14. Nuorten osallisuus
Työryhmässä on kolme esitystä, joiden abstraktit ovat alla.
- Anu Alanko (Oulun yliopisto): Nuorisovaltuustonuorten pohdintaa nuorten osallistumisesta ja osallistumattomuudesta
- Perttu Männistö & Aleksi Fornaciari: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (1985-2014) rakentuvan osallisuuskäsityksen sosiaalipedagoginen tarkastelu
- Marko Merikukka (THL), Tiina Ristikari (THL), Tomi Kiilakoski (Nuorisotutkimusverkosto) & Mika Gissler (THL): Osallisuuden välittävä vaikutus syrjäytymispolussa
1. Nuorisovaltuustonuorten pohdintaa nuorten osallistumisesta ja osallistumattomuudesta
Anu Alanko (Oulun yliopisto)
Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten (esim. Lapsen oikeuksien yleissopimus 1989) sekä kansallisen lainsäädännön (esim. Nuorisolaki 2006/72; Perustuslaki 1999/731) myötä nuorten osallisuuden tukeminen on yhteiskunnassa tärkeäksi tunnustettu asia. Käytännössä tämä on johtanut muun muassa oppilaskuntatoiminnan kehittämiseen mutta lisännyt myös kuntatasolla laajemmin erilaisia vaikuttamiskanavia alle 18-vuotiaille nuorille. Nuorten osallisuus on ollut myös tutkimuksellisen mielenkiinnon kohteena pitkään.
Kansallinen ja kansainvälinen tutkimus on tuonut esille nuorten omia kokemuksia osallisuudestaan mutta osoittanut myös siihen liittyviä haasteita. On muun muassa todettu, ettei osallisuustoiminnan vaikuttavuus ole aina paras mahdollinen eikä toiminta myöskään osallista nuoria tasapuolisesti (esim. Wall 2010; Kiili 2006; Thomas 2007). Osallisuuden todetaan myös kumuloituvan, sillä yhdessä asiassa aktiiviset nuoret löytävät muita tehokkaammin osallistumisen kanavia muualta (esim. Alanko 2013; Myllyniemi 2008). Muun muassa Kiilakoski ym. (2012) ovat todenneet osallisuustutkimuksen kiinnittäneen huomiota ennen kaikkea ryhmämuotoiseen osallisuustoimintaan, jolloin yksittäisten osallistujien vaikuttamispyrkimykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Biesta (2006) on puolestaan kritisoinut demokratiakasvatuksen luonnetta individualistiseksi, jonka tavoitteeksi asettuu tietynlaisin valmiuksin varustetun kansalaisen kasvattaminen. Sen sijaan tärkeää olisi kiinnittää huomiota siihen, miten subjektina toimiminen on ylipäätänsä mahdollista demokraattisessa yhteiskunnassa. Näiden ajatusten pohjalta olen kiinnostunut pohtimaan osallistuvan nuoren profiilia.
Tarkastelen esityksessäni vaikuttajanuorten ajatuksia osallistuvista mutta myös osallistumattomista nuorista. Aineisto muodostuu kysely- ja haastatteluaineistosta, joissa nuoret pohtivat nuorisovaltuustotoiminnassa mukana oleville nuorille tärkeitä ominaisuuksia sekä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. He pohtivat aineistossa myös sitä, miten he itse kokevat täyttävänsä nämä osallistuvalle nuorelle määrittämänsä tavoitteet. Nuoret pohtivat myös syitä osallistumattomuudelle; mikseivät kaikki nuoret ole kiinnostuneita vaikuttamistoiminnasta? Nuoret nimeävät osallistuvan nuoren oma-aloitteiseksi ja aktiiviseksi, kantaaottavaksi ja reippaaksi nuoreksi, joka rohkeasti osallistuu itselleen tärkeäksi kokemiinsa asioihin. Nuorten mukaan nuorisovaltuustotoiminnassa mukana olevan ei tarvitse olla poliitikko, mutta kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen tulee olla. Avoimuus, suvaitsevaisuus sekä kyky tulla toimeen ja hyväksyä erilaisten ihmisten mielipiteet koetaan merkitykselliseksi. Pohtiessaan omaa toimintaansa nuorisovaltuustossa, tuovat nuoret esille varsin kriittisiäkin näkemyksiä. Nuoret muun muassa kokevat omassa aktiivisuudessaan olevan petraamisen varaa, sillä nuorisovaltuustoiminta sovitetaan usein muutoinkin kiireiseen elämään opiskelu- ja harrastusvelvollisuuksineen.
2. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (1985-2014) rakentuvan osallisuuskäsityksen sosiaalipedagoginen tarkastelu
Perttu Männistö & Aleksi Fornaciari (Jyväskylän yliopisto)
Esitelmässä tarkastelemme perusopetuksen opetussuunnitelmien (1985 - 2014) osallisuuden käsitettä. Osallisuuden käsitteeseen liitettävien merkityksen tarkastelu osana opetussuunnitelmatekstiä on erittäin ajankohtaista, sillä osallisuuspuhe on rantautunut voimakkaasti osaksi virallisia asiakirjoja. Tekemässämme dokumenttitutkimuksessa keskityimme reflektoimaan joitain keskeisiä osallisuuden elementtejä suhteessa osallisuuden sosiaalipedagogisiin hahmotelmiin. Tutkimuksemme avulla olemme pyrkineet kuvaamaan, minkälaisia kehityskulkuja osallisuuspuhe Suomessa on noudatellut - mitä on pidetty tärkeänä ja mitä on jätetty ulkopuolelle. Viimeisen 30 vuoden aikana osallisuuspuheessa on siirrytty normittavasta ja kansalliskeskeisestä puheesta kohti mukaan kutsuvaa ja maailmankansalaisuutta korostavaa ideaalia. Nykyinen tavoiteyksilö on puolestaan monikulttuurisuutta kunnioittava, yritteliäs, vastuunsa kantava sekä dialogiin uskova toimija, joka aktiivisesti osallistumalla kehittää jatkuvasti itseään ja yhteiskuntaa. Sosiaalipedagogiselle katsannolle joiltain osin problemaattisesti, osallisuus nähdään kuitenkin usein vain toiminnan päämääränä, ei kaikkea toimintaa koskettavana.
3. Osallisuuden välittävä vaikutus syrjäytymispolussa
Marko Merikukka, Tiina Ristikari & Mika Gissler (THL)
Tomi Kiilakoski (Nuorisotutkimusverkosto)
Johdanto: Syrjäytymiselle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Syrjäytyneiksi luokitellaan usein työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Syrjäytyneiden määrä vaihtelee kuitenkin määritelmästä riippuen. Myrskylän (2012) mukaan yhteiskunnassamme elää jatkuvasti noin yhden ikäluokan verran syrjäytyneitä nuoria. Syrjäytyminen aiheuttaa taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle johtuen erilaisten korjaavien palveluiden käytön kustannuksista, toimeentulotukikuluista ja menetetyistä verotuloista. Syrjäytyminen saa usein alkunsa, kun huono-osaisuus kasautuu ja monimuotoistuu heikentäen yksilön mahdollisuuksia hallita elämäänsä. Ensisijainen keino ehkäistä syrjäytymistä ja nostaa nuoria takaisin työmarkkinoille on koulutus. Nuorten osallisuus antaa nuorille mahdollisuutta vaikuttaa heitä koskeviin asioihin ja tulla kuulluksi. Onko nuorten osallisuudella yläkoulussa vaikutusta huono-osaisuus- ja syrjäytymispolkuihin?
Aineistot ja menetelmät: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansallinen syntymäkohortti 1987 -hanke kattaa kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet lapset (N = 59 476), joita on seurattu sikiöajalta vuoden 2012 loppuun kansallisten rekistereiden avulla. Syntymärekisterin pohjalle on yhdistetty ikäluokan lasten ja heidän biologisten vanhempiensa terveys- ja yhteiskuntatietoja. Rekisteriaineistoon yhdistettiin koulutasolla THL:n Kouluterveyskyselyn tulokset osallisuudesta vuosilta 2002 (8.lk) ja 2003 (9.lk), jolloin vuonna 1987 syntyneet vastasivat kyselyyn. Tieto vuonna 1987 syntyneiden koulusta saatiin Opetushallituksen yhteisvalintatiedoista. Osallisuutta kuvaamaan valittiin seuraavat kysymykset neljä kysymystä: 1) Opettajat rohkaisevat minua ilmaisemaan oman mielipiteeni oppitunneilla, 2) Opettajat ovat kiinnostuneita siitä mitä minulle kuuluu, 3) Luokassani on hyvä työrauha, 4) Oppilaiden mielipiteet otetaan huomioon koulutyön kehittämisessä. Polkumallien avulla mallinnetaan lapsuuden olosuhteiden (lapsen hyvinvointi, perheen taloudellinen tilanne, perhetausta ja vanhempien terveys) ja mahdollisen myöhemmän syrjäytymisen välisiä suhteita. Syrjäytymisen indikaattorina käytetään pääasiallista toimintaa vuosien 2007–2012 aikana. Osallisuus toimii polkumalleissa välittäjänä (mediaattori).
Hypoteesi: Osallisuus yläkoulussa auttaa heikentämään lapsuuden ja nuoruuden negatiivisten olosuhteiden vaikutusta mahdolliseen myöhempään syrjäytymiseen.