen luetteleminen ja lehtiartikkeleiden lukuisat lainaukset voivat saattaa kaunokirjallisuuden ystävän ymmälleen ja nostaa kysymyksen, ovatko teoksen informatiiviset osuudet rasite keskeisen rakkaustarinan kuljettamiselle. Poliittisen historian opiskelijana tarinan lukee kuitenkin väistämättä paitsi rakkaustarinana, myös aikalaistodistajan kuvauksena yhteiskunnasta, jossa ehdotettiin aids-tartunnan saaneiden merkitsemistä tatuoinnilla. Lisäksi trilogian voi nähdä muistutuksena, ettei poliittinen historia ole tosiasiain luettelo, vaan faktojen ja tapahtumien taakse kätkeytyy aina eletty elämä. Runsas arkistomateriaalin käyttö yhdistettynä dramaattiseen kerrontatyyliin tekee Gardellin teoksesta kouriintuntuvan todellisen. Gardell pistää peliin oman kokemuksensa, ja tekee sen itseään ja lukijaansa säästelemättä.

Trilogia on synkkää luettavaa, mutta se ei silti keskity ainoastaan raskaisiin hetkiin. Siellä täällä sivuilla kuvataan riemua ja nuoruutta, solidaarisuutta ja kotiin tulemisen tunnetta. Itsensä ulkopuoliseksi tunteneet miehet löytävät toisensa ja muodostavat oman ystäväperheen, joka viettää joulut yhdessä ja uhmakkaasti juhlii elämää silloinkin, kun jokainen tietää kuoleman olevan aivan nurkan takana. Keskeisiä teemoja on ystävyys – ja tietysti rakkaus. Jehovan todistaja -perheessä kasvanut Benjamin löytää Rasmuksesta elämänsä ensirakkauden, ja pariskunnan alkutaival on täynnä kepeää ihastumista, voitonriemua ja romantiikkaa. Gardell ei epäröi korostaa rajua kontrastia, joka syntyy riemukkaiden hetkien ja hautajaisten välillä.

Lähes jokainen kuvatuista ystäväperheistä menehtyy ”samaan saamarin homoruttoon”. Hautajaisjärjestelyt muodostuvat yhdeksi trilogian kipukohdista, kun etäisetkin omaiset syrjäyttävät ystävät ja rakastetut lähimmäisten paikalta. Toisinaan se johtaa jopa siihen, että sukulaiset ilmoittavat hautajaiset vietettävän vain sukulaisten kesken ja jopa suoranaisesti kieltävät ystäväperhettä osallistumasta.

Kaunis, dramaattiseen toistoon luottava kirjoitus ja rakastettavat henkilöt tekevät trilogiasta palkitsevan lukukokemuksen myös kenelle tahansa kaunokirjallisuuden ystävälle. Samalla se on arvokas aikalaistodistus, joka sopii jokaiselle lähihistorian inhimillisestä puolesta kiinnostuneelle.

Oikeastaan ei ole kyse siitä, ovatko Gardellin kuvaamat henkilöhahmot todellisia vai eivät, sillä kirja tekee heidät todellisiksi lukijalle. Trilogiassa historialliset tosiasiat saavat seurakseen ihmiset, joiden elämän se muutti. Juuri tämän yhdistelmän aikaan saamassa samaistuttavuudessa piilee kaunokirjallisuuden ja historian yhteinen vahvuus. Leikitellessään kaunokirjallisuuden ja historian rajamailla Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin antaa sairaudelle ja syrjinnälle kasvot.

Karla Malm

Kirjoittaja on poliittisen historian opiskelija, joka valmistelee pro gradu -tutkielmaansa seksuaalikasvatuksen normeista ja työskentelee Youth Wiki -hankkeen tutkimusavustajana Nuorisotutkimusverkostossa.