5. Alueellisuus, kansallisuus ja kansainvälisyys / Regional, national and international perspectives

Työryhmässä on neljä esitystä, joiden abstraktit ovat alla. 

  1. Sari Tuuva-Hongisto (Itä-Suomen yliopisto): Kotona, maalla, syrjässä -syrjäkylänuoret lähtemisen paineessa
  2. Ville Pöysä (Itä-Suomen yliopisto): Koti Käpykylässä – syrjäinen paikka ja sukupuoli poikien elämänkuluissa
  3. Jussi Ronkainen, Marko Kananen & Kari Saari (Kaakkois-Suomen amk/Juvenia): Nuorten Suomi-Venäjä kaksoiskansalaisten suhde kansallisuuksiin ja kansalaisena toimimiseen
  4. Airi-Alina Allaste: Tallinn University/Åbo Akademi: Mobility and Citizenship in European Union

1. Kotona, maalla, syrjässä -syrjäkylänuoret lähtemisen paineessa

Sari Tuuva-Hongisto (Itä-Suomen yliopisto)

”Syrjässä sinä purskahtaisit itkuun” otsikoi syrjäkylien elämää luotaava lehtiartikkeli syksyllä 2015 (http://yle.fi/uutiset/3-8437895 ). Syrjäkylien elämänmahdollisuuksien niukkuus ja kaventuminen saavat elämän syrjässä näyttämään lähes mahdottomalta. Syrjäkyliin ja syrjässä elämiseen liittyy vahva negatiivisten mielikuvien leima. Syrjäkylät ovat kaukaisia, vähän ja harvaan asuttuja ja riippuvaisia luonnon resursseista (Aure & Munkejord 2016). Mahdollisuudet ovat harventuneet viime vuosina entisestään, mutta tästä huolimatta syrjässä asuu edelleen ihmisiä, ja myös nuoria, joille syrjäisyys luo omanlaisensa elämän rikkauden ja samalla niukkuuden. Esitelmän aineistona ovat 32: n syrjäkylässä asuvan nuoren haastattelut, jotka on tehty syksyllä 2015 Itä-Suomen yliopiston ja Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteisessä hankkeessa. Hanke käsitteli syrjäkylissä asuvia nuoria ja kuntien hyvinvointipalveluja (Tuuva-Hongisto ym. 2016). Tutkimuksessa haastateltiin 14–17-vuotiaita tyttöjä ja poikia Etelä-ja Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Etelä-Savossa ja tavoitteena oli luoda empiirinen katsaus nuorten kokemuksin ja tapoihin hahmottaa arkeaan (ks. myös Pöysä & Tuuva-Hongisto 2017.)

Tässä esitelmässä tarkastelen syrjäkylissä asuvien nuorten omia tulkintoja omasta ympäristöstään ja elämäntavastaan kaupungistumisen ja lähtemisen välttämättömyyden paineessa. Onnellisen perhekeskeisen ja luonnonläheisen elämän kuvauksen rinnalla syrjäkylänuorien tulevaisuutta leimaa lähtemisen pakko (Farrugia 2015). Koulutusmahdollisuudet ja työpaikat ovat aina kaukana. Tästä huolimatta monet nuoret näkevät tulevaisuutensa mielellään pienellä paikkakunnalla ja opinnot ajatellaan silti usein oman kotimaakunnan sisäpuolelle (ks. myös Penttinen & Ronkainen 2013). Nuoret sijoittavat tulevaisuutensa lähelle, eikä suuriin kaupunkeihin ole välitöntä hinkua. Keitä ovat nämä jäljelle jäävät? Minkälaisia elämänkuvauksia ja tulevaisuuden unelmia syrjäkyliin sijoitetaan? Esitelmässäni tarkastelen niitä nuoria, jotka haaveilevat jäämisestä, ja joille syrjäkylän ei-mitään on enemmän kuin kaupungin tarjoamat mahdollisuudet. Mikä nuoria pitää kiinni ja miksi he valitsevat toisin valtavirtaa ja kaupungin kutsua vastaan.

2. Koti Käpykylässä – syrjäinen paikka ja sukupuoli poikien elämänkuluissa

Ville Pöysä (Itä-Suomen yliopisto)

Tässä esityksessä tarkastelen syrjäseutupoikien elämänkulkuja: miten syrjäinen asuinpaikka sekä sukupuoli raamittavat niitä. Yhä harvemmalla suomalaisella on omakohtaista kokemusta maaseudusta ja käsitys maaseudusta rakentuu paljolti median ja mielikuvien varaan (Ikonen & Pehkonen 2008, 27). Tavallisimmin näissä käsityksissä maaseutu joko kuihtuu ja kurjistuu tai se nähdään romantisoidusti, menneeseen viittaavana. Usein maaseutu rakentuu mielikuvissa myös ikääntyneiden kotipaikkana. Tilastojen valossa erityisesti harvaan asutulla maaseudulla asuukin selvästi enemmän vanhusväestöä kuin lapsia, mutta siellä asuu myös nuoria, jotka rakentavat arkeaan kaukana heille suunnatuista koulutuksesta, harrastuksista ja muista nuorten palveluista, kuten yhteisistä kokoontumispaikoista.

Maaseutu on myös varsin sukupuolittunut paikka: Dahlström (1996) puhuu osuvasti ”miesperiferiasta”, jossa niin työhön kuin vapaa-aikaankin liittyvä tekeminen on perinteisesti miehisenä pidettyä tekemistä. Tästä huolimatta sukupuolta problematisoivaa tutkimusta on varsinkin poikien osalta varsin olemattomasti. Tähän ongelmaan tartun tutkimuksessani. Esitys liittyy artikkelimuotoiseen sosiologian väitöskirjaani, jossa seuraan seitsemää vuonna 2000 syntynyttä itäsuomalaista poikaa kymmenen vuoden ajan. Tämä on osa laajempaa valtakunnallista laadullista seurantatutkimusta, Nuoret ajassa -hanketta. Hanketta koordinoi Nuorisotutkimusverkosto ja mukana ovat Helsingin yliopisto sekä Itä-Suomen yliopisto. Ensimmäiset haastattelut ovat kahdeksannen luokan keväältä ja nyt haastateltavat ovat toisen asteen toisella luokalla. Tässä esityksessä pohdin erityisesti poikien yläkouluaikaisia haastatteluja kriittisen miestutkimuksen kehikossa: millaiset maskuliinisuudet ovat mahdollisia, tarjolla ja haluttuja syrjäisessä paikassa?

3. Nuorten Suomi-Venäjä kaksoiskansalaisten suhde kansallisuuksiin ja kansalaisena toimimiseen

Jussi Ronkainen, Marko Kananen & Kari Saari (Kaakkois-Suomen amk/Juvenia)

Suomi-Venäjä kaksoiskansalaiset ovat Suomen suurin monikansalaisten ryhmä ja heidän painoarvo suomalaisessa yhteiskunnassa vahvistuu koko ajan. Toisaalta Venäjän ja Euroopan kiristyneet välit ovat luoneet tilanteen, jossa monikansalaisiin kohdistuu myös kasvavaa epäluuloa. Tämän seurauksena Suomi-Venäjä kaksoiskansalaisten asema onkin herättänyt viime aikoina vilkasta keskustelua. Tässä keskustelussa kaksoiskansalaisten oma ääni on kuitenkin jäänyt usein varsin vähälle huomiolle. Kansalaisuuden konstellaatiot -tutkimushankkeessa tutkitaan kaksoiskansalaisuuden sosiaalisia, poliittisia ja juridisia ulottuvuuksia, sekä sitä, kuinka nuoret Suomi-Venäjä kaksoiskansalaiset kokevat elämänsä kahden maan kansalaisina. Nuorisotutkimuspäivien esityksessä nostetaan esille 16-29 -vuotiaille Suomi-Venäjä kaksoiskansalaisille tehdyn verkkokyselyn ja haastattelujen alustavia tuloksia. Erityistä huomiota kiinnitetään kansallisen identifioitumisen, kansalaisena toimimisen ja koetun kansalaisaseman väliseen suhteeseen. Kuinka nuoret kaksoiskansalaiset määrittävät oman suhteensa suomalaisuuteen ja venäläisyyteen ja kuinka tämä identifioituminen heijastuu heidän yhteiskunnalliseen toimintaan ja kokemuksiin omasta asemastaan kahden valtion kansalaisina?

4. Mobility and Citizenship in European Union

Airi-Alina Allaste (Tallinn University & Åbo Akademi)

Since 2014, Erasmus has interpolated a range of actions associated with the preceding ‘Youth in Action’ initiative into its remit, including voluntary placements and other forms of short duration exchange visits. Paper gives overview of the shift away from purely academic mobility and towards a social inclusion agenda in Erasmus+ in policy discourse. Empirical part focus on examining the potential role of Erasmus in encouraging active citizenship, taking into account the value of mobility to this process. Active Citizenship, an amorphous term used to describe various forms of participation in civil society, encompassing both institutional and non-institutional political activities and community organizations. Empirical material is based on interviews with young people from Estonia before and after they had participated in ‘Youth in Action’ type projects, and focusing on their perception of the development of citizenship values and practices.